Paula Hawkins: Nainen junassa

Kuva kustantajan sivuilta
Tämä kirja on saanut paljon huomiota ja sitä markkinoidaan ahkerasti. Se on tullut vastaan jo monissa blogeissa, ja mainosbannerit vilisevät nettisivuilla. Tältä kirjalta ei oikeastaan voi välttyä tällä hetkellä.

Rachel istuu joka arkipäivä junassa aamulla ja illalla, matkalla Lontooseen ja taas takaisin kotiin. Matkan varrella on talo, jossa asuvalle pariskunnalle Rachel on kuvitellut elämän. Hän seuraa heitä päivittäin, tarkkailee heidän elämäänsä sen hetken, kun juna pysähtyy talon kohdalle. Yhtenä aamuna hän näkee jotain, josta ei pidä, ja pian hän kuulee että nainen on kateissa. Rachelista tuntuu, että hänen pitää kertoa tietonsa, koska ne voivat olla tärkeitä naisen katoamisen selvittämisessä. Auttamishalustaan huolimatta, tai juuri sen vuoksi, Rachel joutuu mukaan talossa ja kadulla asuvien elämään, eikä se ole kaikkien mielestä hyvä asia.

Tämä oli minulle vähän petollinen kirja, sillä odotin sellaista selkäpiitä hyytävää jännitystä, kirjaa, jota en uskalla lukea kun olen yksin kotona. Sellainen tämä ei minulle ollut, mutta koukuttava kuitenkin. Minusta tuntui että tarina kulki aika rauhallisesti ja sitten se salakavalasti imaisi minut mukaansa niin että huomasinkin olevani jo kirjan viimeisillä sivuilla.

Kirjan henkilöihin ei ole helppo samaistua, he ovat kaikki jollain lailla luotaantyöntäviä, ainakin minulle. Lukiessani en ollut ehdottomasti jonkun yhden henkilön puolella, vaan sympatiani vaihtoi jatkuvasti kohdetta, jos sitä oli lainkaan. Päähenkilö Rachel oli minusta erityisen vastenmielinen.

Pääosa kirjasta kerrottiin Rachelin näkökulmasta. Toiset kertojat olivat Megan (kadonnut nainen) ja Anna (Rachelin entisen miehen uusi vaimo). Rachelin ja Annan näkökulmasta kerrotut luvut kulkivat ajallisesti samaan aikaan, Meganin luvut olivat takaumia. Kertojan vaihtelu toimi minusta hyvin, ja jokaisella naisella oli omanlaisensa tyyli. Kerronta oli päiväkirjamaista, mikä sopi minusta hyvin tälle tarinalle.

Minusta tämä oli hyvin kirjoitettu ja huolella mietitty kirja. Lukija yllätetään useasti niin, että kaikki lukijan oletukset osoittautuvat vääriksi, ja hetken kuluttua asetelma keikahtaa taas. Minulla ei ollut pienintäkään arvausta loppuratkaisusta, minua juoni hämäsi täysin. Kirjaa markkinoidaan Kiltti tyttö -kirjan faneille, ja uskon että siitä pitäneet tykästyvät tähänkin. Itse en ole lukenut kirjaa, mutta näin elokuvan, ja sen perusteella uskallan minäkin suositella tätä Kiltistä tytöstä tykänneille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja