Ilkka Niiniluoto: Hyvän elämän filosofiaa

Lisätietoa kustantajan sivuilta

Halusin välillä lukea jotain "vakavampaa" ja Ilkka Niiniluodon uutuuskirja* houkutteli aiheellaan ja kauniilla kannellaan. Hyvän elämän filosofiaa koostuu Niiniluodon filosofisista kirjoituksista 1990-luvulta tähän päivään asti. Jokainen teksti muodostaa yhden luvun, ja jotkin niistä ovat alkuperäisasussaan, joitain on muokkailtu ja jotkin julkaistaan ensimmäistä kertaa tässä kirjassa. Johdannossa kerrotaan, että lukuja voi lukea yksittäisinä kirjoituksina, mutta kirjassa ne täydentävät toisiaan. Hyvän elämän filosofiaa pohditaan ihmiskäsitysten, oppimisen, etiikan, toiminnan ja ihmisen elämänkaaren näkökulmista. Jokaiseen teemaan on koottu tekstejä, jotka lähestyvät teemaa eri näkökulmista.

En ole opiskellut filosofiaa, ja se vaikutti lukukokemukseeni etenkin kirjan alkupuolella. Alussa esiteltiin teorioita ja määriteltiin käsitteitä sekä pohdittiin perusteellisesti esimerkiksi kysymystä "onko rationaalista olla rationaalinen" sanan rationaalinen eri merkitysten kannalta. Alun jälkeen tekstit olivat (ainakin minulle) helpommin ymmärrettäviä ja arkipäiväisempia asioita koskevia. Minua kiinnostivat erityisesti osiot joissa käsiteltiin koulutusta, ihmisen toimintaa sekä elämänkaarta. Ihmiskäsityksiä ja eettistä ihmistä pohtivat osuudet olivat minulle hiukan liian vaativia.

Koulutusta, ihmisen toimintaa ja elämänkaarta käsittelevät osiot sisälsivät jonkin verran minulle jo entuudestaan tuttua asiaa opiskelujen ajalta, mutta tarjosivat myös uusia ajatuksia aiheisiin. Monessa luvussa tuotiin esille ihmisen elämän tarkoitus, mikä tietysti liittyy aika kiinteästi hyvään elämään ja siihen, millaista hyvä elämä kullekin on. Niiniluoto toteaa monessa kohdassa, ettei ole olemassa yhtä elämän tarkoitusta, joka sopisi kaikille vaan jokaisen on itse löydettävä oman elämänsä tarkoitus. Koska ihmiset ovat erilaisia, ovat elämän tarkoituksetkin erilaisia.

Se kuitenkin todetaan, että onni itsessään ei ole elämän tarkoitus. "Elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen vaan toteuttaa itseään, tehdä työtä ja toimia muiden hyväksi. Henkilökohtainen onni ei ole päämäärä vaan tulos siitä, että on elänyt hyvin." Tämän ajatuksen mukaan onnen tavoitteleminen on siis harhaan menemistä, sillä onnen voisi saavuttaa vain kun sitä ei nimenomaisesti hae. Nykymaailmassa sitaatin ensimmäisen lauseen sisältö tuntuu unohtuneen, tai se on tietoisesti hylätty. Nykyään etsitään ehkä sitä oikotietä onneen, jahdataan sitä ymmärtämättä että mitä kovemmin sitä tavoittelee, sitä kauemmas se kaikkoaa. Minulla ainakin on sellainen olo, että etenkin tuo muiden hyväksi toimiminen on kokonaan unohtunut: nyky-yhteiskunnassa oma napa on se, minkä hyväksi toimitaan.

Vaikka osa kirjasta oli minulle liian korkealentoista tai teoreettista, sain kirjasta silti paljon irti. Jo tuttuihin asioihin oli hyvä palata uudelleen (kertaus ei ole koskaan pahasta) ja siinä samassa sai uutta näkökulmaa ja ajateltavaa vanhoihin asioihinkin. Tämän luettuani ajattelen ehkä jonkun aikaa hiukan eri tavalla omasta elämästäni, ja ehkä yritän muistaa ettei onnea kannata onnen vuoksi tavoitella, vaan yrittää elää omalle itselle sopivaa hyvää elämää ja toivoa, että onni aina välillä näyttäytyy.