10. elokuuta 2015

Audrey Magee: Sopimus

Kuva kustantajan sivuilta
Sopimus vie lukijan toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, joka kulkee Führerin johdolla voitosta voittoon. Katherina ja Peter solmivat sopimusavioliiton toisiaan näkemättä ja tuntematta. Sopimuksesta hyötyvät molemmat: Peter pääsee rintamalta lomalle ja Katherinalle on luvassa leskeneläke jos Peter kaatuu. Katherinalla ja Peterillä on pari viikkoa aikaa tutustua toisiinsa, ja vastoin kaikkia oletuksia he rakastuvat. Peter palaa loman jälkeen rintamalle valtaamaan Saksalle lisää tilaa ja Katherina jää vanhempiensa luokse Berliiniin ja huomaa odottavansa lasta.

Katherinan isällä on suhteita, ja he pääsevät muuttamaan pienestä asunnostaan loisteliaaseen huoneistoon toiselle puolelle kaupunkia. Asunto on tietysti ollut juutalaisten, jotka on häädetty kodistaan. Sodasta huolimatta Katherinan perhe elää suhteellisen mukavasti, vaikka nälkä vaivaa kotirintamaakin. Menetyksiltä Katherinankaan perhe ei kuitenkaan välty. Berliinissä muisto Peteristä antaa Katherinalle voimaa, ja rintamalla Peter jaksaa vaimonsa ja lapsensa tähden.

Mageen teksti on karua. Sodan raadollisuutta ja mielettömyyttä kuvataan läheltä ja tarkasti, ilman kuvailevia kiemuroita. Lukiessani välillä irvistelin kuvatuille kauheuksille, niin rintamalla kuin Berliinissäkin. Katherinan isä on erään vaikutusvaltaisen tohtorin ystävä ja tanssii täysin tämän pillin mukaan, välittämättä vaimonsa tai tyttärensä mielipiteistä ja pyynnöistä. Isä on esimerkiksi mukana häätämässä juutalaisia ja rivien välistä ymmärtää hänen tekevän tohtorille muitakin palveluksia.

Vaikka Magee on irlantilainen, kirja on kirjoitettu saksalaisesta näkökulmasta ja niin hyvin, että jos en olisi tiennyt kirjailijan kansalaisuutta, olisin luullut tätä saksalaisen kirjoittamaksi. Pidin kirjasta, vaikka välillä tuskastuin henkilöihin. Katherina perheineen vaikuttavat täysin sokeilta ja välinpitämättömiltä kaikelle sille kauheudelle, mitä ympärillä tapahtuu. Välillä Katherina tuntuu miettivän tapahtumia kriittisemmin, mutta kovin pontevia hänen vastustusyrityksensä eivät ole.

Minä upposin kirjaan alun jälkeen täysin ja luin sen nopeasti loppuun. Vaikka aihe oli rankka, tämä ei kuitenkaan jäänyt pyörimään mieleeni lukemisen jälkeen, kuten monilla sotakirjoilla on tapana. 

4 kommenttia:

  1. Hei, vaikuttaapa mielenkiintoiselta. Olen aiemmin vain nähnyt kirjan kannen, mutta bloggauksesi avasi minulle vähän sitä, mistä kirja kertoo. Luin Anthony Doerrin Kaiken sen valon jota emme näe ja olen sen jälkeen ollut kiinnostunut lukemaan kirjoja toisesta maailmansodasta nimenomaan saksalaisten näkökulmasta. Täytyypä laittaa tämä kirjan korvan taa.

    Sinulle on muuten haaste blogissani: http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2015/08/kolmen-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä antoi toisenlaisen näkökulman sotaan kuin Kaikki se valo jota emme näe. Vaikka kirjat ovat keskenään erilaisia, minä muistelin Doerrin kirjaa välillä tätä lukiessani. Suosittelen kokeilemaan! Ja kiitos haasteesta :)

      Poista
  2. Vaikka toisen maailmansodan aikaisesta Saksasta on kirjoitettu paljon, niin tämä kyllä oli sellainen joka jäi mieleen. Sopimus tuo tuohon aikaan paljon uutta, ja kirjailija kirjoittaa siitä hienosti. Tykkäsin kovasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen jonkun verran lukenut toiseen maailmansotaan ajoittuvia kirjoja, mutta tämä kyllä erottui niistä, minusta edukseen.

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?