keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Klaus Helkama: Suomalaisten arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää?

Kuva kustantajan sivuilta.
Arvot ovat minusta mielenkiintoisia, ja niistä ollaan kotonakin käyty monta kiivasta ja vähän vähemmän kiivasta keskustelua. Monesti kotoisat arvokeskustelumme päätyvät lapsuudenkoteihin: miten mistäkin asiasta on kotona ajateltu ja millainen kuva maailmasta on saatu kotoa käsin. Vaikka meillä miehen kanssa onkin mielestäni melko samankaltaiset arvot, keskustelemme kuitenkin säännöllisin väliajoin niistä muutamista arvoista, joihin suhtaudumme eri tavoin.

Helkama käsittelee uudessa kirjassaan suomalaisten arvoja perinpohjaisesti. Ihan ensimmäiseksi tarkastellaan Seitsemän veljestä- kirjaa arvojen näkökulmasta ja sitä mitä teos kertoo suomalaisuudesta. Sitten käydään läpi muutama tärkein arvoteoria ja sen jälkeen keskitytään tarkemmin suomalaisille tärkeimpiin arvoihin. Viimeksimainittujen lukujen otsikot kuulostavat varmaan suomalaisen korvaan aika tutuilta: luontoarvot ja tasa-arvo, suomalainen työ ja kunnia, rehellisyys maan perii, maanpuolustustahto sekä sivistys, koulutus ja viisaus. Kirja perustuu lukuisiin tieteellisiin tutkimuksiin, mutta teksti oli silti helppolukuista ja melko rivakkaan etenevää. Missään kohtaa lukemista ei tuntunut, että olisin tankannut tenttikirjaa. Lukuisat esimerkit ja selkeät havainnollistamiset auttoivat ymmärtämään teoreettisia ja vähän vaikeasti hahmotettaviakin asioita. Hämmästyin lukiessani siitä, että tilastolliset testitkin (esimerkiksi mistä voidaan tietää, onko joku arvo yhteydessä johonkin toiseen arvoon) voidaan selittää niin yksinkertaisesti.

Suomalaisten arvoja käsiteltiin sekä muuhun maailmaan verraten että vain suomalaisten näkökulmasta. Arvot ovat melko pysyviä, ja oli jännä lukea esimerkiksi että maahanmuuttajat samaistuvat pian maahantulonsa jälkeen kohdemaan arvoihin mutta parin vuoden kuluessa arvot ovat muuttuneet takaisin lähelle sitä pistettä, jossa olivat ennen muuttoa. Tätä on tutkittu esimerkiksi inkerinsuomalaisilla paluumuuttajilla, joiden arvot pian muuton jälkeen olivat lähellä suomalaisten arvoja, mutta kahden vuoden sisällä muutosta arvot palautuvat lähelle sitä, mitä olivat ennen muuttoa Venäjällä. Tämä oli minulle uutta tietoa, ja aloin lukemisen jälkeen miettiä asiaa esimerkiksi pakolaisten kotouttamisen näkökulmasta. En tiedä kotouttamistyöstä juuri mitään, mutta arvojen pysyvyys olisi kotouttamistyötä tekeville aika tärkeää tietoa.

Kirja oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättäävää luettavaa. Kirjan lopussa on myös lyhyt arvotesti, jonka avulla voi katsoa, miten omat arvot sijoittuvat suhteessa suomalaisten keskimääräiseen arvohierarkiaan. Minun arvoistani muutama oli ihan eri sijaluvulla kuin suomalaisilla keskimäärin, mutta muuten arvoni ovat aika lähellä keskimääräisen suomalaisen arvoja. Jos arvot vähänkään kiinnostavat, suosittelen tätä kirjaa luettavaksi. Se antaa mielenkiintoista tietoa meistä suomalaisista ja hyvän kuvan arvoista ja arvotutkimuksesta yleisesti.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Arto Mansala: Kohti kaaoksen pitkää yötä

Kuva kustantajan sivuilta
Venäjä-teemani jatkuu tuoreella kirjalla. Arto Mansalan muistelmissa tarkastellaan Neuvostoliittoa ja Venäjää yhteensä noin kymmenen vuoden ajan, 1960-luvulta nykypäivään. Mansala työskenteli Suomen suurlähetystössä Moskovassa kolmeen otteeseen, ensin avustajana 1967-1970, sitten neuvoksena 1974-1976 ja lopulta suurlähettiläänä 1993-1996.

Kirjassa käsitellään kaikkia kolmea kautta erikseen ja kuvataan ajanjaksojen erityispiirteitä monesta näkökulmasta. Politiikka on keskeinen teema, mutta myös esimerkiksi kulttuurista ja arkipäivän elämästä suurlähetystössä eri aikoina kerrotaan.

Kirja oli helppolukuinen ja huolellisesti kirjoitettu. Oli ilo lukea pitkästä aikaa oikeasti hyvin kirjoitettua tekstiä. Kirja selvensi monia mysteerejä Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa ja politiikassa, sillä minun on jostain syystä vaikea hahmottaa mitä tapahtui milloinkin, miksi ja ketkä olivat mukana. Tekstiä lukiessani monet käsitteet aukesivat ihan eri tavalla kuin ennen ja ymmärsin monia sellaisia asioita, joita olen aiemmin tuloksetta yrittänyt käsittää. Luulen, että tämä kirja on ollut paras oppituntini Venäjän ja Neuvostoliiton (lähi)historiaan.

Kiinnostuin kirjasta pääasiassa siksi, että siinä käsitellään Venäjää ja Neuvostoliittoa. Toinen syy kirjaan tarttumiseen oli uteliaisuus siitä, millaista on elää suurlähettiläänä tai edes työntekijänä suurlähetystössä ulkomailla. Neuvostoliitossa ja Venäjällä tärkein tehtävä tuntui olevan maan tilanteen tarkkaileminen ja siitä raportointi Helsinkiin. Tämä vaatii laajat verkostot ja hyvää yhteistyötä esimerkiksi muiden suurlähetystöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa. Erilaiset tapaamiset ja neuvottelut nousivat kirjassakin tärkeään osaan. Paljon tuntuivat työllistävän myös erilaiset vierailut valtioiden välillä.

Toisen maan tilanteen tarkkailu ja johtopäätösten tekeminen vaatii laajaa tietämystä vallitsevasta tilanteesta, henkilöistä ja heidän taustavoimistaan, muun maailman vaikutuksesta sekä kulttuurista ja historiasta. Oli hienoa päästä näkemään, mitä kaikkea maitten välisten suhteiden hoitamiseen kuuluu, ja miten median eri tilanteista antama kuva kertoo usein vain pienen murusen siitä kaikesta. Esimerkiksi valtiovierailuilta näytetään ehkä kuvia presidentistä ja kerrotaan puheiden tai neuvottelujen pääsisältö, mutta tavallisella uutistenlukijalla ei ole aavistustakaan siitä, millainen joukko ihmisiä vierailun toteuttamiseen tarvitaan ja miten pitkän valmistelun vierailut vaativat.

Kirja oli aika pitkä, ja se oli myös toinen loppuun asti lukemani e-kirja. Luin sitä vuoroin tabletin ja vuoroin puhelimen näytöltä. Vaikka aihe oli mielenkiintoinen, silti lukeminen takkusi välillä. E-kirjan hyvänä puolena pidin sitä, että sitä saattoi lukea muutaman sivun silloin tällöin, vaikka työpaikan taukohuoneessa. 500-sivuista kirjaa tuskin olisi raahannut mukanani yhtä uskollisesti kuin nyt tein. Toisaalta, puhelimelta lukiessa tuntui melko musertavalta nähdä vielä jäljellä oleva sivumäärä (sivuja yhteensä oli 1500-2500 tekstin koosta riippuen).

Tämä oli kirja, josta opin paljon. Opin hahmottamaan paremmin itänaapurimme lähihistoriaa ja pystyn nyt ehkä sijoittamaan Neuvostoliiton johtajat jonkinlaiseen aikajärjestykseen, ja vieläpä kertoa jotain heidän ajalleen tyypillistä. Tajusin myös monta asiaa maitten välisistä suhteista ja niiden hoitamisesta. Ja lukiessani nautin huolellisesti kirjoitetusta, selkeästä tekstistä.