Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Ira Vihreälehto: Tuntematon sotavanki

Kuva
Iran isoäiti oli jatkosodan aikaan töissä Otavan koulutilalla, jossa oli työssä myös heimosotavankeja. Isoäiti kuoli melko nuorena, ja yritti vielä viimeisillä voimillaan kertoa Iran isälle, että hänellä on jotain kerrottavaa. Voimat kuitenkin loppuivat kesken, ja Iran isä sai kuulla perunkirjoituksessa, ettei hänen isänään pitämä mies oikeasti olekaan hänen isänsä. Iran oikea isoisä oli joku Otavan koulutilan sotavangeista, mutta kukaan ei tiedä kuka heistä.
Iran isoisän henkilöllisyys pysyy suvun mysteerinä vuosikymmenet, kunnes Ira lopulta päättää alkaa selvittää asiaa. Nykyiset sukututkimuksen apuvälineet ovat kehittyneitä ja esim. DNA-tutkimusten kautta on mahdollista saada selville kaukaisiakin sukulaisia, mutta toisaalta lähes kaikki muistelijat ovat jo kuolleet ja heidän mukanaan on kuollut paljon tietoa. Ira tukeutuu isoisänsä etsinnässä moniin menetelmiin pölyisistä arkistoista venäläiseen facebookiin asti ja kuvaa selvitystyönsä edistymistä kirjan edetessä.
Sukututkimus ki…

Kirjamessukuulumisia

Kuva
Kirjamessupäiväni ei sitten ollutkaan perjantai vaan sunnuntai, ja päivä meni muutenkin koko lailla eri tavoin kuin olin ajatellut. Unohdan aina miten valtavat Helsingin kirjamessut ovat ja miten paljon aikaa ihan siihen kiertelyyn ja hypistelyyn meneekään. Tällä kertaa lisämausteen toi 4 kuukautta vanha poikani ja vaunuilla messukansan joukossa sukkuloiminen. Messuseurana meillä oli siskoni, äitini ja tätini.
Kuten kerroin, olin etukäteen yliviivaustussin kanssa merkannut messuohjelmasta kaikki kiinnostavat ohjelmat, ja niitä oli tietysti koko päiväksi. Lopulta en ehtinyt kuuntelemaan niistä ainuttakaan, kun kiertely vei niin paljon aikaa. Pysähtelin aina siellä täällä kiertelyn lomassa kuuntelemaan haastattelunpätkän sieltä ja toisen täältä, mutta kaikki merkkaamani ohjelma meni tällä kertaa ohitse. Messuhallistakin jäi puolet koluamatta, olisin mieluusti tutkinut antikvariaattien tarjontaa mutta nyt ei aika riittänyt. Ruokapuolella sentään ehdimme pyörähtää. Ensi vuonna taidan var…