keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Blake Crouch: Wayward Pines -trilogia


Wayward Pinesista kuulin ensimmäisen kerran tv-sarjan trailerissa. Trailerin nähtyäni ajattelin että siinä voisi olla sarja jota voisin joskus katsoa, ja kun ei sitten heti sarjan alettua aloittanut niin unohdin koko jutun. Kirjaston palautushyllyssä törmäsin nimeen uudelleen ja muistin kiinnostuneeni trailerista, ja koska tykkään mieluummin lukea kirjan ennen sarjan tai leffan katsomista niin nappasin kirjan mukaani. Kotona kirja odotteli pari kuukautta ennen sopivaa hetkeä, mutta kun lopulta aloitin sen, olin koukussa. Ensimmäinen kirja meni ahmimalla, ja sitten oli tietysti metsästettävä kirjastoista toinen ja kolmas osa. Trilogia on niitä kirjoja, jotka jäävät kirjan loputtua mieleen pyörimään niin voimakkaasti, että pari päivää menee vähän sumussa eikä uutta kirjaa osaa aloittaa kovin pian, kun mikään ei oikein tunnu sopivalta tämän jälkeen. Aika vaikuttava lukukokemus siis.


Wayward Pines -kirjat ovat jännityskirjallisuutta, ehkä trilleriäkin, ja hyvin koukuttavaa sellaista. Salaisen palvelun agentti Ethan Burke lähetetään Idahoon Wayward Pinesiin etsimään kadonnutta agenttiparia. Perillä Ethan joutuu kolariin, jossa hänen parinsa kuolee. Kolarin jälkeen Ethan herää sekavana pikkukaupungin sairaalassa, ja hyvin pian hänelle tulee tunne ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Wayward Pines näyttää ja tuntuu idylliseltä vuorten suojassa olevalta pikkukaupungilta, mutta ihmiset käyttäytyvät oudosti, kaupungista ei saa yhteyttä muualle maailmaan ja Ethanin liikkeitä tunnutaan vahtivan kovin tarkkaan. Uneliaasta pikkukaupungista ei pääse pois.

Trilogian ensimmäinen kirja oli minusta paras, sillä siinä lukija on vielä autuaan tietämätön Wayward Pinesista, ihailee vain sen rauhallista kotoisuutta ja ihmettelee agentti Burken vaikeuksia päästä kaupungista pois. Kulmakarvat tosin hiukan kohoavat siinä kohtaa kun sirkkojen siritys tuleekin kaiuttimista ja ihmiset tuntuvat ikääntyvän ihan miten sattuu. Ajankulku Pinesissa ei käy järkeen. Minä olen yleensä niin tarinan vietävissä, että en osaa käyttää mielikuvitustani tarpeeksi luovasti, ja tarina vetää jossain vaiheessa maton jalkojen alta ja kääntää kaiken päälaelleen. Niin kävi tälläkin kertaa.


Muut kaksi kirjaa ovat nekin hyviä ja jännittäviä, mutta niiden luonne on erilainen salaisuuden paljastuttua. Jännitystä tai tiukkoja tilanteita ei puutu, jokaisen henkilön henki on hiuskarvan varassa. Toisessa ja kolmannessa kirjassa joudutaan pohtimaan myös eettisiä asioita ja sitä, onko parempi tietää vai elää tietämättömyydessä.

Teksti kulkee kirjoissa sujuvasti ja sitä on helppo lukea nopeasti ahmien. Kaikki kolme kirjaa ovat vähän yli 300-sivuisia, joten yhden kirjan lukaisee melko nopeasti, ja pehmeäkantisia kirjoja on helppo kuljettaa mukanakin jos tarve vaatii. Tv-sarja on minulta vielä näkemättä, joten en osaa sanoa vastaako sen juoni kirjojen tarinaa. Tällä hetkellä en oikeastaan ole varma haluanko edes katsoa sarjaa vai säilytänkö mieluummin mielikuvitukseni luoman tunnelman kirjoista.

Kansikuvat #kirja
-sivustolta
Kirjat voi ostaa omaksi täältä*.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Kansikuva kustantajan sivuilta
Sodassa ja rakkaudessa kertoo neljän englantilaisen nuoren elämästä toisen maailmansodan ensimmäisestä päivästä kesäkuuhun 1942. Yläluokkaisesta perheestä kotoisin oleva Mary ilmoittautuu sodan ensimmäisenä päivänä vapaaehtoiseksi toivoen jännittävää tehtävää esimerkiksi vakoojana. Sen sijaan hänet määrätään opettajattareksi ja lopulta hän päätyy opettamaan sekalaista joukkoa lapsia, joita ei ole evakuoitu pommitusten alta. Hilda on Maryn ystävä, joka toivoo löytävänsä pitkän ja komean, univormupukuisen miehen. Tom haluaa välttyä sodalta, toisin kuin ystävänsä Alistair joka värväytyy vapaaehtoiseksi melko pian sodan alettua. Alistair päätyy lopulta Maltalle, jossa saarto näivettää pikkuhiljaa koko varuskuntaa kuukausia kestävien pommitusten aikana. Tom päätyy opetusvirastoon virkamieheksi ja tutustuu Maryyn työnsä kautta. Neljän päähenkilön lisäksi mukaan mahtuu lukemattomia mielenkiintoisia sivuhenkilöitä.

Kirjan henkilöt ovat persoonallisia ja eläviä, ja kukin heistä muuttuu sodan edetessä omalla tavallaan. Lontoon pommitusten ja Maltan saarron jatkuessa sota ei enää tunnukaan yhtä jännittävältä ja hohdokkaalta kuin sen alkupäivinä. Sota satuttaa kirjan henkilöitä monella tavalla, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Sota on tietysti koko ajan läsnä kirjan sivuilla, mutta raakuuksilla ei minusta mässäilty liiaksi. Kukin henkilöistä kokee sen tietysti omalla tavallaan. On mielenkiintoista seurata, miten sota muuttaa henkilöitä kirjan tapahtumien aikana, sillä henkilöt eivät todella ole samoja kirjan alussa ja lopussa. Tarinan lomassa huomataan aina välillä myös brittiläisyyden ristiriitaisuus: kaupunkia repiviin pommituksiin suhtaudutaan viileällä välinpitämättömyydellä, mutta mustia lapsia opettava valkoinen nainen saa kokea nahoissaan yhteisön paheksunnan ja vihan. Ehkä suuren katastrofin kohdatessa huomio ja viha kohdistuukin niihin pienempiin, oman kulttuurin raameissa ymmärrettävissä oleviin asioihin.

Tätä kirjaa on ilo lukea erityisesti sen kielen vuoksi. Cleavella on omanlaisensa tapa kuvailla ihmisiä, asioita ja hetkiä, ja hän tekee sen tarkkasilmäisesti ja kauniilla kielellä. Myös suomennos tuntuu minusta onnistuneelta. Pysähdyin moneen kertaan lukemaan uudestaan taidokkaasti kirjoitettuja kuvauksia, koska minusta ne olivat niin hienoja: arkisista tapahtumista löytyy uutta ulottuvuutta kun osaa vain sopivasti katsoa.

Sain juuri kirjan luettua, ja taidan olla vielä niin sen lumoissa että en keksi tällä kertaa mitään moitittavaa. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan erityisesti jos pidät taitavasta kielenkäytöstä. Tämä on minusta sellainen kirja, jota olisi kiva ruotia yhdessä muiden kanssa, luulen että kirjan henkilöt kirvoittaisivat monia mielenkiintoisia keskusteluja.

Kirjan voit ostaa omaksi täältä*.