Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Viime aikojen kirjallisia kohokohtia ja notkahduksia

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olen ehtinyt lukea ihan mukavasti. Tähän postaukseen ajattelin koota viime aikoina lukemistani kirjoista sekä iloisesti yllättäneet että pettymyksiä tuottaneet. Päivitän säännöllisesti lukemieni kirjojen ja Helmet-haasteen listaa, vaikka en ehdikään kirjoittaa jokaisesta kirjasta omaa postausta. Listat löytyvät täältä.
Toivon että ehtisin jatkossa kirjoittaa vähän useammin ja pidemmin, alkuvuodesta vaan on tahti ollut aikamoinen sekä kotona että töissä. Olen kuitenkin ollut iloisesti yllättynyt siitä miten paljon olen ehtinyt lukemaan tämän kaiken härdellin keskellä.

Iloisesti yllättäneet

Guzel Janiha: Suleika avaa silmänsä
Tähän kirjaan tartuin kirjaston asiakkaan suosituksesta. Hän sanoi, että ei yleensä lue paksuhkoja kirjoja, mutta tämä oli pakko ahmia alusta loppuun, tarina on niin vetävä. Ja niin se olikin. Vaikka aihe on vaikea ja vaiettukin, mukautuvaiseen Suleikaan kiintyy ja hänen tietään kulakkien joukkosiirrossa seuraa välillä vähä…

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Kuva
Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan jokainen osa on ollut hartaasti odotettu, ja kirja on yleensä palkinnut odotuksen. Tällä kertaa en valitettavasti voi sanoa samaa. Sarjan edelliset osat ovat minusta olleet napakoita kokonaisuuksia, juoni on vetänyt kirjan ensi sivuilta asti ja kohtaamiset historiallisten merkkihenkilöiden kanssa ovat olleet luontevan tuntuinen osa tarinaa. Tällä kertaa kirjan juoni tuntui rikkonaiselta, merkkihenkilöitä vilisi nurkissa epäuskottavan usein ja kirjasta puuttui jotenkin se tuttu "jokin".
Ruokarouvan tyttäressä kertojan vuoron saa Idan tytär Kirsti, joka opiskelee yliopistossa ja seurustelee kasvattisisarensa Allin kanssa muiden helsinkiläisten opiskelijoiden kanssa. Kirsti opiskelee romaanista filologiaa ja ranskan kieltä, Alli kansanrunoutta. Kirjan alkupuolella pääpaino onkin pitkälti Allin edesottamuksissa, ja mukana pyörivät myös Tulenkantajat. Kirsti itse tuntuu kirjan alkupuolella olevan välillä sivuhenkilönä tapahtumissa.
Etu…

Kathrin Passig ja Aleks Scholz: Tietämättömyyden sanakirja

Kuva
Tietämättömyyden sanakirjaan on koottu joukko asioita ja ilmiöitä, joita ei ole voitu selittää vuosien tai vuosisatojenkaan tutkimustyöstä huolimatta. Kirjaan on koottu muutama kymmen erilaista ilmiötä arjen itsestäänselvyyksistä (haukottelu, kissan kehrääminen, pisarat tai teipin liimaavat ominaisuudet) monimutkaisiin matemaattisiin ongelmiin ja tähtitieteen ihmetyksen aiheisiin asti. Jokaisesta aiheesta kartoitetaan lyhyesti tähän mennessä (siis alkuteoksen julkaisuvuoteen 2007) kertynyt tutkimustieto ja todetaan kaikesta kertyneestä tiedosta huolimatta ilmiö mysteeriksi.
Kirjailijat onnistuvat minusta erityisen hyvin tieteellisen tutkimuksen luonteen kuvaamisessa. He onnistuvat melko tiiviisti ja selkokielisesti esittelemään ilmiön tutkimushistorian, johon tavallisesti liittyy keskenään kiisteleviä tutkijoita ja kasoittain erilaisia teorioita. Kirjoittajat kiinnittävät lukijan huomion myös tilastollisten esitysten ongelmakohtiin ja siihen, miten tilastoilla voidaan huijata lukijaa…

Takashi Hiraide: Kissavieras

Kuva
Kissavieras on kaunis kirja niin ulkoiselta olemukseltaan kuin tekstinsäkin puolesta. Kirja on kertomus siitä, miten yhden kissan ilmestyminen elämään muuttaa oikeastaan kaiken. Pieni kirja kattaa melko pitkän ajanjakson, ja tuo hyvin esiin muutoksen päähenkilöissä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa, ja jollain tavalla rauhoittavaa. Tämän lukemisen voisi ottaa vaikka mindfulness-harjoituksena. Erityisesti rakennukset, niiden sijainti, koko ja ulkoasu on kuvattu hyvin tarkkaan. Ihastuin myös päähenkilöiden vuokranantajan kauniiseen puutarhaan ja siihen miten myös sen muuttumista kuvataan.
Vaikka tämä kirja on ihastuttanut lukijoita ympäri maailman, sen "juttua" on vaikea pukea sanoiksi. Kustantajan sivuilla onkin kirjaan liittyen oma sivu, jolla lukijat kertovat oman mielipiteensä siitä, mikä tässä kirjassa kiehtoo. Minulle avautui kirjan kautta kauniita maisemia ja ikkuna japanilaiseen kulttuuriin, ja lukemisen jälkeen rauhallinen olo. Ja niin kaunis kansi, että jos kirja ol…

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Kuva
Villijoutsenet ja muita kertomuksia sisältää kymmenen satua, joita on muokattu tavalla tai toisella. Monessa sadussa tapahtuma-aika on muuttunut nykyaikaan ja sadun lumous tavalliseen arkeen. Kaikissa saduissa näkökulmaa on muokattu alkuperäiseen verrattuna paljon. Tähän kirjaan ei välttämättä kannata tarttua, jos haluaa pitää mielessään vain perinteiset versiot tutuista saduista, jotka päättyvät usein "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka".
Keskustelunherättäjänä tämä kirja toimii varmasti hyvin, ja uskon että esimerkiksi lukupiireissä tästä saisi herkullisia keskusteluja. Kirjan muokattujen satujen jälkeen minulla oli vähän sellainen hölmistynyt olo. Joku toinen oli ilmaissut asian niin että satujen taika tavallaan hävisi näitä lukiessa. Luulen että näitä satuja (esim. Kaunotar ja hirviö, Lumikki, Jaakko ja pavunvarsi) on kuullut ja lukenut niin monta kertaa lapsuudesta asti, ettei niitä osaa ajatella mistään muusta näkökulmasta. Sadun taika taitaa piillä osit…

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Kuva
Kissani Jugoslavia on pitkään ollut lukulistallani, ja useaan kertaan olen pyöritellyt sitä kädessäni. Luulen, että sen saama valtaisa suosio on saanut minut epäröimään sen aloittamista. Jostain syystä paljon kehuttuihin kirjoihin on joskus vaikea tarttua. Varmaan pelkään että petyn, että oma kokemukseni ei olisikaan yhtä hyvä kuin muiden. Tai voi olla että kirjan jatkuvaan esilläoloon vähän kyllästyykin, olen huomannut tarttuvani kovasti kiiteltyihin kirjoihin muutaman vuoden viiveellä, siinä vaiheessa kun kirjan voi jo löytää kirjaston palautushyllystä eikä varausjono ole enää satojen ihmisten pituinen.
Statovcin toinen kirja, Tiranan sydän, tarttui jokeri-hyllystä mukaan. Emmin tämänkin kohdalla pitkään, mutta otin kuitenkin mukaan, ja koska jokerissa on niin lyhyt laina-aika, se pitää aloittaakin aika vikkelään. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua menivät ihmetellessä ja tutustuessa, ja olin jo jättää kirjan keskenkin. Albania 1990-luvulla on itselleni niin vieras tapahtumapaikka, et…