Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Jo Nesbø: Lepakkomies

Kuva
Kirjastosihteeri kesälomalla, lukemassa kuinkas muutenkaan. Moni asiakas tykkää Harry Hole -dekkareista, ja sarjan tuorein osa Jano keikkuu varaustilastojen kärjessä. Itse en ollut aiemmin tutustunut sarjaan tai Nesbøn muihin teoksiin lainkaan, joten ajattelin kesälomalla sivistää itseäni sarjan ensimmäisellä osalla, Lepakkomiehellä. Kuuntelin kirjan BookBeatin kautta samalla kun kudoin räsymattoja, aika menee siinä rattoisasti murhien selvittelyä kuunnellessa. Harry Hole on siis norjalainen etsivä, joka on lähetetty Australiaan seuraamaan norjalaisen naisen murhan selvittämistä. Australian-komennus on samalla testi alkoholisoituneelle Holelle: hänen urastaan Norjassa päätetään sen perusteella miten tutkimukset Australiassa sujuvat. Sydneyssä Holen on tarkoitus avustaa tutkimuksissa, mutta hänelle painotetaan heti alussa, että liian tiiviisti ei sovi osallistua. Parikseen Hole saa erikoisen aboriginaalimies Andrew Kensingtonin, jonka kanssa hän  myös ystävystyy työskentelyn aika

Lastenrunoja runon ja suven päivänä

Kuva
Tänään vietetään runon ja suven päivää. Meillä on viime aikoina tutustuttu lastenrunoihin, joten ajattelin että lastenrunokirjoista kirjoittaminen sopii tähän päivään hyvin. Pikkumies on nyt yksivuotias, joten hän ei vielä runojen päälle kovin paljoa ymmärrä, mutta kuuntelee kyllä sujuvasti leikin lomassa kun luen niitä ääneen. Meillä luetaan muutenkin ääneen kaiken touhun keskellä, yleensä minä istun keittiön lattialla lukemassa kun mies tekee ruokaa ja pikkumies touhuaa omiaan siinä vieressä. Runokirjoista luettavana ovat olleet Jukka Itkosen Kaikki hyvin kasvimaalla ja Sanamaa, Ismo Puhakan Hei, hommiin! ja Vesa Löhösen Ajan Hukkaa sanoi susikuski. Kaikki ovat lainassa kirjastosta. Jukka Itkonen on varmasti monelle tuttu, sillä hänen tuotantonsa on laaja niin kirjallisuuden kuin musiikinkin puolella. Lasten runokirjoja on myös julkaistu useita. Sanamaa on ilmestynyt vuonna 2012 ja sen ihanan kuvituksen on tehnyt Virpi Penna. Kirjan runot sisältävät paljon sanoilla leik

Roope Lipasti: Pihalla - erään remontin anatomia

Kuva
Lipastin esikoiskirja Pihalla - erään remontin anatomia tarttui mukaani kirjastosta, koska ajattelin sen tarjoavan vertaistukea omiin keskeneräisiin ja vielä aloittamattomiin projekteihin pihapiirissämme. Vertaistukea tästä päiväkirjamuotoon kirjoitetusta kirjasta saakin ja lisäksi hyvän mielen. Tämä oli yksi niistä kirjoista, joita luimme puolisoni kanssa ääneen. Osa tapahtumista sai meidät irvistelemään myötätunnosta, osa hymistelemään hyväksyvästi ja melkein joka sivulla myös nauramaan, yleensä tosin eri kohdissa. Kirjan tekstit on koottu osittain Kotivinkissä aiemmin ilmestyneistä teksteistä. Päiväkirjamaisesti etenevän tekstin lisäksi asiat etenevät teemoittain ja minusta ainakin hyvin yhtenäisesti. Kirjan päähenkilönä on koko Lipastin perhe, ja etenkin lasten edesottamuksia kuvaillaan hyvinkin värikkäästi. Pääpaino on kuitenkin rintamamiestalon ja muiden tontin rakennusten ja pihan kunnostamisessa. Vanhojen talojen kunnostajat tietävät, että remontissa voi eteen

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Kuva
Tämä muutaman vuoden takainen esikoisromaani on täydellinen kesäkirja. Siinä on huumoria, romantiikka ja maalaismaisemaa. Erityisen herkullinen tämä taitaa olla varsinaissuomalaisille, sillä se kertoo itäsuomalaisen Ainon kulttuurishokista kun tämä muuttaa kuukaudeksi varsinaissuomalaiselle karjatilalle. Aino on puhelias ja eloisa karjalainen, Jussi taas tuleva karjatilallinen Varsinais-Suomesta. Pari rakastuu messuilla päätä pahkaa ja niin tulisesti, että Aino lähtee kuukaudeksi kokeilemaan, selviääkö Jussin kotitilalla. Jussista ja kotitilasta kyllä selviää, mutta Jussin lisäksi tilalla asuvat hänen isänsä, setänsä ja pikkuveljensä. Jussin äiti on kuollut ja jättänyt jälkeensä pysähtyneisyyden. Mitään ei ole emännän kuoltua saanut talossa muuttaa. Kulttuurishokkeja on siis luvassa puolin ja toisin. Ainon näkökulmasta Jussin isä ja setä (Unto ja Erkki) ovat lähestulkoon mykkiä, tai puhuvat ainakin niin outoa kieltä, ettei sitä suomeksi voi laskea. Tästä kaksikosta minulle t

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät

Kuva
Yleinen ajatus työnteosta taitaa edelleen olla sellainen, että työn pitää olla tuskaa tai vähintäänkin maistua puulta, ja että elämä alkaa vasta työajan jälkeen tai sitten joskus eläkkeellä. Siitä kertoo myös sanonta "ensin työ, sitten huvi". Entä jos työn ja huvin voisikin yhdistää? Olisiko väärin ihan jopa nauttia työnteosta, koska se on niin kivaa? Unelmahommissa-kirjan mukaan työn ja huvin voi hyvinkin yhdistää, eikä työnteosta nauttiminen todellakaan ole väärin. Kirja päinvastoin kannustaa tekemään itselleen työn juuri siitä, mistä pitää. Molemmat kirjoittajat ovat ammattibloggaajia: Hanne Valtari kirjoittaa Lähiömutsi -blogia ja Satu Rämö Salamatkustaja -blogia. Bloginpidon lisäksi molemmilla on myös muita töitä, mutta bloggaaminen tuo elannosta ison osan. Sen verran tunnettuja naiset ovat, että kirjan varausjonot kirjastoissa ovat aika pitkät. Bloggaaminen saa kirjasta luonnollisesti aika ison siivun, ihan omana lukunaan mutta myös muiden lukujen seassa. I

Jari Vainio: Viidakkotohtori. Dokoto Jalin päiväkirjat 1987-1993

Kuva
Olen kerran saanut olla kuuntelemassa Jari Vainion esitystä, ja kerrontaa kuunnellessa ja kuvia katsellessa aika suorastaan vilahti ohitse. Tuolloin hän kertoi muustakin urastaan, mutta Afrikan tapahtumat jäivät itselleni parhaiten mieleen. Vaikka tuosta esityksestä on jo muutama vuosi aikaa, tartuin silti innokkaasti kirjaan, jossa hän kertoo juuri Afrikan-vuosistaan vastavalmistuneena lääkärinä. Kirja kattaa kuuden vuoden ajanjakson vuodesta 1987 vuoteen 1993 ja antaa lukijalle mahdollisuuden seurata nuoren lääkärin muuttumista arvotetuksi dokoto Jaliksi, johon paikalliset luottavat. Lääkärin työ oli raskasta köyhyydestä ja kuivuudesta kärsivällä alueella. Pienessä lähetysaseman sairaalassa perustarvikkeistakin oli pulaa. Kirjan alkupuolella kerrotaan esimerkiksi toimenpiteissä käytettävien hanskojen kierrättämisestä: kertakäyttöiseksi tarkoitetut käsineet pestiin ja steriloitiin uudelleen käytettäviksi niin kauan kuin ne vain pysyivät ehjinä. Myös lääkkeistä oli jatkuvasti pu

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta Tämä oli täydellinen hömppäkirja tietokirjojen välissä luettavaksi, ja sopii hyvin myös kesälukemiseksi rannalle tai riippumattoon. Kirja voi laittaa pohtimaan myös omaa elämäänsä, vaikka onkin viihdettä. Brett Bohlinger valmistautuu äitinsä testamentinlukutilaisuudessa hieman erilaiseen perintöön kuin mitä saa: listan unelmistaan, jonka hän on itse nuorena kirjoittanut ja heittänyt pois. Äiti on säästänyt tämän unelmalistan ja Brett joutuu kohtaamaan vanhat unelmansa, jotka tuntuvat jonkun ihan toisen ihmisen unelmilta. Kyllä kai jokainen teini-ikäinen jossain vaiheessa haluaa oman hevosen, mutta miten sellaisen sovittaa kolmikymppisen trendikkääseen elämään? Tai miten luodaan uudestaan suhde isään, joka on jo kuollut? Kymmenen unelman saavuttamiselle annetaan vuoden aikaraja, eikä yhtäkään niistä hoideta sormia napsauttamalla. Brett huomaa joutuvansa tarkastelemaan omaa elämäänsä uudella tavalla, ja listan toteuttamisen myötä moni asia tie

Mattsson Anne: Tellervo Koivisto. Elämäkerta

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta Jonotin tätä kirjaa pitkään ja satuin saamaan sen juuri presidentti Mauno Koiviston hautajaisten aikaan. Presidentin kuoleman myötä kirja varmasti kiinnostaa yhä useampia. Tällä hetkellä varausjono Vaski-kirjastoissa näytti olevan 341. Itselläni ei juuri ollut mielikuvia Tellervo Koivistosta ennen kirjan lukemista, sillä olen ollut lapsi Koiviston presidenttikausien aikaan. Linnan juhlien vieraana olen Tellervon tietysti nähnyt ja muutaman lehtihaastattelun viime vuosina lukenut, mutta siihen tietoni hänestä rajoittuvat. Mattssonin kirjoittama elämäkerta perustuu moniin eri lähdeaineistoihin. Lähteenä on käytetty Tellervo Koiviston ja hänet tuntevien ihmisten haastatteluja, mutta myös monenlaista arkistomateriaalia ja kirjoja. Tellervo on itse todennut, että muistissa on jo nykyään aukkoja, joten kaikkea tietoa on mahdotonta saada pelkillä haastatteluilla. Kirjassa eri lähteet täydentävät mukavasti toisiaan ja tuovat käsiteltävään asiaan my

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta. Tämä viime vuoden Finlandia-voittajakin päätyi lopulta luettavakseni. Laitoin sen varaukseen vasta alkuvuodesta ja odottelin kirjaa kevääseen asti, mutta toukokuussa lopulta sain sen luettavaksi ja luettua. Epäröin tämän kanssa pitkään, kuten aika monen muunkin paljon hehkutetun kirjan kanssa usein epäröin. Pelkäsin että en oikein innostu aiheesta tai tyylistä, mutta kirjan kaunis kansi kuitenkin houkutteli kokeilemaan. Ennakkoaavistukseni olivat osittain oikeassa, sillä alkuun pääseminen takkusi. Suurin syy taisi kuitenkin olla se, että Helsinki on minulle aika vieras kaupunki, enkä osannut hahmottaa paikkoja ja rakennuksia, joita kirjassa vilisi. Olisin tarvinnut tuekseni jatkuvasti karttaa ja kuvia, mutta harvoin jaksoin googlata lukemisen lomassa. Jos kirja olisi sijoittunut Turkuun, luulen että olisin ollut siitä innostuneempi koska turkulaiset paikat ovat tutumpia. Päiväkirjamuotoon tottuminen vei myöskin aikaa. Sitkeästi sinnittelin

Blogin kasvojenkohotus

Blogi on kokenut viime kuukausina muutoksia ulkonäössä. Olen testaillut erilaisia malleja, koska halusin uudistaa ilmettä. Kokeilin myös bloggerin tarjoamia uusia malleja, mutta vaikka se aluksi näyttikin ihan mukavalta, totesin että se ei taida kuitenkaan toimia tässä blogissa halutulla tavalla. Siirryin siis takaisin "perinteisempään" ulkoasuun ja yksinkertaisin sitä poistamalla taustakuvat ja sivupalkkien taustavärit. Sain myös lopulta askarreltua blogille bannerin. Sen tekeminen on ollut työlistalla pitkään, mutta en ole ehtinyt perehtyä asiaan aikaisemmin. Koska bannerista tuli mustavalkoinen, piti blogin värimaailmaa muokata sen mukaiseksi. Toivon että uusi värimaailma tekee lukemisesta miellyttävämpää ja asioiden löytymisestä sivupalkeista helpompaa. Noin vuosi sitten toin blogini esittelyyn etunimeni, ja nyt bloggaan omalla naamallani kun uskalsin vaihtaa myös profiilikuvan. Olen arastellut bloggaamista omalla nimelläni (kuten kai aika monet muutkin), mutta a

Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä

Kuva
Kuva #kirja-sivustolta Psykologia ja aivot ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien kun luin lukiossa psykologiaa ensimmäisen kerran. Koska aihe kiinnosti ja koska minulla oli erittäin hyvä opettaja, asiat jäivät mieleen ja ovat pysyneetkin siellä yllättävän hyvin. Luulen, että muistan lukiossa oppimistani asioista parhaiten juuri psykologian asiat, muut tiedot ovat käytön puutteessa hävinneet muistista (tai siltä ainakin tuntuu). Lukion jälkeen olen tarvinnut psykologian tietoja monessa paikassa jatko-opiskeluista tavalliseen arkeen, ja se voi olla yhtenä syynä siihen että tämänkin kirjan tiedot tuntuivat tutuilta. Pää edellä keskittyy lapsen aivojen ja ajattelun kehittymiseen ja se on kirjoitettu selkeästi ja yksinkertaisesti. Esiteltäviä asioita havainnollisetaan hyvin, ja uskon että moni pienten lasten vanhempi löytää kirjan sivuilta tuttuja tilanteita. Kirjan tiedot perustuvat tutkittuun tietoon ja kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on pitkä ja perusteellinen. Minusta kirjo

Viime aikojen kirjallisia kohokohtia ja notkahduksia

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olen ehtinyt lukea ihan mukavasti. Tähän postaukseen ajattelin koota viime aikoina lukemistani kirjoista sekä iloisesti yllättäneet että pettymyksiä tuottaneet. Päivitän säännöllisesti lukemieni kirjojen ja Helmet-haasteen listaa, vaikka en ehdikään kirjoittaa jokaisesta kirjasta omaa postausta. Listat löytyvät täältä . Toivon että ehtisin jatkossa kirjoittaa vähän useammin ja pidemmin, alkuvuodesta vaan on tahti ollut aikamoinen sekä kotona että töissä. Olen kuitenkin ollut iloisesti yllättynyt siitä miten paljon olen ehtinyt lukemaan tämän kaiken härdellin keskellä. Iloisesti yllättäneet Guzel Janiha: Suleika avaa silmänsä Tähän kirjaan tartuin kirjaston asiakkaan suosituksesta. Hän sanoi, että ei yleensä lue paksuhkoja kirjoja, mutta tämä oli pakko ahmia alusta loppuun, tarina on niin vetävä. Ja niin se olikin. Vaikka aihe on vaikea ja vaiettukin, mukautuvaiseen Suleikaan kiintyy ja hänen tietään kulakkien joukkosiirros

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta. Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan jokainen osa on ollut hartaasti odotettu, ja kirja on yleensä palkinnut odotuksen. Tällä kertaa en valitettavasti voi sanoa samaa. Sarjan edelliset osat ovat minusta olleet napakoita kokonaisuuksia, juoni on vetänyt kirjan ensi sivuilta asti ja kohtaamiset historiallisten merkkihenkilöiden kanssa ovat olleet luontevan tuntuinen osa tarinaa. Tällä kertaa kirjan juoni tuntui rikkonaiselta, merkkihenkilöitä vilisi nurkissa epäuskottavan usein ja kirjasta puuttui jotenkin se tuttu "jokin". Ruokarouvan tyttäressä kertojan vuoron saa Idan tytär Kirsti, joka opiskelee yliopistossa ja seurustelee kasvattisisarensa Allin kanssa muiden helsinkiläisten opiskelijoiden kanssa. Kirsti opiskelee romaanista filologiaa ja ranskan kieltä, Alli kansanrunoutta. Kirjan alkupuolella pääpaino onkin pitkälti Allin edesottamuksissa, ja mukana pyörivät myös Tulenkantajat. Kirsti itse tuntuu kirjan alkupuolella olevan

Kathrin Passig ja Aleks Scholz: Tietämättömyyden sanakirja

Kuva
Tietämättömyyden sanakirjaan on koottu joukko asioita ja ilmiöitä, joita ei ole voitu selittää vuosien tai vuosisatojenkaan tutkimustyöstä huolimatta. Kirjaan on koottu muutama kymmen erilaista ilmiötä arjen itsestäänselvyyksistä (haukottelu, kissan kehrääminen, pisarat tai teipin liimaavat ominaisuudet) monimutkaisiin matemaattisiin ongelmiin ja tähtitieteen ihmetyksen aiheisiin asti. Jokaisesta aiheesta kartoitetaan lyhyesti tähän mennessä (siis alkuteoksen julkaisuvuoteen 2007) kertynyt tutkimustieto ja todetaan kaikesta kertyneestä tiedosta huolimatta ilmiö mysteeriksi. Kirjailijat onnistuvat minusta erityisen hyvin tieteellisen tutkimuksen luonteen kuvaamisessa. He onnistuvat melko tiiviisti ja selkokielisesti esittelemään ilmiön tutkimushistorian, johon tavallisesti liittyy keskenään kiisteleviä tutkijoita ja kasoittain erilaisia teorioita. Kirjoittajat kiinnittävät lukijan huomion myös tilastollisten esitysten ongelmakohtiin ja siihen, miten tilastoilla voidaan huijata lu

Takashi Hiraide: Kissavieras

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta Kissavieras on kaunis kirja niin ulkoiselta olemukseltaan kuin tekstinsäkin puolesta. Kirja on kertomus siitä, miten yhden kissan ilmestyminen elämään muuttaa oikeastaan kaiken. Pieni kirja kattaa melko pitkän ajanjakson, ja tuo hyvin esiin muutoksen päähenkilöissä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa, ja jollain tavalla rauhoittavaa. Tämän lukemisen voisi ottaa vaikka mindfulness-harjoituksena. Erityisesti rakennukset, niiden sijainti, koko ja ulkoasu on kuvattu hyvin tarkkaan. Ihastuin myös päähenkilöiden vuokranantajan kauniiseen puutarhaan ja siihen miten myös sen muuttumista kuvataan. Vaikka tämä kirja on ihastuttanut lukijoita ympäri maailman, sen "juttua" on vaikea pukea sanoiksi. Kustantajan sivuilla onkin kirjaan liittyen oma sivu , jolla lukijat kertovat oman mielipiteensä siitä, mikä tässä kirjassa kiehtoo. Minulle avautui kirjan kautta kauniita maisemia ja ikkuna japanilaiseen kulttuuriin, ja lukemisen jälkeen rauhallinen olo.

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta Villijoutsenet ja muita kertomuksia sisältää kymmenen satua, joita on muokattu tavalla tai toisella. Monessa sadussa tapahtuma-aika on muuttunut nykyaikaan ja sadun lumous tavalliseen arkeen. Kaikissa saduissa näkökulmaa on muokattu alkuperäiseen verrattuna paljon. Tähän kirjaan ei välttämättä kannata tarttua, jos haluaa pitää mielessään vain perinteiset versiot tutuista saduista, jotka päättyvät usein "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Keskustelunherättäjänä tämä kirja toimii varmasti hyvin, ja uskon että esimerkiksi lukupiireissä tästä saisi herkullisia keskusteluja. Kirjan muokattujen satujen jälkeen minulla oli vähän sellainen hölmistynyt olo. Joku toinen oli ilmaissut asian niin että satujen taika tavallaan hävisi näitä lukiessa. Luulen että näitä satuja (esim. Kaunotar ja hirviö, Lumikki, Jaakko ja pavunvarsi) on kuullut ja lukenut niin monta kertaa lapsuudesta asti, ettei niitä osaa ajatella mistään muusta näkök

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Kuva
Kansikuva kustantajan sivuilta Kissani Jugoslavia on pitkään ollut lukulistallani, ja useaan kertaan olen pyöritellyt sitä kädessäni. Luulen, että sen saama valtaisa suosio on saanut minut epäröimään sen aloittamista. Jostain syystä paljon kehuttuihin kirjoihin on joskus vaikea tarttua. Varmaan pelkään että petyn, että oma kokemukseni ei olisikaan yhtä hyvä kuin muiden. Tai voi olla että kirjan jatkuvaan esilläoloon vähän kyllästyykin, olen huomannut tarttuvani kovasti kiiteltyihin kirjoihin muutaman vuoden viiveellä, siinä vaiheessa kun kirjan voi jo löytää kirjaston palautushyllystä eikä varausjono ole enää satojen ihmisten pituinen. Statovcin toinen kirja, Tiranan sydän, tarttui jokeri-hyllystä mukaan. Emmin tämänkin kohdalla pitkään, mutta otin kuitenkin mukaan, ja koska jokerissa on niin lyhyt laina-aika, se pitää aloittaakin aika vikkelään. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua menivät ihmetellessä ja tutustuessa, ja olin jo jättää kirjan keskenkin. Albania 1990-luvulla on it