Jo Nesbø: Lepakkomies

Kirjastosihteeri kesälomalla, lukemassa kuinkas muutenkaan. Moni asiakas tykkää Harry Hole -dekkareista, ja sarjan tuorein osa Jano keikkuu varaustilastojen kärjessä. Itse en ollut aiemmin tutustunut sarjaan tai Nesbøn muihin teoksiin lainkaan, joten ajattelin kesälomalla sivistää itseäni sarjan ensimmäisellä osalla, Lepakkomiehellä. Kuuntelin kirjan BookBeatin kautta samalla kun kudoin räsymattoja, aika menee siinä rattoisasti murhien selvittelyä kuunnellessa.

Harry Hole on siis norjalainen etsivä, joka on lähetetty Australiaan seuraamaan norjalaisen naisen murhan selvittämistä. Australian-komennus on samalla testi alkoholisoituneelle Holelle: hänen urastaan Norjassa päätetään sen perusteella miten tutkimukset Australiassa sujuvat. Sydneyssä Holen on tarkoitus avustaa tutkimuksissa, mutta hänelle painotetaan heti alussa, että liian tiiviisti ei sovi osallistua. Parikseen Hole saa erikoisen aboriginaalimies Andrew Kensingtonin, jonka kanssa hän  myös ystävystyy työskentelyn aikana.

Suhtauduin kirjaan epäilevästi, eikä rauhallinen aloitus saanut minua vakuuttuneeksi. Taisin lipsahtaa ylikriittisyydenkin puolelle, kun tuntui että kaikki Holen tapaamat aboriginaalit rakastivat samanlaisten oman kulttuurinsa myyttisten tarinoiden kertomista paikasta ja tilanteesta riippumatta. Välillä tuli tunne, että en seurannut vain yhtä tarinaa, vaan useita erilaisia tarinoita limittäin ja sisäkkäin. Myyttiset tarinat tuntuivat katkaisevan päätarinan, ihan kuin olisi käynyt mainostauolla. Näiden lisäksi kerrottiin monen eri henkilön tarinat, ja tietysti etenkin Holen tarina sai paljon tilaa. Kaikkien henkilöiden tarinoissa oli paljon vaikeita asioita ja vastoinkäymisiä, mutta silti he tuntuivat kertovan niistä kuin viime sunnuntain päiväkahveista. Yhdeltä henkilöltä olisin sen ehkä hyväksynyt, mutta kun tarinankertojia tuntui olevan vähän joka nurkassa, se alkoi ärsyttää.

Dekkareilta odotan yleensä toimintaa. En tarkoita raakuutta, verta ja suolenpätkiä, vaan sitä että tapahtumien rytmi olisi edes kohtalaisen ripeä. Lepakkomiehessä toiminnan alkamiseen meni minusta liikaa aikaa, puolivälissä ihmettelin että saadaanko murhaa ollenkaan selvitettyä. Sitten kun toiminta alkoi, se kyllä imaisi mukaansa, mutta harmikseni kirja sitten jo loppuikin. Minun makuuni tämä oli turhan rauhallinen ja maalaileva.

Lepakkomiehen ensijulkaisusta on jo 20 vuotta, mutta tapahtuma-aika on saatu hyvin häivytettyä. Tietysti kännyköiden ja muun elektroniikan puuttuminen paljastaa jonkin verran, mutta sillä oli niin pieni osa kirjassa, ettei aika ollut merkityksellinen. En kuunnellessani tiennyt kirjan alkuperäistä ilmestymisvuotta, ja olisin arvannut sen kuvaavan myöhempää aikaa. Elektroniikan sijaan kirjassa keskityttiin ihmisten välisiin kohtaamisiin, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Ehkä ihmiset 20 vuotta sitten puhuivat tosiaan enemmän kasvotusten kuin nykyään. :)

Minusta ei siis tällä kuuntelulla tullut Harry Holen fania, mutta voi olla että vielä palaan hänen seuraansa. Sarjassa on nyt ilmestynyt yhteensä 11 kirjaa, kaikki aika paksuja joten tilaisuuksia riittää vielä.

Jo Nesbø: Lepakkomies*. Johnny Kniga 2014, 489 sivua. Kuunneltu äänikirjana.