24. toukokuuta 2016

Laura Andersson: Voit nukkua. Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään

Kuva kustantajan sivuilta
Suomalaisessa vauvaperheessä valvominen tuntuu kuuluvan pakettiin, ja öisin pitkiä pätkiä nukkuvia vauvoja epäillään jopa jollain tavalla epänormaaleiksi. Suomalaisten pitkät vanhempainvapaat mahdollistavat vauvavuoden valvomisen, mutta muualla maailmassa vanhemmat palaavat usein töihin pian lapsen syntymän jälkeen. Pitkien yöunien nukkuminen jo varhain onkin muualla tavallisempaa kuin Suomessa.

Voit nukkua kertoo miten Andersson opetti vauvansa nukkumaan. Se ei tapahtunut käden käänteessä ja yhdessä yössä, vaan vaati pitkäjänteistä työtä ja paljon kärsivällisyyttä. Nukkumisen opettaminen aloitettiin jo parin viikon ikäisen vauvan kanssa pienistä asioista kuten itsekseen nukahtamisen opettelusta äidin tuella.

Kirja jakautuu seitsemään lukuun, joista jokainen käsittelee yhtä ohjetta. Luvuissa on aina kirjoittajan omia kokemuksia, jonkun toisen henkilön (usein ulkomaalaisen tai ulkomailla asuvan) tarina sekä asiantuntijan tai asiantuntijoiden näkemys asiasta. Jokaisen luvun lopussa on kyseiseen ohjeeseen liittyvät asiat tiivistettynä yhdelle aukeamalle, jaoteltuna "tee näin", "älä tee näin" ja "hädän hetkellä muista" -listauksiin. Listaukset kokoavat hyvin luvun sisällön sellaiseen muotoon, jonka todennäköisesti pystyy lukemaan vaikka olisi niin väsynyt että tarvitsee tulitikut pitämään silmiä auki.

Ohjeet itsessään eivät ole mitään maagisia taikatemppuja, vaan pieniä arkisia asioita, joihin kiinnitetään huomiota. Sellaisia ovat esimerkiksi selkeä ja samanlaisena toistuva päivärytmi, yön ja päivän erojen huomioiminen, iltarutiinien tärkeys ja alusta asti mukana kulkeva johdonmukaisuus. Jokaiseen lukuun sisältyvä kurkistus jonkun perheen nukkumistapoihin tuo muistutuksen siitä, että lasten kasvatus ei ole samanlaista joka puolella maailmaa. Suomalainen tapa tehdä asioita ei ole sen oikeampi kuin jonkin muun maan ja kulttuurin tapa, ja välillä on ihan hyvä kurkata miten asioita muualla hoidetaan.


Yksi osa tekstiä ovat asiantuntijoiden näkemykset ja lähdekirjallisuus, ja nämä limittyvät mukavasti kirjoittajan omiin kokemuksiin sekä muiden perheiden tarinoihin. Erityisen ahkerasti viitataan Pamela Druckermanin kirjaan Kuinka kasvattaa bébé, ja välillä tuntuu kuin kirjassa vertailtaisiin nimenomaan suomalaisen ja ranskalaisen kasvatuksen eroja. Mielenkiintoisen lisän tähän vertailuun tuo Kira Poutasen kokemukset, joita löytyy myös pitkin kirjaa. Hän on tullut äidiksi Ranskassa, ja kertoo ranskalaisesta kasvatuksesta suomalaisen silmin.


Kirjan ohjeet eivät ole varsinainen unikoulu, vaan enemmänkin sellaisten päivittäisten rutiinien ja toimintatapojen luominen, joilla unikoulu noin vuoden ikäisenä voidaan välttää. Pariviikkoisen vauvan kouluttaminen nukkumaan saattaa kuulostaa raa'alta, mutta tarkoituksena ei tietenkään ole saada lasta nukkumaan koko yötä heti syntymästään alkaen. Ideana on lähteä liikkeelle "hiirenaskelin" ja edetä pikkuhiljaa kohti pidempiä unipätkiä, ja lopulta kokonaisia nukuttuja öitä. Kirjoittaja toistaa monessa kohdin ettei kyse missään tapauksessa ole lapsen huudattamisesta tai jonkin sellaisen tekemisestä, johon lapsi itse ei ole vielä valmis.

Voit nukkua on mukavasti kirjoitettu kirja, joka kyseenalaistaa suomalaista kasvatuskulttuuria nukkumisen suhteen. Kirja on selkeästi suunnattu vauvaperheille ja luettavaksi ennen lapsen syntymää, ja sellaisessa elämäntilanteessa kirjasta varmasti saakin eniten irti. Kirjassa puhutaan kuitenkin jonkun verran nukkumisesta myös yleisemmällä tasolla, ja esimerkiksi unihygieniaan kannattaa jokaisen huonounisen tutustua. Itse pääsen kokeilemaan kirjan oppeja vielä tämän kesän aikana, katsotaan jouluna kuinka hyvin tässä perheessä silloin nukutaan! :)

17. toukokuuta 2016

Sofia Torvalds: Luoksein jää. Äideistä

Kansikuva kustantajan sivuilta.
Minua kiinnostaa henkinen perintö, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Olen hamstrannut hyllyyni kirjoja esimerkiksi sotatraumojen siirtymisestä seuraaville sukupolville, ja nyt luin Sofia Torvaldsin uutuuden, jossa hän pohtii omaa taustaansa ja erityisesti sukunsa äitien tapaa toteuttaa äitiyttään.

Kirja on pieni ja ohut, alle 150-sivuinen, mutta silti siihen mahtuu paljon. Kokonaisuus koostuu pienistä hetkistä suvun menneisyydessä, kronologisesti teksti ei etene. Kieli on kaunista ja hiukan runollistakin. Laajan suvun eri henkilöiden hahmottamisessa auttavat sisäkansiin painetut sukupuut ja kuhunkin henkilöön liitetyt luonnehdinnat jotka toistuvat pitkin kirjaa.

Jokaisella suvun äidillä on ollut oma tapansa toteuttaa äitiyttä omassa ajassaan ja siihen liittyvässä kulttuurissa. Kukaan heistä ei ole ollut täydellinen äiti, vaan heistä löytyy enemmän ja vähemmän rosoisuutta. Luonteenpiirteistä ujous nousee useamman kerran esille. Sukuun kuuluu tietysti myös musta lammas, äiti hänkin. Moni äideistä on myös syystä tai toisesta lähtenyt lastensa luota pois tai lähettänyt lapsensa luotaan, haluamattaan tai omasta halustaan. Etäisyys ei kaikkien äitien kohdalla ole ollut fyysistä, myös henkisesti voi olla poissaoleva.

Kirjoittaja kuljettaa kuolleita äitejä mukanaan, he kulkevat laumana antamassa neuvoja ja ohjeita, perustelemassa omaa toimintaansa, paheksumassa nykyajan ilmiöitä ja taustana kaikelle päähenkilön pohdinnalle. Aaveäideistä yksi tai muutama nousevat välillä erityistarkasteluun, välillä he hymistelevät maailmanmenolle yhtenä kuorona. Kuolleet äidit kuvastavat minusta hyvin aiempien sukupolvien läsnäoloa nykyjäsenten arjessa. Vaikka edesmenneet sukulaiset eivät enää (välttämättä) vaikuta näkyvästi arjessamme, kannamme heitä silti ajatuksissamme ja heidän tapojaan kasvatuksessamme. Erityisen lähelle he tulevat herkissä asioissa ja elämän kriiseissä, eikä heitä kannata vaientaa. Päinvastoin kirjoittaja kyselee perusteluja kuolleiden äitien valinnoille ja ratkaisuille ja yrittää ymmärtää sellaistakin toimintaa, joka hänestä itsestään tuntuu käsittämättömältä.

Yksi näistä kirjoittajasta käsittämättömältä tuntuvista asioista on se, miten eräs kuolleista äideistä, Fanny, pystyi jättämään lapsensa ja perustamaan uuden perheen. Fanny meni nuorena naimisiin, muutti Pietariin ja sai kaksi poikaa. Keuhkotaudin puhjettua hän lähti Eurooppaan parantolaan, jossa hän sai avioeron miehestään jotta saisi kuolla rauhassa. Vastoin odotuksia Fanny kuitenkin parani, meni nuoruudenrakkautensa kanssa naimisiin ja sai vielä kolme poikaa. Kahta aiemmasta avioliitosta syntynyttä poikaa hän ei ilmeisesti enää tavannut. Fannyyn ja hänen valintoihinsa palataan tasaisin väliajoin, ja kirjoittaja yrittää ymmärtää hänen ratkaisuaan, vaikka se on ristiriidassa hänen oman ajattelunsa kanssa.

Menneisyyden hetket kuvataan kirjassa kauniisti. Niiden kautta muodostuu lopulta kokonaiskuva kirjailijan suvusta, etenkin sen äideistä. Menneisyys limittyy nykyhetkeen, ajasta toiseen liikutaan luontevasti. Aikatasot ja paikat vaihtuvat sulavasti nykyhetkestä menneisyyteen, Helsingistä Eurooppaan. Vaikka hyppäykset ovat välillä suuria, lukija pysyy silti kärryillä, tai ainakaan minulla ei ollut vaikeuksia seurata sukutarinan muotoutumista. Jokaisella luvulla on oma teemansa, joka kulkee tekstin punaisena lankana, välillä hatarammin ja välillä vahvemmin.

Vaikka kirja on pieni, se ei silti ole erityisen nopealukuinen, sillä kirjan lukeminen saa miettimään omaakin sukuhistoriaa. Lisäksi kirjan tyyli on sellainen, että siitä saa enemmän irti kun sen lukee toistamiseen. Vaikka sukutarinat eivät sinua juuri kiinnostaisi, kannattaa tämä kirja kuitenkin lukea sen erilaisen toteutustavan ja kauniin kielen takia.

7. toukokuuta 2016

Kesän ja syksyn uutuuksia

Iso osa syksyn kirjakatalogeista on jo ilmestynyt, ja alla omat poimintani niistä. Kirjan nimet ovat linkkejä kustantajien nettisivuilla oleviin esittelyihin, klikkaa jos haluat lisätietoa. Kirjan nimen alla oleva lyhyt kuvaus on lähinnä muistiinpano itselleni siitä, miksi tämä kirja on listalla. Kuvausten ei siis ole tarkoituskaan olla tyhjentäviä ja informatiivisia. :)

Mitä sinä haluat ehdottomasti lukea tulevan kesän ja syksyn uutuuskirjatarjonnasta?

Atena
  • Roope Lipasti: Viimeiset polttarit (kesäkuu)
    • Lapsuudentoverien kokoontuvat polttareihin, mutta lapsuuden välitöntä tunnelmaa on vaikea saavuttaa.
  • Laura Andersson: Voit nukkua. Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään (toukokuu)
    • Kirja lapsen nukuttamisesta meillä ja maailmalla.
  • Tiina Lifländer: Kolme syytä elää (elokuu)
    • Kertun ja Helmin elämästä ja ystävyydestä 1950-luvulta 2000-luvulle. Nuoruuden valinnat eivät olleet merkityksettömiä.
  • Satu Grönroos: Tuulen suku (syyskuu)
    • Kolmetoistavuotiaan Helmin kesäsuunnitelmat muuttuvat, kun äiti katoaa ja tilalle tulee erikoinen nainen.
  • Mikko Porvali: Veri ei vaikene (lokakuu)
    • Karelia Noir -trilogian toinen osa. 
  • Ira Vihreälehto: Tuntematon sotavanki. Venäläistä isoisääni etsimässä (syyskuu)
    • Edellisten sukupolvien vaikeneminen saa ihmiset penkomaan juuriaan ja etsimään vaiettuja sukulaisia.
  • Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Ranskassa (elokuu)
    • Kulttuurien eroista ja yhtäläisyyksistä pikkulapsiperheen arjessa Etelä-Ranskassa
Avain
  • Marika Helovuo: Lukukipinän sytytyskirja (syyskuu)
    • Melkein sata syytä tarttua kirjaan ja lukuvinkkejä kaupan päälle
Bazar
  • Kate Morton: Salaisuuden kantaja (syyskuu)
    • Mortonin neljäs suomennettu romaani vie lukijan nykypäivän kautta 1960- ja 1930-luvuille selvittämään historian salaisuuksia.
  • Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (syyskuu)
    • Kirjassa kuvataan se, mitä neuvolassa ei raskausaikana muistettu kertoa
  • Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (syyskuu)
    • Lisää Flavia de Lucea, viides suomennettu osa
  • Lucinda Riley: Keskiyön ruusu (kesäkuu)
    • Intia, Englanti, 1900-luvun alku, nykypäivä ja riipaiseva rakkaustarina
  • Steven Rowley: Lily ja mustekala (lokakuu)
    • Entä kun parhaan kaverin otsassa alkaa kasvaa mustekala?
  • Christian Rönnbacka: Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat (elokuu)
    • Miten vakuutusyhtiöitä huijataan
Gummerus
  • Minna Rytisalo: Lempi (heinäkuu)
    • Perhetragedia Lapin sodan aikaan
  • Mike Pohjola: 1827 (elokuu)
    • Romaani Turun palosta
  • Vera Vala: Milanon nukkemestari (kesäkuu)
    • Ariannan tarina jatkuu
  • Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa (syyskuu)
    • Rakkautta toisen maailmansodan Englannissa
  • Maija-Leena Rova (toim.): Uskonsota keittiössä. Vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneiden kokemuksia (lokakuu)
    • Vanhoillislestadiolaisuus kiinnostaa
Karisto
  • Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla (syyskuu)
    • Mielenkiintoisen kuuloinen tarina kahdesta eri-ikäisestä naisesta ja nirppanokkaisesta kissasta
  • Kirsti Ellilä: Arpapeliä (heinäkuu)
    • Miten arpavoitto muuttaa tavallisen elämän
Minerva
  • Thomas Rydahl: Erakko (lokakuu)
    • Kanariansaarten Fuerteventuralle sijoittuva dekkari
Otava

Schildts & Söderströms
  • Care Santos: Suklaan maku (kesäkuu)
    • Barcelona kolmella eri vuosisadalla kolmen eri naisen elämän taustalla
  • Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä. Opas hauskempaan elämään (elokuu)
    • Auttaisiko tämä kirja vähän löysäämään nutturaa?
  • Tim Walker: Lost in Suomi (lokakuu)
    • Miltä Suomi ja suomalaiset näyttävät amerikkalaisen opettajan silmin?
  • Asta Raami: Älykäs intuitio (syyskuu)
    • Intuition ja sen käytön pohdintaa eri näkökulmista
  • Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Karkotetut (syyskuu)
    • Mitä tapahtuu niille maahanmuuttajille, jotka ovat saaneet karkotuspäätöksen?
Tammi
  • Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (elokuu)
    • Matematiikan professorin muisti on vain 80 minuutin mittainen. Yhteiselo nuoren taloudenhoitajan ja hänen poikansa kanssa on aluksi haastavaa, mutta yhteinen sävel lopulta löytyy.
WSOY
  • Tuula-Liina Varis: Huvila (lokakuu)
    • Taiteilijan vaimo ja tytär sekä piika kolmistaan hirsihuvilalla, kun mies lähtee rakentamaan "uutta Eurooppaa"
  • Liisa Keltikangas-Järvinen: "Hyvät tyypit". Temperamentti ja työelämä (elokuu)
    • Miten erilaiset temperamentit näkyvät työelämässä ja rekrytoinneissa
  • Ville Kivimäki ja Anssi Männistö: Sodan särkemä arki (elo-syyskuu)
    • Millaista oli arki sodassa ja mitä nuoremmille sukupolville ei sodasta kerrottu
  • Scott Stossel: Pelosta sekaisin. Yhden miehen matka ahdistuneisuuden ytimeen (elokuu)
    • Ahdistuneisuuden taustoitusta
  • Eveliina Lauhio: Mihin minä uskon (syyskuu)
    • Uskonnon merkityksestä ihmisten arjessa