Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Laura Lähteenmäki: Kaaso

Kuva
Tämä kirja tarttui mukaani kirjaston palautushyllystä. Kirjailija ei ole itselleni entuudestaan tuttu, mutta takakansiteksti kuulosti mielenkiintoiselta: kolmikymppinen Ilona, luonteeltaan hiukan liian kiltti, suostuu olemaan kaasona kolmelle morsiamelle kesän aikana. Oma elämä ei ole kovin vakiintunutta, työt ovat määräaikaisia, tilin saldo kroonisesti miinuksella ja oman elämän suunta hukassa. Siitä huolimatta kesän morsiamille on järjestettävä kunnolliset häät. Ja otettava vastaan uusia käännöstöitä liian tiukoilla deadlineilla.
Lukijalle paljastuu pikkuhiljaa myös Ilonan menneisyydestä asioita, jotka selittävät Ilonan käytöstä ja tunteita. Ilonan itse ei kuitenkaan näytä yhteyksiä tajuavan. Sen sijaan hän kuuntelee morsianten huolia ja vaatimuksia, venyy töissä ja tuntee jatkuvaa syyllisyyttä omasta riittämättömyydestään. Vaikka monia hahmoja on kirjassa liioiteltu, ovat ne silti hyvin tunnistettavissa myös tosielämästä. Jokainen morsian on tietysti erilainen, mutta omalla tavall…

Kathy Reichs: Jäinen pelko

Kuva
Jäinen pelko on ensimmäinen Temperance Brennanista kertova kirja. Tämä sarja on siitä hyvä, että sitä voi lukea missä järjestyksessä vaan, sillä käsillä oleva murha on kuitenkin aina pääosassa. Tästä sarjasta on tullut luettua jo muutama tuoreempi osa ennen tätä ensimmäistä. Olen venyttänyt tämän lukemista siksi, että monesti olen huomannut sarjan ensimmäisten kirjojen olevan jollain tasolla heikompia kuin jälkimmäiset. Tämän kanssa kävi kyllä ihan päin vastoin, mielestäni tämä oli hyvin kirjoitettu, paremmin kuin muutamat uudemmat Reichsin kirjoittamat. Tarina rakentuu pitkin matkaa, enkä arvannut murhaajaa kuin vasta hiukan ennen loppua. Jännitys kyllä säilyi ihan viime metreille asti.

Kirjassa Brennan on Montrealissa, ja saa tutkittavakseen ihmisen paloiteltuja jäännöksiä. Melko pian kuolinsyyntutkijan toimisto saa myös uuden, tuoreemman ruumiin tutkittavakseen, ja Brennan alkaa miettiä sarjamurhaajan mahdollisuutta. Häntä ei kuitenkaan oteta vakavasti, ja hän saa tehdä paljon its…

Tuomas Kyrö: Miniä

Kuva
Tämän vuoden kesäteatteri oli jatkoa viimevuotiselle: viimevuonna kävimme katsomassa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -näytelmän, tänä kesänä Miniän. Ja hauskoja tietysti molemmat. Yhtään Tuomas Kyrön kirjaa en ole ennen lukenut, ja nyt lukemani Miniä oli ensimmäinen. Mielensäpahoittajia on ollut tarkoitus lukea vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Piti sitten aloittaa väärästä päästä, kun lopulta näitä aloin lukemaan.
Miniä kertoo viikonlopusta, jossa kaksi eri sukupolvea ja elämänkatsomusta törmäävät toisiinsa. On miniä toki appiukkonsa seurassa ollut, mutta viikonloppuvisiitistä on silti muodostua katastrofi menestyvän uranaisen ja omiin sysi-suomalaisiin toimintatapoihinsa tottuneen vanhan miehen asuessa saman katon alla kaksin. Tai ei ihan kaksin, soppaa sekoittaa vielä venäläisten liikekumppaneiden vierailu, joka tietysti tapahtuu etuajassa, ilman ennakkovaroitusta.
Näytelmä noudatti paikoin sanasta sanaan kirjan tekstiä, tarinan loppupuolella oli …

Kesäkuun luettuja

Kuva
Kun on harjoittelussa kirjastossa niin mukaan tarttuu kaikenlaista. Muistelmia ja elämäkertoja hyllyttäessäni törmäsin Eija Wagerin kirjoihin, ja kannoin kotiin kaikki neljä. Luulen, että olen joskus lukenut jonkun näistä, koska teksti tuntui paikoin tutulta. Lukemisesta on kuitenkin ilmeisesti jo reippaasti aikaa, sillä etäisestä tuttuuden tunteesta huolimatta tarina tuntui itselleni tuoreelta. Wager kertoo kirjoissaan elämästään Pohjois-Italiassa alppien rinteillä vaihtelevankokoisen eläinlaumansa kanssa. Laumasta löytyy koiria, kissoja, kaneja, lampaita, vuohia, aaseja, hevosia ja välillä joku siipirikko lintukin. 


Kirjat kertovat arjesta toisenlaisessa kulttuurissa, ja se niissä kiehtookin. Pidin eniten kahdesta ensimmäisestä kirjasta, Tupaantuliaiset Italiassa ja Koirani haukkuu italiaksi. Kaksi jälkimmäistäkin olivat kiinnostavia, mutta niissä oli mielestäni turhan surullinen tunnelma, kun lauma harveni ja poisnukkuneita jäseniä muisteltiin aika ajoin. Ehkä niistä tuli itsellen…