Tekstit

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta

Kuva
Mainitsin edellisessä postauksessani Haigin tuoreen tietokirjan, Huomioita neuroottiselta planeetalta. Peräkkäin lukiessa nämä tuntuvat suorastaan sisarteoksilta, sillä tietokirjassa pureudutaan romaanin Kuinka aika pysäytetään keskeisiin teemoihin.
Haig kertoo kirjassa paljon itsestään ja omista vaikeuksistaan pysyä järjissään nykyisessä online-yhteiskunnassa. Hän myös kuvaa konkreettisesti, miten hankalaa on toimia esimerkiksi sosiaalisen median suhteen järkevästi, vaikka tietää sen vaikutukset omaan mielenterveyteen. Kirjan pääasiallisena viestinä on se, että maailma ympärillämme on kieroutunut ja neuroottinen, ja sellaiseksi se yrittää tehdä myös kaikki ihmiset.
Yhtenä mielenkiintoisena puolena kirjassa on tapa, jolla tuodaan näkyväksi mielenterveyspotilaan sisäistä maailmaa. Haig kuvaa avoimesti omia tuntojaan esimerkiksi paniikkikohtausten, ahdistuneisuuden ja masennuksen kanssa taistellessaan. Hän nostaa esille myös sen, miten mielenterveyden ongelmat näkyvät mediassa rikosten…

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Kuva
Löysin tämän kirjan (ja kirjailijankin) puolivahingossa. Näin jossain suosituksen kirjailijan tietokirjasta Huomioita neuroottiselta planeetalta, ja kun varasin sitä kirjastosta, klikkailin varauksiin myös tämän romaanin. 
Kuinka aika pysäytetään kertoo nelikymppiseltä näyttävästä Tom Hazardista, joka todellisuudessa on elänyt lähes neljä sataa vuotta. Kirjan nykyhetkessä hän toimii lontoolaisen koulun historianopettajana, ja kertaa henkilökohtaisestikin tuntemaansa historiaa tulevaisuuden toivoille. Koska Tom vanhenee hyvin hitaasti, hänen pitää vaihtaa identiteettiä noin kerran kahdeksassa vuodessa. Kiertolaiselämä on ymmärrettävästi raskasta, ja Tom haluaisikin vain asettua aloilleen elämään tavallista elämää.
Tom ei ole ainoa poikkeuksellisen hitaasti vanheneva ihminen. Heitä tuntuu olevan vähän joka puolella, ja heidän salaisuuttaan suojelee salainen seura. Seuran johtaja pelkää salaisuuden paljastumista ja vaatii siksi kaikilta hitaasti vanhenevilta todellisen itsensä salaamist…

Enni Mustonen: Sotaleski

Kuva
Sotaleski on jo seitsemäs kirja Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa. Sarja seuraa historiallisten henkilöiden elämää tavallisen ihmisen näkökulmasta, ja sarjan päähenkilöiden kautta ollaan saatu kurkistaa esimerkiksi Topeliuksen, Sibeliuksen ja Edelfeltin elämään. Sarjan viimeisimmissä osissa olen kyllä jäänyt kaipaamaan sarjan alkupuolelta tuttua asetelmaa, jossa tutustutaan tarkemmin yhden historiallisen kuuluisuuden arkeen. Viimeisimmissä kirjoissa on kyllä vilahdellut tuttuja nimiä, mutta merkkihenkilöt eivät kuitenkaan ole olleet yhtä vahvasti tarinoissa läsnä. Sen sijaan historialliset tapahtumat, kuten Sotalesken talvi- ja jatkosota nousevat suurempaan rooliin arkisen elämän taustalla.
Sotaleski-kirjan päähenkilönä on Idan tytär Kirsti, ja tapahtumat sijoittuvat tutun Leppävaaran lisäksi myös Karjalan kannakselle. Kirstin mies Iivo on mukana sotaa edeltävissä linnoitustöissä, ja Kirsti ja Viena pääsevät näkemään Karjalan kauniita maisemia Kirstin auttaessa linno…

Täällä taas!

Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, työ- ja perhearki vain on vaati osansa ja rajoitti kirjoittamiseen käyttämääni aikaa. Toisaalta bloginpito alkoi tuntua työläältä ja niin tuli pidettyä taukoa. Viime vuonna ehdin kuitenkin lukea paljon, ja tässä kevään aikana on herännyt uudelleen myös halu kirjoittaa ja keskustella luetuista kirjoista.

Pääsen työssäni kirjastosihteerinä käsittelemään uutuuksia, joista monet tulee myös itse luettua. Tänä keväänäkin on ilmestynyt paljon ihania kirjoja, joita pääsen suosittelemaan myös asiakkaille. Tämän blogin yhtenä ajatuksena on vinkata luettavaa ja siten auttaa lukijoita ja kirjoja kohtaamaan toisensa.

Viime aikoina olen lukenut tavalliseen tapaan kaunoa ja tietoa, ja lisäksi muutamia tenttikirjoja. Aloitin suomen kielen opinnot viime syksynä, ja ensi syksynä paneudun opiskeluihin täyspäiväisesti opintovapaan myötä. Silloin aloitan myös kirjallisuuden opinnot, ja odotan mielenkiinnolla…

Jo Nesbø: Lepakkomies

Kuva
Kirjastosihteeri kesälomalla, lukemassa kuinkas muutenkaan. Moni asiakas tykkää Harry Hole -dekkareista, ja sarjan tuorein osa Jano keikkuu varaustilastojen kärjessä. Itse en ollut aiemmin tutustunut sarjaan tai Nesbøn muihin teoksiin lainkaan, joten ajattelin kesälomalla sivistää itseäni sarjan ensimmäisellä osalla, Lepakkomiehellä. Kuuntelin kirjan BookBeatin kautta samalla kun kudoin räsymattoja, aika menee siinä rattoisasti murhien selvittelyä kuunnellessa.
Harry Hole on siis norjalainen etsivä, joka on lähetetty Australiaan seuraamaan norjalaisen naisen murhan selvittämistä. Australian-komennus on samalla testi alkoholisoituneelle Holelle: hänen urastaan Norjassa päätetään sen perusteella miten tutkimukset Australiassa sujuvat. Sydneyssä Holen on tarkoitus avustaa tutkimuksissa, mutta hänelle painotetaan heti alussa, että liian tiiviisti ei sovi osallistua. Parikseen Hole saa erikoisen aboriginaalimies Andrew Kensingtonin, jonka kanssa hän  myös ystävystyy työskentelyn aikana.
S…

Lastenrunoja runon ja suven päivänä

Kuva
Tänään vietetään runon ja suven päivää. Meillä on viime aikoina tutustuttu lastenrunoihin, joten ajattelin että lastenrunokirjoista kirjoittaminen sopii tähän päivään hyvin. Pikkumies on nyt yksivuotias, joten hän ei vielä runojen päälle kovin paljoa ymmärrä, mutta kuuntelee kyllä sujuvasti leikin lomassa kun luen niitä ääneen. Meillä luetaan muutenkin ääneen kaiken touhun keskellä, yleensä minä istun keittiön lattialla lukemassa kun mies tekee ruokaa ja pikkumies touhuaa omiaan siinä vieressä.

Runokirjoista luettavana ovat olleet Jukka Itkosen Kaikki hyvin kasvimaalla ja Sanamaa, Ismo Puhakan Hei, hommiin! ja Vesa Löhösen Ajan Hukkaa sanoi susikuski. Kaikki ovat lainassa kirjastosta.

Jukka Itkonen on varmasti monelle tuttu, sillä hänen tuotantonsa on laaja niin kirjallisuuden kuin musiikinkin puolella. Lasten runokirjoja on myös julkaistu useita. Sanamaa on ilmestynyt vuonna 2012 ja sen ihanan kuvituksen on tehnyt Virpi Penna. Kirjan runot sisältävät paljon sanoilla leikittelyä ja a…

Roope Lipasti: Pihalla - erään remontin anatomia

Kuva
Lipastin esikoiskirja Pihalla - erään remontin anatomia tarttui mukaani kirjastosta, koska ajattelin sen tarjoavan vertaistukea omiin keskeneräisiin ja vielä aloittamattomiin projekteihin pihapiirissämme. Vertaistukea tästä päiväkirjamuotoon kirjoitetusta kirjasta saakin ja lisäksi hyvän mielen.
Tämä oli yksi niistä kirjoista, joita luimme puolisoni kanssa ääneen. Osa tapahtumista sai meidät irvistelemään myötätunnosta, osa hymistelemään hyväksyvästi ja melkein joka sivulla myös nauramaan, yleensä tosin eri kohdissa.
Kirjan tekstit on koottu osittain Kotivinkissä aiemmin ilmestyneistä teksteistä. Päiväkirjamaisesti etenevän tekstin lisäksi asiat etenevät teemoittain ja minusta ainakin hyvin yhtenäisesti. Kirjan päähenkilönä on koko Lipastin perhe, ja etenkin lasten edesottamuksia kuvaillaan hyvinkin värikkäästi. Pääpaino on kuitenkin rintamamiestalon ja muiden tontin rakennusten ja pihan kunnostamisessa.
Vanhojen talojen kunnostajat tietävät, että remontissa voi eteen tulla mitä vain…