Robert Galbraith: Sysimusta sydän

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Olenkohan aikaisemmin nähnyt yli 1000-sivuista dekkaria? En ainakaan ollut lukenut sellaista, ennen kuin sain Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimistosta kertovan uusimman osan käteeni. Joku ihan varmasti kauhistelee kirjan kokoa, mutta minä olin haltioissani: ihanaa, tämän kirjan kanssa saa viihtyä vähän pidempään!


Tämän kuvan otin kirjasta heti tuoreeltaan,
kun availin kirjastoon tulleita kirjalaatikoita

Suhtautumiseni tähän sarjaan on vaihdellut. Ensimmäiset osat eivät jotenkin saaneet minua puolelleen, mutta ne oli luettava koska, no, J. K. Rowling oli ne kirjoittanut. Oikeastaan vasta edellinen osa, Levoton veri, sai minut havahtumaan, että olenkin aika kiintynyt näihin kahteen etsivään ja heidän erikoisiin toimeksiantoihinsa. Luin Levottoman veren jälkeen kaikki osat uudelleen ja katsoin myös kirjoista tehdyn tv-sarjan. Tätä uusinta osaa olenkin sitten jo odottanut innolla.

Sysimustan sydämen alussa suositun animaatiosarjan tekijä Edie Ledwell tulee tapaamaan Robinia toimistolle ja pyytää häntä auttamaan nettitrollin paljastamisessa. Trolli on vainonnut häntä jo pidempään, eikä kyse ole mistään harmittomasta kiusanteosta vaan tuhoamistarkoituksessa kirjoitetuista viesteistä. Toimisto ei voi ottaa työtä vastaan, ja Robin ohjaa Edien toiseen toimistoon. Myöhemmin Edie löydetään murhattuna Highgaten hautausmaalta, ja Edietä kiusanneen Anomia-nimimerkin henkilöllisyyden selvittäminen tulee toista kautta toimiston työlistalle.

Vaikka tässäkin kirjassa tehdään perinteistä etsiväntyötä varjostuksineen ja valepukuineen, tapahtuu suurin osa tutkinnasta kuitenkin virtuaalimaailmassa. Tapaukseen liittyy kiinteästi Drekin peli -niminen nettipeli, joka on luotu Sysimusta sydän -sarjan pohjalta. Myös Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa, Redditissä ja Tumblrissa kaivellaan epäiltyjen liikkeitä ja henkilöllisyyksiä. Kirjan paksuus saattaa säikäyttää osan lukijoista, mutta sivumäärä selittyy osin pelichattien ja Twitter-viestien ulkonäöllä. Esimerkiksi Drekin pelin moderaattorikanavalla voidaan käydä kolmea yhtäaikaista keskustelua, jotka vievät eri tavalla tilaa kuin perinteinen kertova teksti.

Kerronnaltaan kirja on monipuolinen. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin perinteisen kerronnan ja dialogin keinoin, mutta chattiteksteilla ja muilla somesta otetuilla viesteillä on myös merkittävä rooli. Lukijan pitää käyttää vähän omiakin aivojaan, sillä aluksi chattitekstit tuntuivat hyvin hankalilta ymmärtää, varsinkin kun käynnissä on kolme keskustelua samaan aikaan. Pikkuhiljaa palapeli kuitenkin täydentyy, nimimerkit tulevat tutummiksi ja heitä pystyy yhdistelemään eläviin ihmisiin. Koin, että perinteinen kerronta oli tässä kirjassa epätasaisempaa kuin aiemmissa. Kirjan puolivälissä oli pätkiä, jotka tuntuivat vielä keskeneräisiltä, kuin pikakelaukselta. Niissä kerrottiin nopeasti ja luonnosmaisesti tapahtumista ja ihmisten liikkeistä, ennen kuin taas tarkennettiin johonkin tapahtumaan. Tämä voi olla tietysti tarkoituksellistakin, mutta minulle tuli pätkistä kiireen vaikutelma. Ihan kuin teksti olisi ollut vielä kesken ja odotellut lihaa luidensa päälle.

Keskeneräisyyden ja kiireen tuntu oli läsnä myös käännöksessä ja oikoluvussa. Esimerkiksi kirjan paperikansissa on kirjoitettu Anomia englantilaisessa asussaan Anomie, vaikka tarinassa käytetään vain Anomia-muotoa. Takaliepeessä kirjaan viitataan edellisen osan (Levoton veri) nimellä. Kirjoitus- ja lyöntivirheitä oli myös paljon. Kirjan aikataulu onkin varmasti ollut kiireinen, ja siihen nähden Ilkka Rekiaro on tehnyt hyvää työtä kirjan suomentamisessa. Viimeistelylle olisi vain pitänyt ehkä jättää hiukan enemmän aikaa niin tekstin kuin ulkoasunkin suhteen.

Juonellisesti kirja ei ollut minulle tajunnanräjäyttävä lukukokemus, sillä kaava on tuttu aiemmista Galbraithin dekkareista. Arvasin jo etukäteen, että Striken ja Robinin välinen ystävyyssuhde aiheuttaa tietynlaisia mutkia matkaan, sen että Striken jalka alkaa jossain vaiheessa reistailla ja sen että jossain välissä kumpikin on hengenvaarassa. Nettimaailmassa tapahtuva tutkinta ja äärioikeiston soluttautuminen nettipeliin oli kuitenkin niin mielenkiintoinen näkökulma, etteivät nuo ennalta-arvattavuudet haitanneet. Enemmänkin niitä tervehti kuin vanhaa ystävää.

Kaikesta huolimatta pidin kirjasta kovasti, se oli viihdyttävä ja tarpeeksi pitkä. Varmasti palaan sarjan pariin seuraavan osan kohdalla ja toivon että sarja jatkuu vielä sitäkin pidemmälle.

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille