26. lokakuuta 2012

Paluu Nummelan ponitallille

Viime aikoina ei ole juuri ollut kirjoitettavaa, sillä en ole saanut luettua aloittamiani kirjoja loppuun. Opiskelut vievät taas tehokkaasti aikaa lukemiselta, ja tuttu huono omatunto kolkuttelee taas kun lukee vain huvikseen eikä tenttiin. Jotain olen silti saanut luettua, ihan loppuun asti, vaikken ole tänne asti lukemiani tuonut. Olen nimittäin aloittanut uudelleen Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan lukemisen. Tämän sarjan kirjat olivat niitä, jotka silloin heppatyttönä luin moneen kertaan. Kirjat olivat helppolukuisia ja seikkailut tempasivat mukaansa. Ja kirjoissa kaikki pyörii tietysti hevosten ympärillä.

Merja Jalo
Kirja-alennusmyynnit houkuttelivat minutkin notkuvien pöytien ääreen, ja sieltä löysin ihan uusia kirjoja Nummelan Ponitalli -sarjaan. Vaikka kansien tyyli on vuosien varrella muuttunut moneen otteeseen, oli tekstin ulkoasu silti helposti tunnistettavissa: suurella fontilla ja rivinvälillä painettua tekstiä. Kotiin päästyäni klikkailin Googlesta tietoja tästä entisestä lempisarjastani.

Merja Jalo aloitti sarjan kirjoittamisen kirjalla Vaarallinen ratsastus, joka ilmestyi 1977. Samana vuonna ilmestyi sarjan ensimmäinen osa, Yllätysori, hassusti toisen osan jälkeen. Nykyään kirjoja on jo 74, ja sarjan seuraavan osan pitäisi ilmestyä alkuvuodesta 2013. Parhaimpina vuosinaan Jalolta on ilmestynyt viisikin kirjaa. Nummelan ponitalli -sarjan lisäksi Jalo on kirjoittanut muun muassa ravimaailmaan sijoittuvaa sarjaa Haavikon ravitallin tapahtumista ja siskonsa Marvi Jalon kanssa Pappilan ponitytöt -sarjaa sekä Koiratytöt sarjaa. Melkoisen tuotteliasta, sanoisin!


Kiinnostuin näistä kirjoista uudelleen osittain luovan kirjoittamisen perusopintojeni kautta, osin uudelleen alkaneen ratsastusharrastukseni takia. Ajattelin, että olisi kiva lukea uudelleen sellaisia kirjoja, joita nuorempana ahmin ainakin joka kesä. Olin myös kiinnostunut kirjasarjan kehityksestä niin tarinallisesti kuin kielellisestikin, ja olihan minulla monia uudempia sarjan osia vielä lukematta. Kirjasarja taitaa edelleen olla hevostyttöjen suuressa suosiossa, sillä kirjastosta näitä lainatessani aina puuttuu paljon osia. Aluksi ajatuksenani oli lukea koko sarja alusta loppuun kirjajärjestyksessä, mutta periaate vähän löystyi kirjastoon päästyäni, sillä en halunnu ruveta varailemaan puuttuvia osia, vaan ajattelin täydentää aukot sitä mukaa kun kirjat palautuisivat hyllyyn itsekseen.

Muistelin kirjojen olleen hyviä ja koukuttavia, mutta kirjojen kielestä minulla ei ollut sen ihmeempää käsitystä. Siksi koin pienen shokin kun luin ensimmäisiä sarjan kirjoja. Kieli ei ollut kovin sujuvaa, eikä tarinakaan edennyt kovin loogisesti. Kirjan tapahtumapaikka ei ole kovin realistinen, ja aikasuhteissa oikaistaan välillä liiankin kanssa. Aamulla saatetaan saapua tallille, tehdään jotain pientä, ja sitten onkin jo päivällisaika. Sarjassa edetessäni näihin epäloogisuuksiin kuitenkin jossain määrin turtuu, tai sitten tarinat käyvät jännittävämmiksi, eikä epäloogisuuteen kiinnitä enää niin huomiota. Näiden lukeminen on minulle varmaan siinä mielessä ihan terveellistä, että minulla on tapana kiinnittää vähän liikaa huomiota oikeinkirjoitukseen ja sujuvaan kieleen, jolloin hyväkin tarina saattaa mennä ohi tai kirja jäädä kesken. Tietysti kielellä ja tekstin ja tarinan sujuvuudella on merkittävä osa kirjoissa, mutta mielestäni nuortenkirjoissa tärkeintä on se, että tarinat ovat sellaisia, että ne kiinnostavat nuoria ja saavat heidät ylipäänsä lukemaan. Eivätkä nämä mainitsemani seikat juuri tunnu Merja Jalon kirjojen suosiota horjuttavan. :)

Uusin Nummelan ponitalli -sarjan kirja.

Nyt olen lukenu vuonna 1986 ilmestyneen Pako ratsukalliolta (ilmestynyt muuten ennen syntymääni), joten lukemistä vielä riittää. Nämä ohuet isotekstiset kirjat ovat kuitenkin niin nopealukuisia, ettei yhteen kirjaan tarvitse välttämättä varata tuntiakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?