10. lokakuuta 2012

Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä

Pappia kyydissä kertoo Matleenasta, papin vaimosta ja kolmen lapsen äidistä. Hänellä on keskeneräinen teologian maisterin tutkinto ja nyt kun kaikki kolme lasta ovat koulussa, hän päättää suorittaa tutkintonsa loppuun. Työnhaku valmiillakaan tutkinnolla ei kuitenkaan ole kovin helppoa, sillä Matleena ja hänen miehensä vastustavat naispappeutta. Ei siksi, että naiset olisivat huonompia kuin miehet, vaan koska naisilla on omat sukupuolelleen paremmin sopivat tehtävänsä. Matleena ja hänen miehensä Aulis kuuluvat Timoteus-säätiöön, joka edustaa vanhoillisia arvoja muissakin asioissa kuin naispappeudessa. Aulis on kuitenkin töissä ihan tavallisessa luterilaisessa seurakunnassa pappina. Matleena päätyy lopulta maisterintutkintonsa kanssa hautaustoimistoon osa-aikaiseksi asiakaspalvelijaksi.



Alussa Matleena puolustaa perheen yhteisiä periaatteita, ja käyttää esimerkiksi korvatulppia joutuessaan kuuntelemaan naisopiskelutoverinsa pitämää saarnaa. Matleena joutuu kuitenkin tarkastelemaan omia mielipiteitään näitä periaatteita kohtaan, vaikka hän tunteekin siinä tekevänsä väärin. Onhan naisen tehtävänä pääasiassa hoitaa koti ja perhe, ja toimia kuten mies viisaaksi näkee. Omien mielipiteiden herääminen aiheuttaa Matleenalle ymmärrettävästi hämmennystä ja tuskaakin, ja loppua kohden mentäessä hän tuntuu välillä menettävän otteensa elämästä huolestuttavissa määrin. Kiinteä yhteisö, jossa tunnustetaan vain tietyt asiat oikeiksi ja tosiksi, kohtelee välillä hyvinkin julmasti sellaisia jäseniä, jotka eivät pysty pysymään yhteisesti hyväksytyssä totuudessa.

Uskonnollisen yhteisön paineiden lisäksi kirjassa käsitellään naisen asemaa, itsenäisyyttä ja äitiyttä. Kaikissa näissä teemoissa Timoteus-säätiö tekee Matleenan elämästä vaikeaa, mutta on maailmassa kyllä paljon sellaisiakin naisia, joita syyllistetään näistä asioista ihan ilman uskonnollista vakaumustakaan. Aulis kokee osansa ilmeisesti niin, että hän on hoitanut velvollisuutensa kun hän tuo perheelle leivän pöytään ja pitää näin perheen "hengissä". Matleenan tehtävä sen sijaan on Auliksen silmissä paljon helpompi ja yksinkertaisempi: kodin ja lastenhoito. Matleena on siis vastuussa vanhan omakotitalon siisteydestä, korjauksista, hiekotuksista, pihan siisteydestä, lasten kasvatuksesta, ruoanlaitosta ja koiran kasvattamisesta. Näin esimerkiksi. Ja tietysti säätiöläisen vaimo pitää aina vierasvaraa kaapissaan ja passaa vieraita hymyhuulin. Ainiin, vaimohan on tietysti myös tärkeä tuki miehen työssä, esimerkiksi nyt vaikka kirkkoherran vaaleissa. Helppo nakki.

Matleena tuntee kirjan alussa paljon syyllisyyttä siitä, ettei pysty täyttämään kaikkia velvollisuuksiaan. Hän itse on niihin sitoutunut ja hän uskoo vanhoihin perinteisiin yhtä vahvasti kuin Auliskin. Matleenan oman ajattelun herätessä kirjan edetessä hän alkaa myös yhä enemmän kyseenalaistaa näitä arvoja. Tässä kohden syyllistäminen tuleekin sitten yhä enenevässä määrin ulkopuolelta, Aulikselta ja muilta säätiöläisiltä.

Tarinassa vuorottelevat kahdenlaiset jaksot. Toisessa Matleena kyseenalaistaa säätiön ajatuksia ja toimintatapoja, toisessa hän mukautuu niihin ja kokee ne omakseen. Alussa jälkimmäiset jaksot hallitsevat, loppua kohden mentäessä tulee yhä enemmän ensin mainittuja jaksoja. Kirja on taitavasti kirjoitettu ja pidin Matleenasta persoonana. Sen sijaan Aulikseen hermostuin kirjan edetessä yhä enemmän. Kirjassa on mielestäni käsitelty vaikeaa aihetta hyvin ja monipuolisesti, monesta eri näkökulmasta. Loppuun olin tosin hiukan pettynyt, sillä kaiken sen kehittelyn jälkeen se tuntui tulevan liian nopeasti ja katkaisevan tarinan liian äkkiä. Kirja kuitenkin imaisi minut mukaani, ja aion lukea myös seuraavan Matleenasta kertovan kirjan, Pelastusrenkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?