Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Sinisen kuoleman kuvasta olette ehkä jo lukeneetkin kirjamessukuulumisteni yhteydessä. Kyseessä on siis rikoskomisario Mikko Porvalin ensimmäinen romaani, tietokirjoja häneltä on ilmestynyt jo useampia. Sinisen kuoleman kuva on ensimmäinen osa kolmiosaisessa Karelia Noir -sarjassa, ja tämä ensimmäinen osa sijoittuu pääasiassa Viipuriin 1920-luvulla. Kirjan kertojana toimii Jussi Kähönen, tuore nuorempi komisario Viipurin Etsivästä Toimistosta. Toisena päähenkilönä toimii hänen ystävänsä, työtoverinsa ja esimiehensä Salomon Eckert. Kaksikon työsarkaan kuuluu kieltolain noudattamisen valvonta, mikä ei ole kovin yksinkertaista eikä aina turvallistakaan. Porvali kertoi pyrkineensä kuvaamaan poliisin työtä sellaisena kuin se oikeassa elämässä on eikä sellaisena kuin tv:n rikossarjat sen meille esittävät. Niinpä Eckert ja Kähönen joutuvat taipumaan ylempiensä tahtoon, jättämään tärkeät tutkimukset kesken toisen jutun takia ja kokemaan säästöjen vaikutukse

Terveisiä kirjamessuilta, osa 3

Kuva
Helsingin kirjamessuilla pääsin osallistumaan myös Mikko Porvalin uuden kirjan lehdistötilaisuuteen. Tietokirjallisuutta aiemmin kirjoittanut Porvali on nyt julkaissut ensimmäisen romaanin, ja jatkoa on luvassa. Sinisen kuoleman kuva on ensimmäinen osa kolmiosaisessa Karelia Noir -sarjassa. Dekkari kertoo Viipurista 1920-luvulla, jolloin siellä oli paljon pirtun salakuljettajia, venäläisiä maahanmuuttajia, kommunistien kuriireja sekä sisällissodan vuoksi orvoksi jääneitä lapsia. Poliisilla siis riitti työtä. Viipurin Etsivän Osaston komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert selvittelevät poliisikollegan kuolemaa. Saatte kuulla lisää kirjasta, kunhan ehdin sen lukea. Lehdistötilaisuudessa kuulimme Porvalilta dekkariin liittyvää taustatietoa: millaista poliisityö oli 1920-luvulla, miten pirtutrokaus kukoisti ja millaista Viipurissa oli tuona aikana. Esityksessä nähtiin myös autenttisia rikospaikkakuvia, jotka elävöittivät mukavasti teoksen taustaa. Poliisityössä kirjataan pa

Terveisiä kirjamessuilta, osa 2

Kuva
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Jörn Donnerin keskustelu kiinnosti monia. Istumapaikat olivat käytössä viimeistä myöten ja istumaan päässeiden vieressä ja takana riitti seisomapaikkalaisia. Jouduin lähtemään hiukan ennen keskustelun päättymistä, eikä poistuminen ihmismassan läpi ollut kovin yksinkertaista. Niinistön ja Donnerin keskustelua oli hauska seurata. Molemmat olivat melko rennon oloisia ja juttu luisti. Aluksi herrat puhuivat kulttuuri-ikoneista ja siitä, voiko sellaisia olla vielä nykypäivänä vai kuuluvatko ne jo historiaan. Niinistö yritti sinnikkäästi vihjailla, että Donner saattaisi sellainen kuitenkin olla, ja Donner yhtä sinnikkäästi kierteli ja kiisteli kunniaa. Yleisesti ottaen kulttuuri-ikonin nouseminen suomalaisesta kulttuurista taitaa nykypäivänä olla vaikeaa, sillä yhteiskunta on sirpaloitunut ja nopeutunut.  Myös maahanmuuttajista ja heidän kotoutumisestaan puhuttiin. Niinistö rinnasti lukutaidon aistiin ja sanoi valitsevansa lukutaidon kuulo

Terveisiä kirjamessuilta, osa 1

Kuva
Iltasaduista keskustelemassa Laila Hirvisaari, Siri Kolu ja Anja Salokannel Tämän vuoden kirjamessuilut ovat nyt paketissa kun Helsingin kirjamessuilla on vietetty antoisa päivä. Enhän tietysti ehtinyt kuuntelemaan kaikkea sitä mitä olin kiinnostavaksi merkannut, mutta joitakin kuitenkin. Halusin rauhassa kiertää myös osastoja, hipelöidä ihania kirjoja ja päivittää luettavien listaa. Törmäsin moneen sellaiseenkin kirjaan, joka on ollut jo pidempään lukulistalla, mutta pikkuhiljaa unohtunut. Nyt nämä pääsivät jonossa vähän lähemmäs kärkeä. Ensimmäiseksi kävin kuuntelemassa keskustelua Suomen lasten iltasaduista . Osa kirjan myynnistä saaduista tuloista käytetään tulevan Lastensairaalan kirjaston luomiseen, joten kirjan hankkimalla pääsee tekemään hyvää tärkeän asian puolesta. Kirjamessuilla keskustelemassa olivat Laila Hirvisaari, Anja Salokannel ja Siri Kolu. Iltasatujen todettiin olevan laatuaikaa lasten kanssa, sillä lukiessa tulee käytyä myös syvällisempiä keskusteluja

Kirjamessuille!

Kuva
Huomenaamulla kääntyy auton nokka kohti Helsinkiä ja kirjamessuja . Olin viime vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla, ja Turun messuihin tottuneena olin aika pyörällä päästäni kaiken ihmisvilinän ja joka puolella kohoavien kirjapinojen keskellä. Nyt tiedän vähän paremmin mitä odottaa. Viime vuonna pystyin käyttämään messuiluun kaksi päivää, nyt pitäisi rutistaa kaikki yhteen päivään. Katsotaan kuinka käy, rankka mutta antoisa päivä varmasti tulossa. Selailin ohjelmalehtistä ja merkkasin kaikki itseäni kiinnostavat ohjelmat. Saisin viettää koko päivän eri lavoilta toisille siirtyessä jos kävisin kuuntelemassa kaiken mitä olen merkannut, ja välillä pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan. Karsintaa täytyy siis suorittaa, koska haluan kierrellä myös näytteilleasettajien osastoja. Tässä muutamia poimintoja lauantain ohjelmasta (tapahtuman kuvaukset messulehdestä, kursiivilla omat kommenttini): 10.30-11 Louhi-lava Karim Maiche: Mitäs me länsimaalaiset! "

Frank Martela: Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta. Kirjan takakannen sisäpuolelta löytyy Twitter-tiivistelmä, eli kirjan ydinviesti 140 merkillä: "Hylkää onnen tavoittelu & ulkoinen suorittaminen. Keskity itseesi ja läheisiin ihmisiin. Arvokas & kaunis elämä on jo luonasi". Minusta tiivistelmä on hyvä, se kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen, mistä tässä kirjassa on kysymys. Loput noin 300 sivua sisältävä ydinviestin perustelua ja taustoja, ja kertovat esimerkiksi miten oman sisäisen motivaationsa voi löytää. Martela esittelee kirjassa motivaatiotimantin, jossa on eritelty ihmisen hengissäpysymiseen liittyvät perustarpeet ja psykologiset perustarpeet. Elossapysymiseen liittyvät hyväksyntä eli sosiaalisten normien noudattaminen sekä turvallisuuden takaaminen. Psykologiset perustarpeet liittyvät elämän merkityksellisyyden kokemukseen, eli ne vaikuttavat siihen kokeeko ihminen elävänsä elämisen arvoista elämää. Martelan mukaan neljä psykologista perustarvetta ovat läheisyys, hyväntekem

Kysymyksiä ja vastauksia -haaste

Kuva
Mari Kirjakko ruispellosta -blogista heitti tunnustushaasteella, kiitos! Tämä tunnustus siis sisältää haasteen, joka muuttuu matkan varrella. Jokainen haasteen saanut vastaa haastajan kysymyksiin ja lähettää haasteen eteenpäin itse keksimillään kysymyksillä. Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat: 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi 2. Laita palkinto esille blogiisi 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. Tässä Marin kysymykset ja omat vastaukseni niihin: 1. Kerro hyvä ja mahdollisimman varhainen lukumuisto. Olen lukenut lapsena hurjan paljon ja kuulemma kaikenlaista puhelinluetteloista

Kaari Utrio: Oppinut neiti

Kuva
Oppinut neiti on odottanut lukemista aika kauan. Muistaakseni ostin tämän muutama vuosi sitten tarjouksesta, ja se päätyi hyllyyn odottamaan sopivaa hetkeä. Ehkä äskettäin luettu Paperiprinssi innosti tarttumaan tähänkin. Sofia Malm on Smolnan käynyt oppinut neiti, joka elättää itsensä omalla palkallaan. Hän on siis harvinaisuus aikansa naisten joukossa, eivätkä kaikki, säätyläiset varsinkaan, hänen tapaansa varauksetta ihaile. Tarina alkaa Pietarista, jossa Sofia tapaa Christian Hackfeltin, oikeastaan kirjaimellisesti törmää tähän. Heidän tiensä risteävät tarinan edetessä moneen otteeseen, Pietarin jälkeen Lapissa Porojärven pappilassa, Solbergan ja Silvan kartanoissa sekä Helsingin seurapiireissä. Rakkautta on ilmassa, mutta ympäristön odotukset ja toiveet painavat sekä Sofiaa että Christiania. Kirjassa mielenkiintoisinta oli Lapin kuvaus. Muistaakseni en ole ennen lukenut Utrion teosta, jossa tapahtumat sijoittuisivat näin pohjoiseen, joten ympäristönvaihdos oli virkistävä.

Taina Kinnunen: Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista

Kuva
Kuva kustantajan verkkokaupan sivuilta Mila Teräksen Harmaat enkelit ja Essi Kummun Lasteni tarina olivat kirjoja, joiden myötä kiinnostuin suomalaisten sotatraumoista ja niiden siirtymisestä sukupolvien yli. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja Suomen sodista, Kummun kirja herätteli huomaamaan sotien arvet nykypäivän ihmisissä. Sitä ennen ei oikein osannut edes ajatella, että se mitä on tapahtunut vanhemmille tai isovanhemmille siirtyisi niin suoraan jälkipolville. Kun olen tutustunut aiheeseen enemmän, tuntuu yhteys luonnolliselta. Kinnusen kirjan pääasia ei ole suomalaisten sotatraumojen siirtyminen, vaikka sitäkin aihetta sivutaan monessa kohdassa. Kirja kertoo suomalaisten kosketuskulttuurista, joka saattaa nostaa joidenkin suupieliä ylöspäin. Eihän meillä ole kosketusta, miten voi olla kosketuskulttuuriakaan? Samaa oli Kinnusellekin ihmetelty, kun hän oli kertonut tulevan kirjansa aiheesta. Kirjassa on hyödynnetty 56 suomalaisen kosketuselämäkertoja,

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Kuva
Kuva #kirja -sivuilta Karen Joy Fowler kuulosti minusta kovasti tutulta kun aloin lukea tätä kirjaa. En saanut päähäni mistä tuttuus johtui, ennen kuin silmäilin pikaisesti muutamaa blogitekstiä Olimme ihan suunniltamme -kirjasta. Fowler on kirjoittanut mm. Jane Austen -lukupiirin, josta olen kirjoittanut kolme vuotta sitten. Olen sanonut kirjaa "peruskivaksi välipalaksi", toisin sanoen se ei ole ollut mikään kovin ihmeellinen lukukokemus. Olimme ihan suunniltamme on ihan erilainen Jane Austen -lukupiiriin verrattuna. Olimme ihan suunniltamme kertoo Rosemary Cooken tarinan, tai oikeastaan hän kertoo omaa tarinaansa. Hän aloittaa keskeltä, opiskeluvuosistaan ja hyppää välillä lapsuuteensa ja aikuisuuteensa. Kirjan alku tuntuu vähän sekavalta, mutta ennen puoltaväliä tulee hyvin yllättävä juonenkäänne, joka selittää kirjan alun outouden. Rosemaryn perhe ei ole kovin tavallinen. Viisivuotiaana hänen elämänsä muuttui rajusti, kun hän menetti ensin siskonsa ja vähän

Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Tältä kirjalta ei ole viime aikoina voinut välttyä, sillä se putkahtelee vähän väliä blogeissa, lehdissä, joka paikassa. Kaikesta huomiosta huolimatta en tarttunut tähän ihan tuoreeltaan, ja lopulta kun varasin sen kirjastosta niin muutama muukin oli ajatellut lukea kirjan. Taisi vierähtää muutama kuukausi ennen kuin lopulta sain sen käsiini, enkä sittenkään ehtinyt lukea sitä heti. Vasta kirjaston palautusmuistutus laittoi minuun vauhtia. Kirja oli onneksi aika lyhyt ja sen lukaisi nopeasti. Loppujen lopuksi kirjan sisältö ei minusta ollut kovin ihmeellinen, asian voi tiivistää vaikka näin: käy läpi kaikki tavarasi tavararyhmittäin, heitä pois kaikki ne tavarat, jotka eivät tuota sinulle iloa ja järjestä jäljelle jäävät niin että niillä on kaikilla omat paikkansa. Tietysti kirjassa on käsitelty kaikkia vaiheita vähän yksityiskohtaisemmin ja neuvottu esimerkiksi, missä järjestyksessä tavaravuoret kannattaa käydä läpi, mutta minusta kirja ydin oli tuo

Donna Leon: Pedon palkka

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Helmikuussa 2014 tavoitteenani oli lukea kaikki Donna Leonin Guido Brunetti -dekkarit. Alkuun tahti olikin reipas ja luin monta osaa peräkkäin. Lopulta tuli ähky ja tahti hidastui huomattavasti. Olen kirjoittanut vain kaksi tekstiä, vaikka olen lukenut kaksikymmentä kirjaa. Täältä löydät aiemmat tekstit. Luulen että se on ollut lukijoidenkin kannalta hyvä ratkaisu, olisi todennäköisesti ollut aika puuduttavaa lukea 20 samantapaista tekstiä. :) Nyt olen saanut luettua yhtä lukuun ottamatta kaikki tähän mennessä suomennetut Brunetti-dekkarit, kun lopulta pääsin Pedon palkan loppuun. Kirja on lojunut yöpöydälläni ainakin kuukauden, voi olla että useammankin. Syynä taisivat olla muut (mielenkiintoisemmat) kirjat, jotka tunkivat väliin. Lukukokemusta hieman tietysti haittasi se, että kirjan alku oli jo unohduksissa kun lopulta päätin lukea sen loppuun. Pedon palkassa Brunetti tutkii harvinaista sairautta sairastaneen miehen kuolemaa. Kuolema ei tiety

Kaari Utrio: Paperiprinssi

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Kaari Utrion uutuusromaanissa * päästään kurkistamaan mielenkiintoiseen aiheeseen, paperinvalmistukseen. Paperi on niin jokapäiväinen asia, ettei sen valmistusta sen ihmeemmin tule miettineeksi. Ala-asteella olen kyllä tehnyt muutaman arkin omaa paperia, ja ihastelen mielelläni kauniita käsintehtyjä papereita kun niitä vastaan tulee. 1800-luvulla paperin valmistus oli vielä käsityötä, koneellinen paperinvalmistus oli vasta tulossa Suomeen vaikka Englannissa koneita jo olikin. Tarina alkaa päivästä, jolloin Sebastian Ross palaa Suurkosken paperiruukille vammautuneena merikapteenina. Hänen isänsä, edellinen ruukinpatruuna, on kuollut ja ruukin johto on ollut jo jonkin aikaa Sebastianin tädin, Gustava Rossin ja Wilhelmine Falkenstenin sekä ruukin paperimestarin hoidossa. Uutta patruunaa tervehditään ristiriitaisin tuntein, sillä työläisten tulevaisuus riippuu nyt Sebastianista. Keppien varassa ja tuskaisen näköisenä liikkuva uusi patruuna ihmetyttää myö

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Flavia de Luce pääsee taas näyttämään kyntensä salapoliisina, kun Buckshawn kartanon maille majoittunut mustalaisnainen lähes murhataan. Tapaukseen liittyy paljon hämäriä asianhaaroja, kuten rikospaikalla tuntuva kalanhaju ja kummallisesti katoavat ja uudelleen ilmestyvät tavarat. Vanha ennustajaeukko ei jää ainoaksi väkivallan uhriksi, vaan Flavia löytää toisenkin uhrin, jälleen kartanon mailta. Rikoksen selvittelyn ohessa Flavia etsii johtolankoja omasta äidistään jota ei koskaan ehtinyt tuntemaan. Häntä huolettaa myös kartanon taloudellinen tilanne, sillä vararikko vaikuttaa väistämättömältä, vaikkei isä suostukaan asiaa enempää valaisemaan. Flavian siskot tuovat mieleeni Tuhkimon ilkeät sisarpuolet, sillä vaikkei Flaviaa nyt suorastaan orjuuteta niin ei häntä kovin kauniistikaan kyllä kohdella. Onneksi Flavian oveluus tekee kostamisesta suloista. Flavia-dekkareihin on ihana upota, sitä suorastaan sukeltaa jonkinlaiseen vanhanaikaiseen dekkari

Inga Röning: Hippiäinen

Kuva
Kuva #kirja-sivuilta Hippiäinen * kertoo ensimmäistä lastaan odottavista Kreetasta ja Mikosta. Raskaus tulee heille yllätyksenä, vaikka yhdessä oli päätetty että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ensimmäisen paniikin aiheuttaa kukkakaupan myyjä, joka kertoo parille iloiset uutiset kun he ovat ostamassa kukkakimppua kaverien tupareille. Seuraava paniikki kehkeytyykin sitten kun raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa, ja sen jälkeen paniikkeja ilmaantuu tasaisen epätasaisesti koko raskauden ajan. Kreetalla ja Mikolla ei juuri ole kokemusta pienistä lapsista, sillä kummankaan lähipiirissä ei sellaisia ole. Ystäväpariskunnan kivikkoinen tie vanhemmiksi sen sijaan aiheuttaa pelkoja myös Kreetalle ja Mikolle, välillä huolestutaan omasta Hippiäisestä, välillä huolettaa samaan aikaan raskaana olevan Lauran vointi. Kreetan raskauden myötä pari havahtuu toiseen todellisuuteen: sellaiseen, jossa pitää osata hankkia vauvalle tärkeitä tarvikkeita valtavista valikoimista, ymmärtää jotain

Ilkka Niiniluoto: Hyvän elämän filosofiaa

Kuva
Lisätietoa kustantajan sivuilta Halusin välillä lukea jotain "vakavampaa" ja Ilkka Niiniluodon uutuuskirja * houkutteli aiheellaan ja kauniilla kannellaan. Hyvän elämän filosofiaa koostuu Niiniluodon filosofisista kirjoituksista 1990-luvulta tähän päivään asti. Jokainen teksti muodostaa yhden luvun, ja jotkin niistä ovat alkuperäisasussaan, joitain on muokkailtu ja jotkin julkaistaan ensimmäistä kertaa tässä kirjassa. Johdannossa kerrotaan, että lukuja voi lukea yksittäisinä kirjoituksina, mutta kirjassa ne täydentävät toisiaan. Hyvän elämän filosofiaa pohditaan ihmiskäsitysten, oppimisen, etiikan, toiminnan ja ihmisen elämänkaaren näkökulmista. Jokaiseen teemaan on koottu tekstejä, jotka lähestyvät teemaa eri näkökulmista. En ole opiskellut filosofiaa, ja se vaikutti lukukokemukseeni etenkin kirjan alkupuolella. Alussa esiteltiin teorioita ja määriteltiin käsitteitä sekä pohdittiin perusteellisesti esimerkiksi kysymystä "onko rationaalista olla rationaalinen&q

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Tässä taas yksi kirja, jonka lukemista olen miettinyt pitkään. Tämän lainasin Helmetin e-kirjastosta, jota käytän nykyään paljon. On niin helppoa käydä kirjastossa omalta kotisohvalta käsin, eikä tarvitse muistaa eräpäiviä tai uusintoja. Pohjois-Suomi on julistautunut itsenäiseksi kyllästyttyään harvaan asutun Suomen alasajoon. Etelä-Suomi ei hyväksy pohjoisen niskoittelua ja aikoo palauttaa sen ruotuun. Sotahan siitä seuraa. Etelällä on ylivoima, mutta Pohjoisen oveluus tuottaa voittoja voittojen perään, ja pian ollaan Helsingissäkin hätää kärsimässä. Pohjois-Suomen apuna on harvinaisen kova talvi, jonka ansiosta moottorikelkoilla pääsee Helsinkiin asti. Etelä-Suomen rivit hajoilevat jo valmiiksi, tosi-tv:n kasvattamat citykanit eivät juuri rohkeuttaan etulinjassa esittele. Etelä-Suomen aseellisesta ja miesmäärällisestä ylivoimasta huolimatta Pohjoinen etenee. Kirjassa on kolme päähenkilöä: Pohjoisen joukkojen johtaja Oula, Keskisuomalaisen t

Henni Kitti: Elävän näköiset

Kuva
Kuva #kirja-sivulta Muistan nähneeni tätä kirjaa paljon blogeissa viime vuonna. Silloin ei vain tullut tartutuksi kirjaan, vaikka se mielenkiintoisen oloinen olikin. En olisi siihen nytkään tarttunut, ellei se olisi kutsuvasti odottanut kirjaston palautushyllyssä, ja nähdessäni kannen muistin että tämäkin piti lukea. Kirjaston palautushyllystä löydän usein niitä kirjoja, jotka olen joskus ajatellut lukevani, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ilmeisesti muilla lukijoilla on samantapainen kirjamaku kuin minulla. Kirja alkaa jostain 1900-luvun puolivälistä, ajasta sotien jälkeen. Naapureina asuvat kaksi pariskuntaa, Eeva ja Alfred, Sisko ja Reino. Eevalle ja Alfredille on syntynyt jo kolme lasta, Siskolle ja Reinolle ei yhtään. Tarina alkaa Siskon ja Alfredin hetkestä hevostallissa, ruunan suurten silmien alla. Hetken päästä Sisko odottaa esikoistaan, ja Eeva neljättään. Syntyvät Sakari ja Aleksandra. Myöhemmin Aleksandra muuttaa Helsinkiin ja opettelee eläinten täyttämisen ja