Frank Martela: Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja

Kuva kustantajan sivuilta.
Kirjan takakannen sisäpuolelta löytyy Twitter-tiivistelmä, eli kirjan ydinviesti 140 merkillä: "Hylkää onnen tavoittelu & ulkoinen suorittaminen. Keskity itseesi ja läheisiin ihmisiin. Arvokas & kaunis elämä on jo luonasi". Minusta tiivistelmä on hyvä, se kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen, mistä tässä kirjassa on kysymys. Loput noin 300 sivua sisältävä ydinviestin perustelua ja taustoja, ja kertovat esimerkiksi miten oman sisäisen motivaationsa voi löytää.

Martela esittelee kirjassa motivaatiotimantin, jossa on eritelty ihmisen hengissäpysymiseen liittyvät perustarpeet ja psykologiset perustarpeet. Elossapysymiseen liittyvät hyväksyntä eli sosiaalisten normien noudattaminen sekä turvallisuuden takaaminen. Psykologiset perustarpeet liittyvät elämän merkityksellisyyden kokemukseen, eli ne vaikuttavat siihen kokeeko ihminen elävänsä elämisen arvoista elämää. Martelan mukaan neljä psykologista perustarvetta ovat läheisyys, hyväntekeminen, kyvykkyys ja vapaaehtoisuus. Kaikkia tarpeita on esitelty yksityiskohtaisesti kirjassa, ja kaikille esitetään myös tieteellinen, tutkimukseen perustuva tausta.

Teorian lisäksi kirja sisältää työkaluja, eli tehtäviä, valonööriksi kasvamisen tueksi. Tehtävien avulla voi tarkistaa oman elämänsä suuntaa ja pohtia tekeekö juuri nyt sellaisia asioita jotka kokee merkityksellisiksi. Martela esittelee myös syitä sille, miksi omaa elämäänsä on vaikea muuttaa merkitykselliseksi. Onnen tavoittelusta tämä kirja ei kuitenkaan kerro, sillä kirjan viesti on se, ettei onnea kannata tavoitella. Sen sijaan kannattaa tavoitella itselleen hyvää elämää, jolloin onni saattaa ilmaantua ikään kuin itsekseen.

Minulle tämä kirja tuli oikeaan aikaan, sillä elämässäni on juuri nyt tapahtumassa muutoksia. Olen jättämässä pitkäaikaisen työni, joka ei enää motivoinut minua ja söi enemmän voimavaroja kuin antoi. Nyt kokeilen toisenlaista työtä, ja ainakin toistaiseksi olen viihtynyt, töihin on mukava mennä. Psykologisista perustarpeista minulla tuntuu välillä korostuvan vapaaehtoisuus, sillä voin paljon paremmin, kun saan itse päättää, miten aikataulutan ja järjestän työni sen sijaan että joku muu tekee sen puolestani. Luin kirjan vasta työpaikan vaihdon jälkeen, joten kirja itsessään ei saanut minua tekemään radikaaleja muutoksia elämässäni. Se auttoi kuitenkin minua ymmärtämään itseäni taas vähän paremmin, ja antoi myös keinoja armeliaisuuteen itseä kohtaan.

Tärkein sanoma kirjassa oli kuitenkin mielestäni se, että jokainen voi elää vain omaa elämäänsä, joten siitä kannattaa tehdä sellainen, että itse viihtyy. Olen kauhulla kuunnellut joitakin tuttuja keski-ikäisiä, jotka kauhistelevat sitä miten kaukana eläkeikä vielä siintää. Heistä näkee kauas, ettei heidän työnsä ole sellaista, josta he nauttivat ja joka motivoisi heitä. Sen sijaan työ on pakollinen suoritus. Itse toivoisin löytäväni sellaiset työpolut, joissa viihdyn. Sellaiset työt, joista ei haluaisikaan jäädä heti eläkkeelle, koska työn tekeminen on niin kivaa. Harmi että sellainen asennoituminen tuntuu olevan pikkuisen kiellettyä, jostain syystä työstä ei oikeastaan saisi nauttia liikaa.

Martela kirjoittaa innostuneesti ja selkeästi, tieteelliset tutkimuksetkin on avattu "selkokielelle" ja kuvailtu niin käytännönläheisesti, ettei lukija välttämättä aina tajua lukevansa tieteellisen tutkimuksen tulosta. Hassua, miten niin yksinkertaisen kuuloisilla kokeilla tuotetaan maailmaan uutta tietoa. Minusta tämä kirja olisi hyvää lukemista ihan jokaiselle, mutta erityisesti niille jotka kokevat etteivät oikein viihdy omassa elämässään. Ja etenkin niille, jotka tuskastelevat työvuosien pituutta ennen eläkkeellepääsyä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille