Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika

Kuva kustantajan sivuilta
Tältä kirjalta ei ole viime aikoina voinut välttyä, sillä se putkahtelee vähän väliä blogeissa, lehdissä, joka paikassa. Kaikesta huomiosta huolimatta en tarttunut tähän ihan tuoreeltaan, ja lopulta kun varasin sen kirjastosta niin muutama muukin oli ajatellut lukea kirjan. Taisi vierähtää muutama kuukausi ennen kuin lopulta sain sen käsiini, enkä sittenkään ehtinyt lukea sitä heti. Vasta kirjaston palautusmuistutus laittoi minuun vauhtia.

Kirja oli onneksi aika lyhyt ja sen lukaisi nopeasti. Loppujen lopuksi kirjan sisältö ei minusta ollut kovin ihmeellinen, asian voi tiivistää vaikka näin: käy läpi kaikki tavarasi tavararyhmittäin, heitä pois kaikki ne tavarat, jotka eivät tuota sinulle iloa ja järjestä jäljelle jäävät niin että niillä on kaikilla omat paikkansa. Tietysti kirjassa on käsitelty kaikkia vaiheita vähän yksityiskohtaisemmin ja neuvottu esimerkiksi, missä järjestyksessä tavaravuoret kannattaa käydä läpi, mutta minusta kirja ydin oli tuossa.

Olisi ollut ihanaa päästä heti omien tavaroidenkin kimppuun, mutta pelkäsin että viikonloppu on urakkaan liian lyhyt aika ja että puhti loppuisi itsekseen puurtaessa kesken. Niinpä tavarat vyöryvät edelleen joka paikassa, yllättäen tämäkään kirja ei ratkaissut ongelmaa vain sillä, että sen luki... Luulen että odotan karsimisprojektin kanssa vähän pidempää vapaata ja varaan hommaan mukaan jonkun ulkopuolisen joka pitää minut ruodussa eikä anna säästää sellaisia tavaroita jotka eivät tuota iloa. Tähän tärkeään asiaan palattiin kirjassa vähän väliä, ehdottomasti kaikki iloa tuottamattomat tavarat saavat häädön.

Kirjassa tuotiin toistuvasti esille se, miten paljon Kondon asiakkaat ovat hänen ohjauksessaan heittäneet tavaraa menemään. Jätesäkkikaupalla roinaa roskiin, jokaiselta tavaraa on ilmeisesti mennyt ainakin kymmenen/kymmeniä, joiltakin satoja säkkejä. Kierrätyksestä ei mainittu juuri mitään, kirpputoria ei taidettu mainita kertaakaan ja toisille lahjoittaminenkin kiellettiin ehdottomasti, ellei tavaran saaja varmasti saa itse iloa tavarasta. Kirppikset ovat tietysti vähän ongelmallisia, sillä kirppistely ei oikeastaan vähennä tavaramäärää (ainakaan meillä), vaan kirppistavarat ovat vaatehuoneessa pahvilaatikoissa odottamassa taas seuraavaa kierrosta. Ehkä ensi kerralla nöyrryn ja heitän oikeasti pois ne tavarat, jotka eivät mene kaupaksi. Muusta kierrättämisestä, esim. paperin, pahvin, metallin, elektroniikan kierrättämisestä vaiettiin. Kaikki turhat tavarat vaan käskettiin heittämään jätesäkkeihin ja heittämään pois.

Kaiken kaikkiaan kirja ei ihan yltänyt odotuksiini. Sisällössä oli paljon toistoa, vakuuttelua ja mainosmaista "onnistut varmasti etkä ikinä palaa vanhoihin tapoihisi" -tuuletusta. Käytännön anti jäi ainakin minulle vähäiseksi. Aion luultavasti kokeilla vaatteiden järjestämistä kirjan opein, sisältäen uuden viikkaustavan ja vetolaatikoiden käytön hyllyjen sijaan. Vaatevaraston karsiminenkin todennäköisesti hoituu samalla kun järjestän koko vaatehuoneen uudelleen. Kondo kehottaa kasaamaan kaikki saman lajin tavarat yhteen pinoon ennen karsimista, eli esim. kaikki vaatteiksi laskettavat kaikista huoneista, kaapeista ja koloista, ja tämän jälkeen päättämään mitkä saavat jäädä ja mitkä eivät. Vaikka tämä vinkki kuulostaa minusta työläältä, luulen että se toimii. En luullakseni ole koskaan nähnyt kaikkia vaatteitani samassa kasassa, ja tulen todennäköisesti kauhistumaan sen kasan korkeutta.

Lukemistani siivous- ja järjestelykirjoista olen pitänyt eniten Anne te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjästä. Ehkä kulttuuriero japanilaisten kanssa on kuitenkin liian suuri, ja Velde-Luoman keinot tuntuvat itselle sopivammilta. Todennäköisesti yhdistelen näiden kahden kirjan neuvoja, sitten kun (jos) joskus aloitan urakkani. Pitäisi varmaan muuttaa, silloinhan tavarat tulee käytyä pakosta läpi. :)

Tästä* pääset hankkimaan kirjan itsellesi, mikäli kiinnostuit. :)

Kommentit

  1. Tämä on minulla e-kirjana kesken. Ollut jo tovin. Ihan täysin ei vakuuta, vaikka hieman potkua se vaatekaapin siivoukseen antoikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakaan tämä ei oikein vakuuttanut. Odotin tältä ehkä vähän liikaa kun olen niin monesta tuutista tästä kirjasta kuullut. Kokeilin kerran uutta viikkaustapaa, mutta lopulta vanha on paljon nopeampi eikä kiireisessä arjessa viitsi käyttää vaatehuoltoon niin paljon aikaa. Karsimisen idea ehkä pääsee käyttöön seuraavassa suursiivouksessa, jos vielä muistan sen silloin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille