2. syyskuuta 2015

Inga Röning: Hippiäinen

Kuva #kirja-sivuilta
Hippiäinen* kertoo ensimmäistä lastaan odottavista Kreetasta ja Mikosta. Raskaus tulee heille yllätyksenä, vaikka yhdessä oli päätetty että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ensimmäisen paniikin aiheuttaa kukkakaupan myyjä, joka kertoo parille iloiset uutiset kun he ovat ostamassa kukkakimppua kaverien tupareille. Seuraava paniikki kehkeytyykin sitten kun raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa, ja sen jälkeen paniikkeja ilmaantuu tasaisen epätasaisesti koko raskauden ajan.

Kreetalla ja Mikolla ei juuri ole kokemusta pienistä lapsista, sillä kummankaan lähipiirissä ei sellaisia ole. Ystäväpariskunnan kivikkoinen tie vanhemmiksi sen sijaan aiheuttaa pelkoja myös Kreetalle ja Mikolle, välillä huolestutaan omasta Hippiäisestä, välillä huolettaa samaan aikaan raskaana olevan Lauran vointi.

Kreetan raskauden myötä pari havahtuu toiseen todellisuuteen: sellaiseen, jossa pitää osata hankkia vauvalle tärkeitä tarvikkeita valtavista valikoimista, ymmärtää jotain vaunujen teknisten ominaisuuksien päälle ja tehdä vaikeita päätöksiä esimerkiksi tuttipullon sähkösteriloijan hankkimisen suhteen. Onneksi noviiseja on auttamassa Sari, Kreetan heimovanhimmaksi nimeämä yksivuotiaan Liinan äiti, joka auttaa ongelmatilanteista yli. Myös Kreetan työkaveri Eeva on tukena, vaikka Eevan kautta Kreeta pääseekin näkemään myös millaista voi riitaisa ero olla ja miten pieniä lapsia käytetään koston välineenä.

Vanhemmuuden myötä Kreeta huomaa pohtivansa yhä enemmän myös omaa lapsuuttaan ja perhettään. Vaikea suhde isään mietityttää, ja suru äidin lähtemisestä hyökyy päälle, kun ei ole ketään jolta kysyä millainen itse oli vauvana. Myös suhde Meija-serkkuun on vaikeanpuoleinen, vaikka yhteyttä ei enää kovin aktiivisesti pidetäkään.

Hippiäinen on hauskasti kirjoitettu kirja siitä, miten kahden uraihmisen elämä heittää kuperkeikkaa. Uuden ihmisen tulo muuttaa kaiken, eikä muutosta helpota lainkaan epävarmuus omista kyvyistä vanhempina. Romaanissa kärjistetään ja käytetään stereotypioita, ja neuvolan resurssipula saa erityistä huomiota nuorten tärkeilevien terveydenhoitajaharjoittelijoiden muodossa.

Kaiken kaikkiaan kirja on viihdyttävää luettavaa ja varmasti hyvää vertaistukea samanlaisessa tilanteessa oleville. Kirjailija mainitsee nettisivujensa blogissa, että Hippiäiselle on tulossa seuraaja, vaikkei kerrokaan onko kirja jatko-osa vai jotain ihan muuta.

4 kommenttia:

  1. Oli hauska lukea bloggauksesi, sillä juuri eilen lainasin kirjan kirjastosta. :) Aluksi, kun luin #kirjan sivuilta tästä, ajattelin ettei kirja ole minulle, kun ei ole vauvaa eikä vauvakuumetta, mutta sitten ajattelin että miksi ei. :D Luulen, että tulen kirjasta pitämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei ole kumpaakaan noista mutta silti tätä oli hauska lukea. Kannattaa ainakin kokeilla :)

      Poista
  2. Luin ja en pitänyt, liikaa Anna-Leena Härkösen jäljittelyä. Kiroilussa mentiin jopa ylitse Härkösen. Kirja olisi ollut hyvä jos se olisi ollut lyhyempi, pitkästyin jo loppua kohti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan saanut luettua Anna-Leena Härkösen kirjoja, mutta ehkä pitää taas yrittää jotta voisin vertailla. Kieltämättä pituutta oli minustakin hiukan liikaa.

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?