Jari ja Kati Tervo: Ukko

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Tältä kirjalta on ollut vaikea välttyä, niin paljon sitä näkyy monenlaisissa medioissa. Itse huomasin jossakin aikakauslehdessä Jari ja Kati Tervon haastattelun, ja tekstistä paistoi läpi miten tuo pieni koira oli hurmannut yksin tein sekä haastattelijan ja kuvaajan. Nappasinkin kirjan tuoreeltaan iltalukemisiksi.


Ukko kertoo siis Ukko-nimisen borderterrierin elämän ensimmäisestä noin puolestatoista vuodesta. Ukon ihmisäidin ja -isän, Katin ja Jarin osuudet vuorottelevat tekstissä niin, että kumpikin on kirjoittanut erikseen osan kirjan luvuista. Lehtijutussa taidettiin sanoa, että Jari on toimittanut tekstit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja tapahtumat etenevät suurin piirtein aikajärjestyksessä. Lukujen alussa ei mainita, kumpi luvun on kirjoittanut. Osasta luvuista kirjoittajan huomasi heti, osassa se oli vaikeampaa. Kirjoitustyylit vähän vaihtelivat myös, välillä tyylit olivat hyvin samankaltaisia mikä teki kirjoittajan erottamisestakin haastavampaa, välillä tyylin ja kirjoittajan muuttumisen huomasi helposti. Lukiessa huomasin kiinnittäväni tavallista enemmän huomiota kertojan ääneen ja tapaan kuvata asioita, sillä jostain syystä minulle oli tärkeää tietää kumpi kirjoittajista oli kulloinkin vuorossa.

Mutta sitten itse asiaan, Ukkoon. Hän sulattaa lukijan sydämen valloittavalla persoonallaan heti alusta alkaen. Olen kyllä koiraihmisiä, mutta luulen että tämä tyyppi sulattaisi kenen tahansa sydämen tuosta noin vaan. Koiran ottaminen oli ainakin Katilta pitkän pohdinnan ja suostuttelun tulos, ja sopivaa rotua ja kasvattajaa mietittiin perusteellisesti. Lopulta kotiin tuotiin pieni borderi Ukko, joka aloitti heti uuden maailmansa valloittamisen kaahaamalla häntä varten asetellut matot ryttyyn. Tekstistä välittyy se, että koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen on perehdytty etukäteen ja tietoa etsitään myös Ukon kasvaessa. Vertaistukena ja neuvojina toimivat myös tutut koiranomistajat naapureista ystäviin ja sukulaisiin.

Kirjan myötä pääsee tutustumaan paitsi Ukon myös Katin ja Jarin elämään. Lukijalle tulee tunne, että asioita kuvataan avoimesti ja rehellisesti ja esimerkiksi Katin vakava sairastuminen kulkee mukana kirjassa. Molemmat kuvaavat sairastumiseen liittyviä tunteita ja ajatuksia sekä avoimesti että rivien välissä, ja tästä luottamuksesta huomasin olevani hassulla tavalla liikuttunut. Koska kirja kuitenkin kertoo Ukosta ja pennun elämästä, käsiteltiin asioita yleensä koiraan liittyen tai sitä sivuten.

Ukko tuli taloon korona-aikana, ja kirja toimii myös aikalaiskuvauksena siitä, millaista arki on taudin takia suljetussa Suomessa. Aika todella kultaa muistot, sillä nyt kun tilanne alkaa jo normalisoitua, kirjan lukemisen myötä hankalin tautitilanne ja yhteiskunnan sulkutila tulivat uudelleen mieleen. Melkein jo ehdin unohtaa esimerkiksi sen, että Uusimaa oli jonkin aikaa eristettynä muusta Suomesta.

Tämän kirjan kohdalla pieni varoitus on ehkä tarpeen, ainakin koiraihmisille: saattaa aiheuttaa vakavaa koirakuumetta joka kohdistuu etenkin pieniin koirarotuihin. Kun itsellä on ollut koiria, pystyy niin hyvin samastumaan moneen kirjassa kuvattuun tilanteeseen. Voi, kun olisi joku rapsuteltavana tässä vieressä juuri nyt!


BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille