26. syyskuuta 2016

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Kansikuva kustantajan sivuilta
Sodassa ja rakkaudessa kertoo neljän englantilaisen nuoren elämästä toisen maailmansodan ensimmäisestä päivästä kesäkuuhun 1942. Yläluokkaisesta perheestä kotoisin oleva Mary ilmoittautuu sodan ensimmäisenä päivänä vapaaehtoiseksi toivoen jännittävää tehtävää esimerkiksi vakoojana. Sen sijaan hänet määrätään opettajattareksi ja lopulta hän päätyy opettamaan sekalaista joukkoa lapsia, joita ei ole evakuoitu pommitusten alta. Hilda on Maryn ystävä, joka toivoo löytävänsä pitkän ja komean, univormupukuisen miehen. Tom haluaa välttyä sodalta, toisin kuin ystävänsä Alistair joka värväytyy vapaaehtoiseksi melko pian sodan alettua. Alistair päätyy lopulta Maltalle, jossa saarto näivettää pikkuhiljaa koko varuskuntaa kuukausia kestävien pommitusten aikana. Tom päätyy opetusvirastoon virkamieheksi ja tutustuu Maryyn työnsä kautta. Neljän päähenkilön lisäksi mukaan mahtuu lukemattomia mielenkiintoisia sivuhenkilöitä.

Kirjan henkilöt ovat persoonallisia ja eläviä, ja kukin heistä muuttuu sodan edetessä omalla tavallaan. Lontoon pommitusten ja Maltan saarron jatkuessa sota ei enää tunnukaan yhtä jännittävältä ja hohdokkaalta kuin sen alkupäivinä. Sota satuttaa kirjan henkilöitä monella tavalla, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Sota on tietysti koko ajan läsnä kirjan sivuilla, mutta raakuuksilla ei minusta mässäilty liiaksi. Kukin henkilöistä kokee sen tietysti omalla tavallaan. On mielenkiintoista seurata, miten sota muuttaa henkilöitä kirjan tapahtumien aikana, sillä henkilöt eivät todella ole samoja kirjan alussa ja lopussa. Tarinan lomassa huomataan aina välillä myös brittiläisyyden ristiriitaisuus: kaupunkia repiviin pommituksiin suhtaudutaan viileällä välinpitämättömyydellä, mutta mustia lapsia opettava valkoinen nainen saa kokea nahoissaan yhteisön paheksunnan ja vihan. Ehkä suuren katastrofin kohdatessa huomio ja viha kohdistuukin niihin pienempiin, oman kulttuurin raameissa ymmärrettävissä oleviin asioihin.

Tätä kirjaa on ilo lukea erityisesti sen kielen vuoksi. Cleavella on omanlaisensa tapa kuvailla ihmisiä, asioita ja hetkiä, ja hän tekee sen tarkkasilmäisesti ja kauniilla kielellä. Myös suomennos tuntuu minusta onnistuneelta. Pysähdyin moneen kertaan lukemaan uudestaan taidokkaasti kirjoitettuja kuvauksia, koska minusta ne olivat niin hienoja: arkisista tapahtumista löytyy uutta ulottuvuutta kun osaa vain sopivasti katsoa.

Sain juuri kirjan luettua, ja taidan olla vielä niin sen lumoissa että en keksi tällä kertaa mitään moitittavaa. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan erityisesti jos pidät taitavasta kielenkäytöstä. Tämä on minusta sellainen kirja, jota olisi kiva ruotia yhdessä muiden kanssa, luulen että kirjan henkilöt kirvoittaisivat monia mielenkiintoisia keskusteluja.

2 kommenttia:

  1. Tämä olisi varmasti hyvä lukupiirikirja, niin mielenkiintoisia hahmot tosiaan olivat! :) Erittäin hyvä lukuromaani, pysyy hyllyssä niin ehkä voin lukea joskus uudelleenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu että tämä kestäisi useamman lukukerran :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?