14. helmikuuta 2015

Arto Mansala: Kohti kaaoksen pitkää yötä

Kuva kustantajan sivuilta
Venäjä-teemani jatkuu tuoreella kirjalla. Arto Mansalan muistelmissa tarkastellaan Neuvostoliittoa ja Venäjää yhteensä noin kymmenen vuoden ajan, 1960-luvulta nykypäivään. Mansala työskenteli Suomen suurlähetystössä Moskovassa kolmeen otteeseen, ensin avustajana 1967-1970, sitten neuvoksena 1974-1976 ja lopulta suurlähettiläänä 1993-1996.

Kirjassa käsitellään kaikkia kolmea kautta erikseen ja kuvataan ajanjaksojen erityispiirteitä monesta näkökulmasta. Politiikka on keskeinen teema, mutta myös esimerkiksi kulttuurista ja arkipäivän elämästä suurlähetystössä eri aikoina kerrotaan.

Kirja oli helppolukuinen ja huolellisesti kirjoitettu. Oli ilo lukea pitkästä aikaa oikeasti hyvin kirjoitettua tekstiä. Kirja selvensi monia mysteerejä Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa ja politiikassa, sillä minun on jostain syystä vaikea hahmottaa mitä tapahtui milloinkin, miksi ja ketkä olivat mukana. Tekstiä lukiessani monet käsitteet aukesivat ihan eri tavalla kuin ennen ja ymmärsin monia sellaisia asioita, joita olen aiemmin tuloksetta yrittänyt käsittää. Luulen, että tämä kirja on ollut paras oppituntini Venäjän ja Neuvostoliiton (lähi)historiaan.

Kiinnostuin kirjasta pääasiassa siksi, että siinä käsitellään Venäjää ja Neuvostoliittoa. Toinen syy kirjaan tarttumiseen oli uteliaisuus siitä, millaista on elää suurlähettiläänä tai edes työntekijänä suurlähetystössä ulkomailla. Neuvostoliitossa ja Venäjällä tärkein tehtävä tuntui olevan maan tilanteen tarkkaileminen ja siitä raportointi Helsinkiin. Tämä vaatii laajat verkostot ja hyvää yhteistyötä esimerkiksi muiden suurlähetystöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa. Erilaiset tapaamiset ja neuvottelut nousivat kirjassakin tärkeään osaan. Paljon tuntuivat työllistävän myös erilaiset vierailut valtioiden välillä.

Toisen maan tilanteen tarkkailu ja johtopäätösten tekeminen vaatii laajaa tietämystä vallitsevasta tilanteesta, henkilöistä ja heidän taustavoimistaan, muun maailman vaikutuksesta sekä kulttuurista ja historiasta. Oli hienoa päästä näkemään, mitä kaikkea maitten välisten suhteiden hoitamiseen kuuluu, ja miten median eri tilanteista antama kuva kertoo usein vain pienen murusen siitä kaikesta. Esimerkiksi valtiovierailuilta näytetään ehkä kuvia presidentistä ja kerrotaan puheiden tai neuvottelujen pääsisältö, mutta tavallisella uutistenlukijalla ei ole aavistustakaan siitä, millainen joukko ihmisiä vierailun toteuttamiseen tarvitaan ja miten pitkän valmistelun vierailut vaativat.

Kirja oli aika pitkä, ja se oli myös toinen loppuun asti lukemani e-kirja. Luin sitä vuoroin tabletin ja vuoroin puhelimen näytöltä. Vaikka aihe oli mielenkiintoinen, silti lukeminen takkusi välillä. E-kirjan hyvänä puolena pidin sitä, että sitä saattoi lukea muutaman sivun silloin tällöin, vaikka työpaikan taukohuoneessa. 500-sivuista kirjaa tuskin olisi raahannut mukanani yhtä uskollisesti kuin nyt tein. Toisaalta, puhelimelta lukiessa tuntui melko musertavalta nähdä vielä jäljellä oleva sivumäärä (sivuja yhteensä oli 1500-2500 tekstin koosta riippuen).

Tämä oli kirja, josta opin paljon. Opin hahmottamaan paremmin itänaapurimme lähihistoriaa ja pystyn nyt ehkä sijoittamaan Neuvostoliiton johtajat jonkinlaiseen aikajärjestykseen, ja vieläpä kertoa jotain heidän ajalleen tyypillistä. Tajusin myös monta asiaa maitten välisistä suhteista ja niiden hoitamisesta. Ja lukiessani nautin huolellisesti kirjoitetusta, selkeästä tekstistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?