23. toukokuuta 2015

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Miksi kummittelevia kirjoja pitää aina alkaa lukea illalla kun on yksin kotona, varsinkin kun asuu vanhassa talossa? Tätä mietin kun laskin kirjan yöpöydälle puoli kahden aikaan yöllä ja yritin saada nukuttua. Tiesin kyllä jo kirjaa valitessani että tämä ei ehkä ole parasta mahdollista iltalukemista mutta ehkä nyt muistan taas valita vähän tarkemmin.

Kirja oli hyvä ja tarina mielenkiintoinen. Siitä ehkä kertoo sekin, että luin lähes 600-sivuisen opuksen kolmessa päivässä ja tein kyllä muutakin kuin luin. Tarina etenee aika verkkaisesti, mutta silti pitää lukijaa otteessaan. Rauhallisten jaksojen välissä on hyytäviä kohtia, ja kun rauhaa on jatkunut jonkin aikaa niitä alkaa jo odottaa. Tätä kirjaa ovat lukeneet monet muutkin bloggaajat, joista osa on sitä mieltä, ettei kirja ole kovin jännittävä ja osan mielestä se on hyvinkin jännittävä. Jännittävyys tuntuu tämän kirjan kohdalla olevan siis lukijakohtaista, mutta minulla ainakin pulssi kohosi aina välillä. Olen tietoisesti vältellyt tätä kirjaa, sillä kun se sai ilmestymisensä jälkeen paljon huomiota, totesin ettei minun kannata menettää yöuniani sen takia. Ehkä tuo muistikuva oli vähän haalennut kun nappasin tämän kirjaston palautushyllystä mukaani.

Kirja kertoo Hundreds Hallin kartanon asukkaista ja kylän lääkäristä tohtori Faradaysta toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Hundreds Hallin suuressa talossa asuu enää rouva Ayres aikuisten tyttärensä ja poikansa kanssa sekä nuori palvelijatyttö Betty. Kartano on rapistunut, eivätkä perheen vähät varat riitä sen ylläpitämiseen. Yhteiskunnalliset muutokset kohtelevat kovalla kädellä yläluokkaisia ihmisiä. Tarinan alussa tohtori Faraday lähtee sairaskäynnille kartanoon, jonka hän muistaa ajalta ennen rappiota. Kartanon nykytila yllättää hänet ja hän suree talovanhuksen kurjaa kohtaloa. Myöhemmin hän ystävystyy perheen kanssa ja viettää paljon aikaa heidän seurassaan. Kartanossa alkaa kuitenkin tapahtua kummallisia asioita, joita asukkaat selittävät kummituksilla ja tohtori tieteellä ja lääketieteellä.

Vaikka kerronta etenee välillä verkkaisesti, ei kirja kuitenkaan ole millään tavalla tylsä. Rauhallisemmatkaan jaksot eivät saaneet minua haukottelemaan, vaan jollain tavalla nekin koukuttivat lukijaa jatkamaan eteenpäin. Kirja on kirjoitettu tohtori Faradayn näkökulmasta, jolloin koko tarina on tavallaan "suodattunut" hänen kauttansa. Kirjan juonesta ja loppuratkaisusta riittää keskusteltavaa, ja löysin yhden blogikommenttiketjun, jossa ruodittiin loppuratkaisua perusteellisesti. Lukupiirikirjana tämä olisi varmasti myös keskustelua herättävä teos.

Kirjan pituutta on moitittu, mutta minä ahmin tätä siihen tahtiin, etten huomannut juurikaan tiivistämisen varaa. Minua ylipäänsä ei haittaa kirjan pituus, ellei siinä selkeästi ole turhaa jaarittelua. Toisaalta olen monta lyhyempää kirjaa jättänyt kesken siksi, että tarinan kanssa "vatuloidaan". Mutta tämä on jälleen niitä mielipidekysymyksiä, joissa jokainen valitsee itselleen sopivimmat kirjat, ja niitähän onneksi maailmaan mahtuu.

Vieras kartanossa on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa, sarjassa, jota vierastan edelleen. Olen lukenut hyviä keltaiseen kirjastoon kuuluneita kirjoja, mutta edelleen ennakkoluuloni on, että kirja on jotenkin erityisen vaikea tai korkealentoinen kun se on sarjaan päässyt. Tässä kirjassa ei ollut tekstin puolesta mitään vaikeaa tai korkealentoista, juonessa sen sijaan paljonkin. Tämä oli hieno lukuromaani, sellainen, jonka kanssa on hyvä heittäytyä kesäpäivänä riippumattoon ilman mitään kiirettä. Syksyn ja talven synkkinä iltoina en tätä välttämättä käteeni ottaisi. :)

2 kommenttia:

  1. Tämä on yksi niistä monista kirjoista, jotka haluaisin kesällä ennättää lukea, mutta saa nähdä :) Watersin Silmänkääntäjä oli nimittäin tosi hyvä ja yllättävä, tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksuuteensa nähden tähän meni yllättävän vähän aikaa, minäkin luulin että lukisin tätä paljon kauemmin. :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?