Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti

Tästä kirjasta jäi vähän sellainen olihan se ihan hauska, mutta... -olo. Tarina oli hyvä ja vaikka lukija tietysti koko ajan tietää mitä lopussa tapahtuu niin silti se jaksoi kiinnostaa. Toteutuksessa oli sen sijaan jonkun verran hiomista, minun mielestäni. Tällä kertaa käännös oli hyvä ja kieli sujuvaa, tökkiminen johtui itse tekstistä. Ehkä oli vähän sellainen olo kuin olisi lukenut jossain määrin vielä vähän raakiletta tekstiä. Se tunne jäi päällimmäiseksi sen jälkeen, kun noin puolivälissä tarinaa naispäähenkilö istahtaa rappukäytävään lukemaan tärkeää kirjettä, ja kun hän nostaa katseensa paperista niin hän onkin hautausmaalla (hautausmaalla hän oli ollut myös ennen kuin otti kirjeen käteensä). Eikä tässä minusta ollut kysymys mistään unesta tai tehokeinosta tai muusta sellaisesta, vaan huolimattomasta unohduksesta. Joku muu voi olla toista mieltä, mutta minun lukemistani tuo kohta häiritsi loppuun asti.

Tarinan naispäähenkilö Aurélie Bredin on 32-vuotias ravintolanomistaja. Hänen isänsä on vasta kuollut ja kirjan ensimmäisillä sivuilla hän tulee myös jätetyksi. Elämä potkii Aurélieta päähän oikein kunnolla, ja kun hän kulkee ympäri Pariisia sydänsuruissaan hän sattumalta päätyy pieneen kotoisaan kirjakauppaan. Sieltä hän tulee ulos pienen romaanin kanssa, ja vastoin tapojaan uppoutuu kirjaan niin että lukee sitä huomaamattaan koko yön. Aurélie ei ole innokas lukija, mutta tämä kirja on erityinen, sillä se tuntuu kertovan hänestä. Kirjassa kuvaillaan häntä ja hänen ravintolaansa niin tarkasti, että Aurélie haluaa välttämättä tavata kirjailijan. Kirjailija on kuitenkin hyvin hankalasti tavoitettava, ja kaiken lisäksi hänen yksityisyyttään suojelee lähes pakkomielteisesti hänen kustannustoimittajansa André Chabanais. Aurélie on kuitenkin sinnikäs eikä niele Andrén selityksiä hieman kummallisesta kirjailijasta.

Tämä oli tosiaan hassu kirja, josta jäi aika ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta tätä oli hidas lukea ja toisaalta tämänkin kohdalla kävi perinteinen luen-vielä-tämän-yhden-luvun-ennen-kuin-menen-nukkumaan. Mielenkiintoisen kirjasta teki miljöö (Pariisi joulun alla) ja tarina, jota kerrottiin vuoroluvuin Aurélien ja Andrén näkökulmista. Ja toisaalta välillä jokin kirjassa ärsytti minua niin kovasti, että teki mieli jättää kirja kesken.

Pikasilmäyksellä blogeihin tästä kirjasta on tykätty, ainakin tekstit ovat paljon positiivisempiä kuin omani. Monet ovat pitäneet tätä hyvänä viihdekirjana, ja esimerkiksi lomalukemiseksi tämä on todennäköisesti hyvä valinta. Suosittelen tätä sellaisille, jotka pitävät Ranskasta ja Pariisista ja jotka etsivät jotain kevyttä lukemista. Myös kirjojen ystävälle tätä voisi suositella, sillä viittauksia kirjoihin ja kirjailijoihin on runsaasti.