7. toukokuuta 2015

Linus Jonkman: Introverit. Työpaikan hiljainen vallankumous

Kuva kustantajan sivuilta
Tämän kirjan kansi on ihana, se kuvaa kirjan aihetta mielestäni hienosti. Tai tuolta minusta ainakin tuntuu kun olen saanut yliannostuksen sosiaalista kanssakäymistä - tekisi mieli piiloutua hetkeksi. Jonkmanin kirja siis kertoo introverteista ja siitä, miten hän itse huomasi olevansa introvertti ja mitä kaikkea siitä seurasi.

Minä olen introvertti, ja riemastuin kirjaa lukiessani moneen kertaan, sillä paikoin tuntui kuin kirja olisi kirjoitettu minusta. Nykymaailmassa ekstroversio on normi, ja muunlaiset ihmiset leimataan helposti erilaisiksi, puutteellisiksi, omituisiksi ja vähän typeriksi. Asun itse ekstrovertin kanssa, ja meillä on välillä aika isoja näkemyseroja esimerkiksi juhliin osallistumisesta. Mieheni nauttii ihmisten seurasta, osallistuu mielellään esilaisiin vauhdikkaisiinkin tapahtumiin ja tutustuu ja verkostoituu nopeasti ja vaivattoman tuntuisesti. Hänestä minun "kotihiireilyni" tuntuu usein käsittämättömältä. Eikä tosiaan ole kysymys siitä ettenkö pitäisi ihmisten seurasta, vaan siitä, että ihmisten kanssa seurustelu väsyttää minua, ja välillä pitää ladata akkuja. Kirjassa painotettiin moneen otteeseen sitä, ettei introvertti yleensä halua olla kokonaan ilman ihmisiä, hän vain haluaa valita tarkemmin ihmiset joiden kanssa on tekemisissä ja tilanteet joissa heitä kohtaa.

Jonkman käyttää paljon havainnollisia esimerkkejä omasta elämästään ja avaa siten introvertin mielenmaisemaa. Minua vähän häiritsi tekstin ehdottomuus, sillä suurin osa tekstistä kertoi että "tällaisia introvertit ovat". Vaikka välillä muistettiin mainita, että introvertitkin ovat keskenään erilaisia ja introverttien ja ekstroverttien piirteiden sekoitus on jokaisella erilainen, tuntui teksti julistavan että tällaisia kaikki introvertit ovat. Itseäni häiritsivät eniten väitteet, joiden mukaan introvertit ovat kärsivällisiä ja pitkäjänteisiä ja haluavat paljon aikaa päätösten tekemiseen. Minä kun poltan pinnani monta kertaa päivässä ja teen päätökset salamavauhtia, täysin päinvastoin kuin mieheni. Tässä kohtaa meidän piirteemme eivät siis noudata kaavaa ollenkaan. :)

Kirja oli nopealukuista, helppoa tekstiä, jossa luvun sisäiset kappaleet olivat lyhyitä. Tosin teksti tuntui näiden takia hiukan rikkonaiselta tilkkutäkiltä, eikä luvun sisäistä yhtenäisyyttä välttämättä ollut. Monet asiat tuntuivat päättyvän vähän kesken kaiken, ne jätettiin roikkumaan ilmaan tai ne tuntuivat vähän ohi aiheen olevilta sivuhuomautuksilta. Suomeksi kirjan nimessä on työpaikka, mutta ruotsinkielisessä nimessä sitä ei mainita (Introvert - Den tysta revolutionen). Kirjan luettuani ihmettelin suomenkielistä nimeä, sillä ei tämä kirja oikeastaan kerro introverteista työelämässä vaan ihan yleensä. Kaksi luvuista keskittyy introvertteihin työelämässä ja sivutaan asiaa tekstissä välillä muutenkin, mutta en silti kokenut että kirjan näkökulma olisi ollut työelämä.

Introverteille tämä kirja tarjoaa kaivattua vertaistukea ja itsetunnon kohotusta, ekstroverteille kirja avaa introverttien päänsisäistä maailmaa. Kirjoitustyylin ansiosta tekstin parissa viihtyy hyvin. Ja erityistä plussaa hyvästä lähdeluettelosta, jossa oli tiivistetty parilla lauseella kunkin tutkimuksen asetelma ja tulokset. 

2 kommenttia:

  1. Olen ohittanut tämän kirjan juuri tuon nimen vuoksi - hyvä tietää, ettei nimi aivan vastaa sisältöä. Tuo ekstroversion normius on omituinen juttu, etenkin kun ihmisissä taitaa kuitenkin loppujen lopuksi olla aika paljon myös introvertteja. Ja kuten kirjoituksessasi hienosti pohdit, introverttejakin on monenlaisia. Kotihiireily on ihanaa, mutta niin myös antoisa ja syvällinen keskustelu aina silloin tällöin :) Oli miten oli, introverttiys on rikkautta siinä missä ekstroverttiyskin - kyllä maailma olisi köyhä jos olisi vain toista lajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ainakin tuo nimi johtaa aika paljon harhaan, ja varmaan karkottaakin sellaisia lukijoita, jotka eivät halua lukea introverteista työn näkökulmasta. Kirjassa todettiin tuota normijuttua historian kautta: tällä hetkellä ekstroversio on normi, mutta ennen tätä päivää asetelma on ollut päinvastainen, ja introversio ihanteena. Minustakin maailma olisi aika köyhä, jos kaikki olisivat samanlaisia. :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?