Kasoittain kirjoja

Huh, lopultakin sain tämän luettua. Lukeminen oli tosi tuskaista, mutta periksi en antanut. Päätin lukea tämän silloin kun lukupiirin kirjoista äänestettiin. Tämä ei päätynyt lukupiirissä luettavien listalle, mutta kuulosti silti sen verran mielenkiintoiselta, että nappasin sen kirjastosta mukaani. Kirjan takakannessa lukee: " Ranskalaisen luutnantin nainen luetaan Englannin sodanjälkeisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Kirja on paitsi koskettava rakkaustarina, myös poikkeuksellisen monisärmäinen ja syvällinen kuvaus Viktorian ajan Englannista ." Pitihän tuon peusteella sitten ajatella että sivistää itseään. Varsinaisen tarinan seassa on kirjoittajan omaa pohdintaa, lukija etäännytetään varsinaisesta tekstistä ikään kuin miettimään kirjailijan kanssa tämän tekemiä ratkaisuja. Osa pohdinnoista koskee tarinan ajan ja nykyajan (1960-luku) eroja ja yhtäläisyyksiä, osa tarinan henkilöiden elämää ja näiden tekemiä ratkaisuja. Kirjassa on myös paljon alaviitteitä, j...

Lukupiiriin ehdottamani Emma tuli valituksi suurimmalla äänimäärällä, eli klassikoista on minun lisäkseni muitakin kiinnostuneita. Emma on ollut sellainen oma ikuisuusprojektini: jo kesällä lainasin kirjan äänikirjana että kuuntelisin sitä käsitöiden lomassa. Lopulta palautin kun ei ollutkaan aikaa/mielenkiintoa/viitseliäisyyttä ja ties mitä. Lukupiirikirjojen selvittyä elokuussa kävin heti hakemassa tämän kirjastosta, tällä kertaa ihan tavallisena kirjana. Kirjahyllystä se sitten on minua tuijotellut enemmän tai vähemmän vaativasti ja minä olen sitä enemmän tai vähemmän omantunnontuskaisesti väistellyt. Lopulta sain tartuttua siihen marraskuun alkupuolella ja muutaman melko intensiivisen lukurupeaman jälkeen kirja alkoikin olla jo hyvällä mallilla. Ei minua siinä oikeastaan mikään muu hirvittänyt kuin sivumäärä ja tottuminen vanhaan ja laveaan kieleen. Loppujen lopuksi Emman kieli oli mielestäni helpompaa kuin muissa lukemissani Austenin kirjoissa, tai ainakin tuntui siltä ett...

Aluksi kun tämä kirja ilmestyi, olin sitä mieltä, ettei juuri kiinnosta. Kun se sai yhä enemmän mediahuomiota, olin vielä enemmän sitä mieltä, että ei kiinnosta. Ehkä juuri kaikki kirjan saama huomio herätti minussa vastarannan kiisken:  Minä en halua lukea sitä, mistä kaikki muut on ihan innoissaan. Enkä varsinkaan jos se saa jotain palkintoja. No, tuli sekin päivä, että olin ihan pihalla, kun en ollut lukenut kirjaa. Pyörittelin vaan päätäni luennolla, kun kaikki muut olivat kirjan lukeneet ja olivat kärryillä siitä mitä opettaja tarkoitti. Silloin tuli jo vähän sellainen olo, että ehkä se olisi ihan hyvä lukea. Yleissivistykseksi. Tuli myös se päivä, että tajusin opiskelevani kirjastoalaa, ja jos aion joskus mennä töihin tai edes harjoitteluun, niin olisi ehkä ihan suotavaa olla lukenut Puhdistus. Asiakkaat voisivat vähän katsoa vinoon sellaista kirjastonhoitajaa, joka ei ole viitsinyt vaivautua edes niin puhuttua kirjaa lukemaan. Melkein jo voin nähdä sen syyttävän j...

Tämä on ollut yöpöydälläni jo kesästä asti, ja viimein päätin että haluan kirjasta eroon. En kuitenkaan viitsinyt jättää kesken, vaan sinnikkäästi vietin muutaman illan sohvalla kirjan kanssa. Teemoja kirjassa on vaikka muille jakaa: on rakastumista, naimisiinmenoa, ihmissuhdekiemuroita, vanhemmuutta, ystävyyttä, perhesuhteita, pettämistä. Kirja ei siis kuvaa pelkästään päähenkilö Ellien ja tämän anopin, Lindan, välistä kireää suhdetta vaan paljon muutakin. Pääosa kirjasta pyörii Ellien ja Lindan vaikean suhteen ympärillä, mutta etenkin loppupuolella mukaan tulee muitakin kuvioita. Ellie, äitinsä nuorena menettänyt ja isästään vieraantunut lontoolaisnainen löytää Danin, ehjästä perheestä tulevan miehen. Aluksi Ellie on riemuissaan siitä, että vihdoin saa perheen, jota hänellä ei nuorena ollut: vanhemmat ja sisarukset. Ajatus on ihana siihen saakka, kunnes Danin äiti Linda näyttää kyntensä perheen matriarkkana. Linda haluaa maksaa ja järjestää parin häät, auttaa kaikessa mahdollise...

Tästä kirjasta olen jo lukenut monta arviota blogimaailmassa ja muuallakin, useimmat niistä kiittäviä. Ehkä siksi siitä kirjoittaminen on venähtänyt, kirjan lukemisesta on jo viikko ja vasta nyt tartun lopulta siitä kirjoittamiseen. On vaikea miettiä enää uutta sanottavaa kun on lukenut niin monia kirjoituksia tästä kirjasta. Kirja on hyvin ajankohtainen, sillä Ollikainen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään vuosittain parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoiskirjalle. Kirja on myös ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Nälkävuosi kertoo talvesta 1867-1868, jolloin monelta loppui ruoka ja kerjuulle oli lähdettävä. Myös Marjan on jätettävä kotinsa lastensa Matleenan ja Juhon kanssa, ja lähdettävä hyytävään pakkaseen etsimään ruokaa. Perheen isä Juhani on jätettävä kylmenevään torppaan, sillä tämä on säästänyt ruokiaan muulle perheelle ja kuihtunut siksi ennen muita. Marjan määränpäänä siintelee Pietari, kaupunki, jossa kenenkään ei tarvitse nähd...

Hedelmätarhan Kilmeny oli minulle Pat-kirjojen tavoin ihan tuntematon, ennen kuin törmäsin siihen kirjaston hyllyssä. Kirjan ohut ulkomuoto vähän epäilytti, kun tykkään niistä Montgomeryn kirjoittamista sarjoista ja muutenkin vähän paksummista kirjoista. Aloittelin kirjaa koulussa tauon aikana ja taisin lukea loppuun samana iltana yhtä soittoa. Tarina kertoo Eric Marshallista, joka on opettajan sijaisena Lindseyn kylässä Prinssi Edwardin saarella. Hän sijaistaa hyvää ystäväänsä, eikä opettajana toimiminen ole hänen unelma-ammattinsa, vaan väliaikainen ratkaisu ystävän auttamiseksi. Lindseyn kylässä hän päätyy eräällä kävelyretkellään vanhaan hylättyyn puutarhaan, josta hän löytää kauniin tytön soittamasta viulua, kauniimmin kuin hän on ikinä ennen kuullut viulua soitettavan. Kun tyttö huomaa Ericin, hän pelästyy suunniltaan ja juoksee pois. Ericissä tapaus tietysti aiheuttaa hämmennystä ja uteliaisuutta. Eric saa tietää, että puutarhan tyttö on salaperäinen Kilmeny, joka ei ...

En voinut lukea muuta kunnes sain tietää, miten Patille lopulta käy. Onneksi toinen osa oli jo kannettu kotiin kirjastosta ja pääsin jatkamaan lukemista melkein keskeytyksettä. Vanhan kartanon Pat issa luvut ovat tarinoita ja otsikoitu niiden mukaan. Tässä kirjassa edettiin vuosi kerrallaan, luvut oli nimetty vuosien mukaan. Kirja käsittää yhteensä yksitoista vuotta Patin elämästä. Alkuun aika tuntuu kuluvan verkkaisesti, ja ensimmäisiin vuosiin kiinnitetään paljon huomiota. Kolmannesta tai neljännestä vuodesta alkaen tahti kuitenkin kiihtyy ja vuodet vierähtelevät ohi yhä nopeammin. Kirjassa ovat mukana kaikki edellisestä kirjasta tutut henkilöt. Silver Bushissa keskiössä ovat Pat, Judy, Rae (Cuddles) sekä Silver Bushin kissat ja koirat. Muu perhe pysyttelee taustalla tapansa mukaan nousten sieltä aina välillä tarinan niin vaatiessa. Hilary on matkustanut opiskelemaan arkkitehtuuria, eikä häntä tavata kuin vasta kirjan loppumetreillä. Hän on kuitenkin läsnä kirjeissä ja ajatuksis...

Tämä kirja on ollut kesken pitkään, ja viimein sain sen lopetettua. Alun tahmeuden jälkeen lukeminen sujui nopeasti ja kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Montgomeryn kahdesta Pat-kirjasta on sanottu, että päähenkilö Pat muistuttaa kirjoittajaa itseään enemmän kuin muut sankarittaret, kuten vaikka Vihervaaran Anna. Aika etenee Silver Bushin kartanossa vauhdilla, sillä kirja alkaa Patin lapsuusvuosista, jolloin hän on noin 5- tai 6-vuotias. Kirjan lopussa Pat on jo nuori nainen, ja luonteen kehityksen huomaa hänessä selkeästi. Luonteeltaan Pat on takertuvainen, mutta hänen tarkertuvaisuuteensa kohdistuu ihmisten lisäksi koko ympäristöön. Esimerkiksi kirjan alussa Pat itkee pihapuun kaatamista ja tädin avioitumista. Kukkia Pat ei halua poimia vaan katselee niitä mieluummin luonnossa. Voimakas kiintyminen paikkoihin ja ihmisiin on välillä rasittavissakin mittapuissa, sillä mikään ei pysy samanlaisena ikuisesti. Kasvaessaan Pat pystyy käsittelemään paikoista, ihmisistä ja esineistä lu...

Viime aikoina ei ole juuri ollut kirjoitettavaa, sillä en ole saanut luettua aloittamiani kirjoja loppuun. Opiskelut vievät taas tehokkaasti aikaa lukemiselta, ja tuttu huono omatunto kolkuttelee taas kun lukee vain huvikseen eikä tenttiin. Jotain olen silti saanut luettua, ihan loppuun asti, vaikken ole tänne asti lukemiani tuonut. Olen nimittäin aloittanut uudelleen Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan lukemisen. Tämän sarjan kirjat olivat niitä, jotka silloin heppatyttönä luin moneen kertaan. Kirjat olivat helppolukuisia ja seikkailut tempasivat mukaansa. Ja kirjoissa kaikki pyörii tietysti hevosten ympärillä. Merja Jalo Kirja-alennusmyynnit houkuttelivat minutkin notkuvien pöytien ääreen, ja sieltä löysin ihan uusia kirjoja Nummelan Ponitalli -sarjaan. Vaikka kansien tyyli on vuosien varrella muuttunut moneen otteeseen, oli tekstin ulkoasu silti helposti tunnistettavissa: suurella fontilla ja rivinvälillä painettua tekstiä. Kotiin päästyäni klikkailin Googlesta tietoja tä...

Pappia kyydissä kertoo Matleenasta, papin vaimosta ja kolmen lapsen äidistä. Hänellä on keskeneräinen teologian maisterin tutkinto ja nyt kun kaikki kolme lasta ovat koulussa, hän päättää suorittaa tutkintonsa loppuun. Työnhaku valmiillakaan tutkinnolla ei kuitenkaan ole kovin helppoa, sillä Matleena ja hänen miehensä vastustavat naispappeutta. Ei siksi, että naiset olisivat huonompia kuin miehet, vaan koska naisilla on omat sukupuolelleen paremmin sopivat tehtävänsä. Matleena ja hänen miehensä Aulis kuuluvat Timoteus-säätiöön, joka edustaa vanhoillisia arvoja muissakin asioissa kuin naispappeudessa. Aulis on kuitenkin töissä ihan tavallisessa luterilaisessa seurakunnassa pappina. Matleena päätyy lopulta maisterintutkintonsa kanssa hautaustoimistoon osa-aikaiseksi asiakaspalvelijaksi. Alussa Matleena puolustaa perheen yhteisiä periaatteita, ja käyttää esimerkiksi korvatulppia joutuessaan kuuntelemaan naisopiskelutoverinsa pitämää saarnaa. Matleena joutuu kuitenkin tarkastele...

Aika mennyt palaa on Karoliina Timosen esikoiskirja, ja varsin laajasti eri blogeissa luettu. Timosen blogin löytää täältä . Blogiinsa hän on listannut arvosteluja kirjastaan, joten en linkitä niitä tähän.  Kirjan päähenkilö Klarissa muuttaa perheensä kanssa vuodeksi Yhdysvaltoihin, miehen työkomennuksen ajaksi. Lähes aina töitä tehnyt Klarissa aikoo pitää vuoden vapaata ja touhuta kotona kahden lapsensa kanssa. Alku uudessa kotimaassa on haastavaa, mutta kun sopiva asunto löytyy ja elämä asettuu uomiinsa, alkavat tavalliset arjen rutiinit. Klarissaa vaivaavat lapsuudesta tutut unet, joissa hän näkee väläyksiä Corinne-nimisen naisen elämästä. Yhdysvalloissa oleskelun aikana unista tulee yhä säännöllisempiä ja ne vaivaavat Klarissaa yhä enemmän. Kirjan kaksi tarinaa, Klarissan ja Corinnen, kulkevat koko matkan rinnakkain. Joka toinen luku kertoo toisesta, joka toinen luku toisesta. Corinnen elämään kurkistetaan Klarissan unien kautta, ja omissa luvuissaan Klarissa poh...

Kohta olenkin jo lukenut kaikki Austenin kirjat. Järki ja tunteet tuli luettua muutamassa päivässä, vaikka aluksi tuntuikin ettei lukeminen etene lainkaan. Kirjan alkupuoli tuntuikin aika tutulta, ja olen melko varma, että olen joskus aloittanut tämän lukemisen ja sitten jättänyt kesken. Lukuyrityksestä on kuitenkin melkoisesti aikaa, sillä teksti tuntui vain hämärästi tutulta. Pidin kirjassa eniten tarkoista henkilökuvauksista. En tietysti pitänyt kaikista henkilöistä, en ehkä oikeastaan kenestäkään muusta kuin Elinorista ja eversti Brandonista. Marianne oli ihan turhan teatraalinen minun makuuni ja kaikki muut jotenkin kylmiä ja ilkeitä tai hassuja. Rouva Jennings kyllä paransi asemiaan lukemisen edistyessä. Käsitykseni hänestä muuttui oikeastaan kun hän ja tytöt pääsivät Lontooseen. Elinor tuntui olevan joukon ainoa selväpäinen, kun muut liihottivat ympäriinsä milloin minkäkin asian takia. Toisaalta Marianne petraa käytöstään aika lailla kirjan loppua kohden, mutta alussa...

Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia löysi tiensä luettavien listalleni jostain lehtihaastattelusta. En yhtään muista, mikä lehti oli kyseessä, ehkä Kotiliesi tai jokin sen tapainen. Lehdessä Krista Kosonen kertoi pitäneensä Sacksin kirjoista, ja niinpä uteliaisuuteni heräsi. Kirjassa on viisi potilaskertomusta, joissa kussakin tuodaan esille jokin aivojen toimintaan liittyvä vajaus. Potilailla on erilaisia ongelmia, muutama ei kykene enää lukemaan, yksi ei pysty puhumaan, jollekin kasvojen tunnistus on mahdotonta tai stereonäkö ei toimi. Nämä ongelmat ovat todellisia, sellaisia joihin Sacks on lääkärintyössään törmännyt. Hän on saanut potilailtaan luvan kertoa muillekin ihmisille, miten nämä oppivat elämään ongelmiensa kanssa. Kirjan loppupuolella Sacks kertoo omasta osittaisesta sokeutumisestaan ja sen kanssa elämään oppimisesta. Kirjan päättää pieni (tieteellinen) pohdinta siitä, miten eri tavoin sokeutuneet ihmiset pystyvät hyvinkin visuaalisiin mi...

Tämä kirja hyppäsi mukaani kirjastosta, koska nimi oli niin houkutteleva. Kesän ja syksyn lukemistooni kuuluu aika paljon Austenia, ja ajattelin että olisi mukava tutustua muidenkin mielipiteisiin aiheesta. Kirjassa viisi naista ja yksi mies kokoontuvat kuukausittain keskustelemaan valitsemastaan Jane Austenin kirjasta. Lukupiirin jäsenet ovat kaikki eri-ikäisiä, osa tuntee toisensa hyvinkin ja osa ei juuri lainkaan. Kirjassa seurataan henkilöiden elämää sen puolen vuoden aikana, jonka lukupiiri on sopinut kokoontuvansa. Melkein joka kuukausi ollaan eri jäsenen kyydissä ja tutustutaan tarkemmin hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa. Aluksi kirja vaikutti hyvin sekavalta ja henkilöt etäisiltä. Puoleen väliin asti kirjaa oli jotenkin työläs lukea, mutta loppua kohti tarina jotenkin tuntui selkeytyvän ja mielenkiinto kasvoi. Kirjassa yhteensä 312 sivua, joista tarina vie 269. Loppuosaan on lisätty lista Austenin teoksista ja pienet lyhennelmät hänen romaaneistaan. Lisäksi loppuun on li...

Tähän neliosaiseen kirjasarjaan törmäsin ihan vahingossa kirjastossa etsiessäni jotain toista kirjaa. Sarjaan kuuluu siis neljä yli 300-sivuista kirjaa: Sotamorsian (2004), Korpivaellus (2005), Vihkiloma (2006) ja Jäämerentie (2007). Kirjasarja kertoo rovaniemeläisistä Eila Leppäsestä ja Veikko Valkamasta, joiden tie alkaa yhdessä ja jatkuu erikseen läpi koko sarjan. Lisäksi kirjassa seurataan sivujuonena talvisodan sotainvalidin Ilmari Rannan edesottamuksia. Sarja ajoittuu jatkosodan aikaan, alkaen sen alusta ja loppuen Lapin sodan jälkeiseen aikaan. Sotamorsian Eila Leppänen on lakimiehen ja kansakoulunopettajan tytär ja ylioppilas. Hän työskentelee kellosepänliikkeen myyjänä, ja pohtii tulevaisuuttaan. Veikko Valkama on pientilallisen poika, ja hän on jättänyt koulunsa kesken lähdettyään talvisotaan. Hän työskentelee kuljetusliikkeessä. Vaikka pari on erilaisista lähtökohdista, he ovat kihloissa ja suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta. Jatkosota kuitenkin syttyy ja Veikko l...

Tämän kirjan löysin muistaakseni pienten sanomalehdissä olleiden esittelyiden kautta. Sanon muistaakseni, koska luulen lukeneeni kirjasta kesällä, mutta on hyvin mahdollista, että olen törmännyt kirjaan myös muuta kautta. Yhtä kaikki, melko pitkän varausajan jälkeen lopulta sain kirjan käteeni. Olin odottanut sellaista ihan oikean kirjan näköistä ja kokoista opusta, ja yllätyin ja vähän petyinkin kun sain käsiini pienen, kapean 126-sivuisen taskukirjan. Kirjan on ilmestynyt Into-pamfletti -sarjassa, ja ulkonäöltäänkin kirja tosiaan muistuttaa pamflettia. Kirjoittaja on siis luokanopettaja 30 vuoden kokemuksella, ja kertoo kirjassa kokemuksiaan alakoulun nykymenosta. Kiinnostuin kirjasta siksi, että itsekin olen kouluttautunut luokanopettajaksi, mutta viihdyin töissä vain vajaan lukuvuoden todeten, ettei ole minun alani ja paikkani. Korhonen kirjoittaa aiheesta huumorilla höystäen, mutta asian vakavuuden kuitenkin mielessään pitäen. Tekstistä välittyy aito oppilaista ja heidän e...

Tätä kirjaa en olisi varmaankaan koskaan lukenut, ellei se kuuluisi lukupiirini ohjelmistoon. Tosin tämä on vasta lokakuun kirja, mutta kun olen jo syyskuun kirjan lukenut niin päätin hypätä heti eteenpäin. Kyseessä on aika uusi kirja, suomeksi se on ilmestynyt viime vuonna, ja alkuperäisteos vuonna 2009. Käsittääkseni kirja on ensimmäinen kirjailijan tuotannosta suomennettu teos. Tarinan päähenkilönä on   Besźelin poliisissa rikostarkastajana työskentelevä Tyador Borlú, joka joutuu selvittelemään nuoren amerikkalaisen naisen väkivaltaista kuolemaa. Rikoksen selvittely ei ole yksinkertaista puuhaa muutenkaan, mutta vaikeammaksi sen tekee ympäristö, jossa Borlú kollegoineen työskentelee.  Besźel on osa kaksoiskaupunkia, jonka toinen osa on Ul Qoma. Kaupungit sijaitsevat fyysisesti rinnakkain ja lomittain, mutta asukkaille olemassa on vain se kaupunki, jossa he kulloinkin ovat. Kaupungit ovat ilmeisesti myös eri maita, joten naapurikaupungissa vierailu on ulkomailla k...

Tähän kirjaan törmäsin ruokakaupan pokkarihyllyllä, ja kiinnostuin sen verran että hain opuksen kirjastosta. Kirja ei ole kovin paksu ja se on kirjoitettu hyvin helpoksi englanniksi. Kirjoittaja on lähtöisin Amerikasta ja tullut Suomeen naisen perässä. Kirja on tavallaan pieni selviytymisopas Suomeen tulevalle ulkomaalaiselle. Kirjan hyvin amerikkalaistyyliset nettisivut löytyvät täältä . Markkinointi on hiukan eri luokkaa kuin mihin meillä on totuttu... :) Käsikirjamaisuuden, helpon englannin kielen ja kirjan sivumäärän vuoksi tämä oli nopeasti lukaistu. Schwarzmann on blogannut ja twiitannut Suomessa asumisesta ja tämän lisäksi hän on stand up -koomikko. Kirja onkin siis tarkoitettu huumoripläjäykseksi, ja sitä höystävät vitsit, jotka on poimittu twitteristä. Hymähtelin kirjaa lukiessani useaan otteeseen, mutta en varsinaisesti kyllä ihan ymmärtänyt kaikkea hauskaksi tarkoitettua. Ehkä tämä aukeaisi paremmin ulkomaalaiselle Suomessa asuvalle. :) Kirjassa kerrotaan mm. ...

Tämä post it -lappu on kiertänyt jo monessa blogissa, ja iloiseksi yllätykseksi se saapui myös tänne. Kiitos Mari A. ja Maria ! Tarkistin äsken, että tämä kirjablogini on nyt puoli vuotta vanha. Siinä ajassa blogiin on tullut 23 kirjoitusta tämä mukaanlukien, 405 katselukertaa ja 27 rekisteröitynyttä lukijaa. Olen ihan hämmästynyt, sillä pidän myös käsityöblogia (nykyään vähän huonolla hoidolla kylläkin) ja muistelen sen alun olleen paljon hitaampaa. Kiitos teille ihanat ihmiset! Tämä tunnustus on kiertänyt jo niin monessa blogissa, että annan tämän eteenpäin kaikille niille, joilla tätä ei vielä ole. Ihania blogeja on niin huiman paljon!

Pohjatuulen tarinoita on oikeastaan trilogia, joka kertoo Lapista kotoisin olevan suvun naisista ja heidän elämiensä käännekohdista. Sarjaan kuuluu kirjat Lapinvuokko, Jääleinikki ja Kultarikko. Ensimmäinen kirja sijoittuu ajallisesti Lapin sodan aikoihin, toinen 1960-luvulle ja kolmas 1980-luvun loppuun. Maantieteellisesti kirja alkaa Rovaniemeltä ja päätyy Ruotsin kautta Enontekiön Hetan kylään. Toisessa kirjassa suurin osa tapahtumista sijoittuu Saksaan ja Sveitsiin, ja kolmannessa palataan Suomen Lappiin ja Hettaan. Yritän kertoa jotain juonesta paljastamatta kuitenkaan liikaa... :) Annikki Hallavaara pääsee ylioppilaaksi ja suunnittelee elämäänsä eteenpäin. Myös rakkaudesta haaveillaan ja ehkä hätäilläänkin, mutta sodan alettua muuttuu ihmisten elämä myös Rovaniemellä, kaukana rintamasta. Sota tulee lähemmäs, kun saksalaiset saapuvat. Annikki pääsee töihin saksalaiselle upseerille sihteeriksi, eikä suhde ole aina ihan ammatillinen. Lapin evakuointi Ruotsin puolelle on k...

Ylpeys ja ennakkoluulo tuskin on kenellekään kovin vieras, joten sen suurempia esittelyitä kirja tuskin kaipaa. Teos on varmaankin kuuluisin Jane Austenin teoksista ja siitä on tehty myös useita filmatisointeja. Kirja ilmestyi alunperin vuonna 1813. Tämän kirjan kuuntelin nostalgisesti c-kaseteilta. Bennetien perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi viisi tytärtä, ja äidin suurena haaveena on saada kaikki viisi tytärtään hyviin naimisiin. Tai ylipäänsä naimisiin. Isä viihtyy omassa rauhassaan, eikä jaksa lähteä mukaan vaimonsa hössötykseen ja hermoilupuuskiin. Rouva Bennet onkin varsinainen häslääjä, ihan vain kirjaa kuunnellessakin hengästyy kun hän säheltää milloin missäkin asiassa, ja on ainakin joko hyvin innoissaan tai hyvin huolissaan tai järkyttynyt. Perheen elämään tulee entistä enemmän eloa, kun läheiseen kartanoon muuttaa nuori herra Bingley, hänen sisarensa sekä hänen ystävänsä herra Darcy. Herra Bingley on ystävällinen ja avoin, melkoinen vastakohta ystävälleen he...