30. syyskuuta 2012

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Aika mennyt palaa on Karoliina Timosen esikoiskirja, ja varsin laajasti eri blogeissa luettu. Timosen blogin löytää täältä. Blogiinsa hän on listannut arvosteluja kirjastaan, joten en linkitä niitä tähän. 



Kirjan päähenkilö Klarissa muuttaa perheensä kanssa vuodeksi Yhdysvaltoihin, miehen työkomennuksen ajaksi. Lähes aina töitä tehnyt Klarissa aikoo pitää vuoden vapaata ja touhuta kotona kahden lapsensa kanssa. Alku uudessa kotimaassa on haastavaa, mutta kun sopiva asunto löytyy ja elämä asettuu uomiinsa, alkavat tavalliset arjen rutiinit. Klarissaa vaivaavat lapsuudesta tutut unet, joissa hän näkee väläyksiä Corinne-nimisen naisen elämästä. Yhdysvalloissa oleskelun aikana unista tulee yhä säännöllisempiä ja ne vaivaavat Klarissaa yhä enemmän.

Kirjan kaksi tarinaa, Klarissan ja Corinnen, kulkevat koko matkan rinnakkain. Joka toinen luku kertoo toisesta, joka toinen luku toisesta. Corinnen elämään kurkistetaan Klarissan unien kautta, ja omissa luvuissaan Klarissa pohtii Corinnen elämää. Monesti hän suhteuttaa Corinnen elämää ja kokemuksia omiinsa. Vaikka kirjan luvut hyppivätkin koko ajan ajasta toiseen, se ei riko kirjan kokonaisuutta. Corinnen osuudet on sidottu Klarissan lukuihin niin kiinteästi, etteivät ne tunnu millään lailla irrallisilta eivätkä häiritse lukemista.

Kirjassa käsitellään myös naisen elämää ja äitiyttä. Klarissan arki kotiäitinä ei välttämättä sujukaan ihan niin mukavasti kuin hän on ajatellut, ja hänen henkilökohtaiset uniin liittyvät vaikeutensa vievät huomiota puolisolta. Klarissan ongelmat tuntuvat hyvin tavallisilta ja niihin samaistuu helposti. Silti aihetta ei kuitenkaan käsitellä tylsästi tai itsestäänselvyytenä. Klarissa joutuu kotiäitinä ollessaan käymään omaa itseään läpi, miettimään, mikä hänelle on elämässä tärkeää ja miten hän suhteuttaa itsensä ja olemisensa muuhun perheeseen.

Kirja oli sujuvaa luettavaa, vaikka alussa teksti tuntuikin vähän tökkivän. Kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin niin tekstikin muuttui jotenkin helpommaksi, ihan kuin se olisi päästetty vapaaksi. Kirjaa lukiessani näin tapahtumat ikään kuin elokuvana, Corinnen osat takautumina ja Klarissan itse pääjuonena. Varsinkin lopussa tämä vaikutelma korostui. Harvemmin "näen" tarinoita näin selkeästi, varsinkin kun kirjassa ei ollut mitenkään erityisen paljon esimerkiksi ympäristöä kuvailevia jaksoja.

Pidin kirjasta loppujen lopuksi, vaikka alussa olinkin vähän kahden vaiheilla. Kaikki kirjan teemat eivät ihan istuneet omaan maailmankatsomukseeni, mutta mielestäni siinä käsiteltiin naisen itsemääräämisoikeutta ja äitiyttä nykyajan kannalta osuvasti. Kannattaa kokeilla!

2 kommenttia:

  1. Olen juuri lukemassa tätä kirjaa ja luulin alunperin kirjan olevan hyvin kevyt. Vahvat teemat (äitiys, pettäminen, naisten mahdollisuudet) ovat olleet mukava yllätys. Kirja on jo nyt herättänyt minussa paljon ajatuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja tosiaan laittaa ajattelemaan, sitä ei vaan lukaista. :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?