15. joulukuuta 2012

John Fowles : Ranskalaisen luutnantin nainen

Huh, lopultakin sain tämän luettua. Lukeminen oli tosi tuskaista, mutta periksi en antanut. Päätin lukea tämän silloin kun lukupiirin kirjoista äänestettiin. Tämä ei päätynyt lukupiirissä luettavien listalle, mutta kuulosti silti sen verran mielenkiintoiselta, että nappasin sen kirjastosta mukaani. Kirjan takakannessa lukee: "Ranskalaisen luutnantin nainen luetaan Englannin sodanjälkeisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Kirja on paitsi koskettava rakkaustarina, myös poikkeuksellisen monisärmäinen ja syvällinen kuvaus Viktorian ajan Englannista." Pitihän tuon peusteella sitten ajatella että sivistää itseään.

Varsinaisen tarinan seassa on kirjoittajan omaa pohdintaa, lukija etäännytetään varsinaisesta tekstistä ikään kuin miettimään kirjailijan kanssa tämän tekemiä ratkaisuja. Osa pohdinnoista koskee tarinan ajan ja nykyajan (1960-luku) eroja ja yhtäläisyyksiä, osa tarinan henkilöiden elämää ja näiden tekemiä ratkaisuja. Kirjassa on myös paljon alaviitteitä, joissa mm. kerrotaan tarkemmin tekstissä esiintyvistä asiakirjoista ja kirjoista. Lisäksi jokainen luku alkaa yhdellä tai kahdella runolla tai katkelmalla jostakin muusta tekstistä. Intertekstuaalisuutta on myös itse tarinassa paljon.

Kirjan takakansi kuvaa kirjaa rakkaustarinaksi, ja onhan kirjassa tosiaan melko kiemurainen kolmiodraama. Enemmän se kuitenkin kuvaa vikroriaanista aikaa ja sen tapoja, kiinnittäen huomiota eri sosiaalisten luokkien erilaiseen elämään. Kirjan henkilöt olivat kuitenkin minun mielestäni kaikki jossain määrin ärsyttäviä, joko päättämättömyydessään tai muuten vain kummallisten luonteenpiirteidensä takia.

En oikein osaa kirjoittaa kirjasta mitään kunnollista, ehkä siksi että kirjan lukeminen kesti lopulta monta kuukautta. Osasyy on myös siinä, että tunsin koko ajan tipahtavani tarinasta, en pysynyt kärryillä tapahtumista. Kirjan lukemisen jälkeen jäi vain erittäin sekava olo.

3 kommenttia:

  1. Minulla on tämä odotellut hyllyssä jo pitkään. Aloitin kesällä lukemisen, mutta oman painokseni teksti on niin sotkuista, etten lopulta jaksanut kesän kuumuudessa sitä lukea. Kurjaa jos rakkaustarina on syrjäytetty liialla pohdinnalla. Leffasta muistan pitäneeni kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suttuista painojälkeä oli myös lukemani kappale. Luulen, että kunnollisen kokonaiskuvan puuttuminen oli omalta osaltani sen syytä, että kirjan lukemiseen meni niin kauan aikaa. Leffa olisikin mielenkiintoinen nähdä!

      Poista
  2. Minä puolestani en voi muuta kuin kiittää John Fowlesia. Tämä kirja kantoi läpi vaikean elämäntilanteeni. En sanoisi kirjassa olevan juurikaan kolmiodraamaa, vaan kertomus miehestä ja naisesta. Suosittelen myös Jumalten naamiota. Raskasta, mutta hedelmällistä ��

    VastaaPoista

Mitä mieltä sinä olet?