26. marraskuuta 2012

Jane Green: Anoppiahdistus

Tämä on ollut yöpöydälläni jo kesästä asti, ja viimein päätin että haluan kirjasta eroon. En kuitenkaan viitsinyt jättää kesken, vaan sinnikkäästi vietin muutaman illan sohvalla kirjan kanssa. Teemoja kirjassa on vaikka muille jakaa: on rakastumista, naimisiinmenoa, ihmissuhdekiemuroita, vanhemmuutta, ystävyyttä, perhesuhteita, pettämistä. Kirja ei siis kuvaa pelkästään päähenkilö Ellien ja tämän anopin, Lindan, välistä kireää suhdetta vaan paljon muutakin. Pääosa kirjasta pyörii Ellien ja Lindan vaikean suhteen ympärillä, mutta etenkin loppupuolella mukaan tulee muitakin kuvioita.

Ellie, äitinsä nuorena menettänyt ja isästään vieraantunut lontoolaisnainen löytää Danin, ehjästä perheestä tulevan miehen. Aluksi Ellie on riemuissaan siitä, että vihdoin saa perheen, jota hänellä ei nuorena ollut: vanhemmat ja sisarukset. Ajatus on ihana siihen saakka, kunnes Danin äiti Linda näyttää kyntensä perheen matriarkkana. Linda haluaa maksaa ja järjestää parin häät, auttaa kaikessa mahdollisessa ja pitää mahdollisimman paljon yhteyttä poikaansa. Ajan myötä Lindan käytös ja toiminta suistaa Ellien lähes raiteiltaan, ja kun Linda saa tiedon tulossa olevasta lapsenlapsesta, alkaa pyöritys toden teolla. Ellietä tuntuu ärsyttävän eniten se, ettei Dan mahda tai halua mahtaa äidilleen mitään, vaan saallii tämän holhoavan ja kaikkeen puuttuvan käytöksen ajatellen äidin vain tarkoittavan hyvää. No, on sanomattakin selvä, että Ellien ja Danin suhde alkaa jossain vaiheessa rakoilla yhä enemmän ja enemmän.

Kirja käsittää laajan ajanjakson, monta vuotta yhteensä. Tarina ei mielestäni ollut kaikilta osin kovinkaan yhtenäistä, vaan välillä voitiin hypätä monta kuukautta tai vuosikin eteenpäin. Chick lit-kirjallisuudelle tyypillisesti aiheita ei käsitelty kovinkaan syvällisesti, mutta se juuri jäi vaivaamaan minua. Loppuratkaisu oli ihan kiva, mutta minua olisi kiinnostanut se, miten siihen päästiin ja mitä kaikkea siihen vaadittiin. Kirjassa jotkut asiat tuntuivat sujuvan mahdottoman helposti ja vaivattomasti ja toisia, mielestäni ei niin merkittäviä, vatvottiin puolelta ja toiselta. Tarina pääsi mielestäni kunnolla vauhtiin vasta jossain puolenvälin tienoilla, sitä ennen teksti jäi välillä junnaamaan paikoilleen ja oli työlästäkin lukea. Ehkä se siksi jäi niin pitkäksi aikaa kesken.

Kirjassa on paljon teemoja ja osan käsittely jää huteraksi. Alku ja loppu ovat kuin eri kirjasta, tietysti elämä ennen ja jälkeen avioliittoa ja lasta on ihan eri maailmasta. Olisin kuitenkin mieluummin lukenut tarinan kahdessa pätkässä, ensin vaikka avioliittoon asti ja sitten toisessa kirjassa loput. Ehkä tarina olisi silloin voitu rakentaa ehjemmäksi ja viimeistellymmäksi, nyt tuntui kuin se olisi jäänyt pahasti kesken. Tätä voisi sanoa ihan kivaksi kirjaksi, yhtään sen parempaa arviota en sille haluaisi antaa.

2 kommenttia:

  1. Jane Greenin teokset ovat olleet mun suosikkejani chick litistä. Joskus 10 vuotta siis. En tiedä, miten niitä nyt lukisin, mutta välillä on kiva lepuuttaa ajatuksiaan hömpässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatusten lepuuttamiseen nuo kirjat ovatkin ihan parhaita. Eivät jää liiaksi pyörimään mieleen mutta antavat kuitenkin pakopaikan arjesta. :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?