Kati Tiirikainen: Ujon urakirja. Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin

Kansikuva kustantajan sivuilta

Koska olen itse ihmisenä introvertti ja mielestäni ujo, ja koska jännitän silloin tällöin työelämän sosiaalisia tilanteita, tuli tämä uutuuskirja vähän kuin tilauksesta. Kiinnostuin Ujon urakirjasta jo kun selasin kevään katalogeja, ja hetken odottelun jälkeen sain sen kirjastosta luettavaksi. Kirjan aihe on minusta tärkeä, sillä mielikuvat nykypäivän työelämästä tuntuvat korostavan sosiaalisuutta ja jatkuvaa verkostoitumista, avokonttoreiden ihanuudesta puhumattakaan. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole luonnollisessa ympäristössään jatkuvassa sosiaalisuudessa, ja se on aina välillä hyvä nostaa esille.

Kovin ihmeellisiä odotuksia minulla ei kirjaa kohtaan ollut, lähinnä olin utelias selvittämään löytäisinkö kirjan sivuilta myös itseeni sopivia tilanteita. Vähän kuin vertaistukena. Kirjan nimessä oleva ujous tuo mieleeni tiettyjä mielikuvia kainostelevista lettipäisistä tytöistä, jotka eivät saa sanaa suustaan tärkeän aikuisen puhutellessa. Ehkä ujouskuvani on saanut vaikutteita niin suomifilmeistä kuin omasta lapsuudestanikin. Ujous ei kuitenkaan ole se sana, jonka itse liitän työelämässä koettuun (ja kokemaani) sosiaaliseen epämukavuuteen ja pienoiseen ahdistuneisuuteen. Jollain tavalla ajattelen ujouden olevan vain lapsille sallittu ominaisuus, aikuisten sen sijaan pitää "kärsiä" vaikeamman kuuloisista ominaisuuksista. Vaikka toisaalta, ujous ihmisen ominaisuutena voi olla hyvinkin pysyvä, temperamenttiin liittyvä piirre, joten miksi sen nimen pitäisi muuttua kun ihminen aikuistuu?

Kirja esittelee monia arkipäiväisiä työelämään liittyviä tilanteita työnhausta ja työhaastattelusta lähtien. Tuttuja ja tavallisia tilanteita käsitellään tällä kertaa erityisen ujon ihmisen näkökulmasta. Työhaastattelu ja uuteen työhön meneminen luonnollisesti jännittävät vaikka ihminen ei olisikaan erityisen ujo, mutta kaikilla ujous ei välttämättä helpota vaikka työ ja työkaverit tulisivat tutuiksi. Moni vähemmän ujo tuskin tulee ajatelleeksi, että tavallinen kahvihetki taukohuoneessa voi joillekin olla työpäivän eniten voimia vievä koitos.

Vaikka kirjassa kuvatut tilanteet ovat itsellenkikin jossain määrin tuttuja, jäin silti miettimään miten raskasta täytyy olla käydä päivästä toiseen paikassa, joka vie niin paljon voimia. Työ on tärkeä osa ihmisen elämää, mutta kirjassa esiin tuotu ujous vaikutti niin voimakkaalta, että se haittaa arkipäivän elämistä. Itse ajattelen, että jos ujous tai sosiaalinen epämukavuus on niin voimakasta, se ei välttämättä enää ole vain ominaisuus vaan jotain vakavampaa. Yhtenä kirjan tarkoituksena oli se, ettei ujous ja introverttius ole sairauksia tai sellaisia ominaisuuksia joita pitäisi jollain lailla parantaa tai poistaa, mutta itse koin monissa kohdissa että niin suurta ahdistusta ja pelkoa aiheuttava ominaisuus tai piirre ei tunnu enää normaalilta. Vaikka toisaalta, se mikä meille on normaalia ei ole sitä toisessa ajassa ja kulttuurissa, ja kirjassa tuodaan myös tämä näkökulma esille.

Monet kirjan tarjoamat vinkit ovat varmasti ujoille ihmisille entuudestaan tuttuja. Esimerkiksi ajatus pienin askelin ja konkreettisin tavoittein etenemisestä on paljon käytetty neuvo. Konkreettisten vinkkien sijaan kirjan parasta antia oli mielestäni ajatus siitä, että on ihan ok olla ujo, ja on ihan ok että se näkyy. Kirjassa painotettiin myös sitä, että ujoilla (ja introverteilla) ihmisillä on paljon sellaisia ominaisuuksia, joita nykyajan työelämässä tarvitaan. Hiljaisemmilla ihmisillä on ilmeisesti usein hyvä havainnointikyky ja kyky pohdiskelevaan ajatteluun, keskittymiskyvystä puhumattakaan. Näitäkin ominaisuuksia työelämä tarvitsee, eikä kaikissa työtehtävissä suinkaan tarvitse olla jatkuvasti esillä ja verkostoitumassa, vaikka sosiaalisuus ja esiintymistaito tuntuvatkin olevan työpaikkailmoitusten vakiomateriaalia, työtehtävästä riippumatta.

Kirja oli mielenkiintoinen ja lempeä. Se tuntuu olevan suunnattu erityisen ujoille, mutta muillekin se antaa ajattelemisen aihetta ja erilaisen näkökulman. Kirja voisi olla hyvää luettavaa esimerkiksi ekstrovertille esimiehelle, jonka voi olla vaikeaa nähdä alaistensa ujoutta ja hankala ymmärtää sitä. Kirjaa varten on haastateltu ujoja ihmisiä, ja esimerkiksi Leena Harkimo ja Martti Suosalo kertovat omasta ujoudestaan. Tekstin sisämarginaaleihin on tuotu pääkohtia ja kirjassa on paljon harjoituksia ja tietolaatikoita, joiden avulla nopeampi selailulukeminenkin on mahdollista. Kirjan lopussa on lisäksi katsastuskortti, jonka avulla voi seurata omaa ujouttaan vastaamalla kysymyksiin esimerkiksi muutaman kuukauden väliajoin. Katsastuskortti vaikuttaa yksinkertaiselta mutta järkevältä seurantatyökalulta etenkin silloin, kun tavoitteena on vähentää sosiaalisen epämukavuuden kokemusta työelämässä.