Kasoittain kirjoja

Lisätietoa kustantajan sivuilta Halusin välillä lukea jotain "vakavampaa" ja Ilkka Niiniluodon uutuuskirja * houkutteli aiheellaan ja kauniilla kannellaan. Hyvän elämän filosofiaa koostuu Niiniluodon filosofisista kirjoituksista 1990-luvulta tähän päivään asti. Jokainen teksti muodostaa yhden luvun, ja jotkin niistä ovat alkuperäisasussaan, joitain on muokkailtu ja jotkin julkaistaan ensimmäistä kertaa tässä kirjassa. Johdannossa kerrotaan, että lukuja voi lukea yksittäisinä kirjoituksina, mutta kirjassa ne täydentävät toisiaan. Hyvän elämän filosofiaa pohditaan ihmiskäsitysten, oppimisen, etiikan, toiminnan ja ihmisen elämänkaaren näkökulmista. Jokaiseen teemaan on koottu tekstejä, jotka lähestyvät teemaa eri näkökulmista. En ole opiskellut filosofiaa, ja se vaikutti lukukokemukseeni etenkin kirjan alkupuolella. Alussa esiteltiin teorioita ja määriteltiin käsitteitä sekä pohdittiin perusteellisesti esimerkiksi kysymystä "onko rationaalista olla rationaalinen...

Kuva kustantajan sivuilta Tässä taas yksi kirja, jonka lukemista olen miettinyt pitkään. Tämän lainasin Helmetin e-kirjastosta, jota käytän nykyään paljon. On niin helppoa käydä kirjastossa omalta kotisohvalta käsin, eikä tarvitse muistaa eräpäiviä tai uusintoja. Pohjois-Suomi on julistautunut itsenäiseksi kyllästyttyään harvaan asutun Suomen alasajoon. Etelä-Suomi ei hyväksy pohjoisen niskoittelua ja aikoo palauttaa sen ruotuun. Sotahan siitä seuraa. Etelällä on ylivoima, mutta Pohjoisen oveluus tuottaa voittoja voittojen perään, ja pian ollaan Helsingissäkin hätää kärsimässä. Pohjois-Suomen apuna on harvinaisen kova talvi, jonka ansiosta moottorikelkoilla pääsee Helsinkiin asti. Etelä-Suomen rivit hajoilevat jo valmiiksi, tosi-tv:n kasvattamat citykanit eivät juuri rohkeuttaan etulinjassa esittele. Etelä-Suomen aseellisesta ja miesmäärällisestä ylivoimasta huolimatta Pohjoinen etenee. Kirjassa on kolme päähenkilöä: Pohjoisen joukkojen johtaja Oula, Keskisuomalaisen t...

Kuva #kirja-sivulta Muistan nähneeni tätä kirjaa paljon blogeissa viime vuonna. Silloin ei vain tullut tartutuksi kirjaan, vaikka se mielenkiintoisen oloinen olikin. En olisi siihen nytkään tarttunut, ellei se olisi kutsuvasti odottanut kirjaston palautushyllyssä, ja nähdessäni kannen muistin että tämäkin piti lukea. Kirjaston palautushyllystä löydän usein niitä kirjoja, jotka olen joskus ajatellut lukevani, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ilmeisesti muilla lukijoilla on samantapainen kirjamaku kuin minulla. Kirja alkaa jostain 1900-luvun puolivälistä, ajasta sotien jälkeen. Naapureina asuvat kaksi pariskuntaa, Eeva ja Alfred, Sisko ja Reino. Eevalle ja Alfredille on syntynyt jo kolme lasta, Siskolle ja Reinolle ei yhtään. Tarina alkaa Siskon ja Alfredin hetkestä hevostallissa, ruunan suurten silmien alla. Hetken päästä Sisko odottaa esikoistaan, ja Eeva neljättään. Syntyvät Sakari ja Aleksandra. Myöhemmin Aleksandra muuttaa Helsinkiin ja opettelee eläinten täyttämisen ja ...

Kuva kustantajan sivuilta Tämä kirja on saanut paljon huomiota ja sitä markkinoidaan ahkerasti. Se on tullut vastaan jo monissa blogeissa, ja mainosbannerit vilisevät nettisivuilla. Tältä kirjalta ei oikeastaan voi välttyä tällä hetkellä. Rachel istuu joka arkipäivä junassa aamulla ja illalla, matkalla Lontooseen ja taas takaisin kotiin. Matkan varrella on talo, jossa asuvalle pariskunnalle Rachel on kuvitellut elämän. Hän seuraa heitä päivittäin, tarkkailee heidän elämäänsä sen hetken, kun juna pysähtyy talon kohdalle. Yhtenä aamuna hän näkee jotain, josta ei pidä, ja pian hän kuulee että nainen on kateissa. Rachelista tuntuu, että hänen pitää kertoa tietonsa, koska ne voivat olla tärkeitä naisen katoamisen selvittämisessä. Auttamishalustaan huolimatta, tai juuri sen vuoksi, Rachel joutuu mukaan talossa ja kadulla asuvien elämään, eikä se ole kaikkien mielestä hyvä asia. Tämä oli minulle vähän petollinen kirja, sillä odotin sellaista selkäpiitä hyytävää jännitystä, kirjaa...

Kuva #kirja-sivulta Mustat valkeat valheet sijoittuu Pirriweehen, pieneen australialaiseen kaupunkiin meren rannalla. Pirriween alakoulun esikouluryhmän tutustumispäivässä tapahtuu kiusaamistapaus, joka jää hiertämään vanhempien välejä koko alkavaksi lukuvuodeksi. Jane on juuri muuttanut paikkakunnalle Ziggy-poikansa kanssa, ja Madeline ottaa hänet siipiensä suojaan heti ensimmäisenä päivänä. Jane ystävystyy myös Madelinen ystävän, uskomattoman kauniin Celesten kanssa. Kaikkien kolmen lapset aloittavat samalla luokalla esikoulussa. Ziggyä syytetään tutustumispäivänä Amabellan kiusaamisesta, vaikkei poika myönnä kiusaamista. Kiusaamistapauksen takia esikoululaisten vanhemmat jakautuvat kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat Janen puolella ja niihin, jotka ovat Renatan (Amabellan äidin) puolella. Vanhemmat piikittelevät toisiaan pitkin vuotta, eivätkä lapset tietenkään säästy inhottavalta ilmapiiriltä. Kaikki kärjistyy visailuiltana, jonka tarkoituksena on kerätä koululle rahaa...

Kuva kustantajan sivuilta Harmaat enkelit toi mieleeni Essi Kummun Lasteni tarinan . Vaikka kirjat ovat ihan erilaisia keskenään, kummassakin pohditaan silti äitiyden vaikeutta ja sotatraumojen siirtymistä nuoremmille sukupolville. Istanbulissa pitkään asunut Teresa palaa Suomeen, kun hänen isoäitinsä Helvi siirtyy vanhainkotiin. Teresa asettuu asumaan Helvin vanhaan taloon tyttärensä Selman kanssa, ja käy säännöllisesti tapaamassa isoäitiään. Vanha talo on täynnä muistoja Teresan lapsuudesta, jotka palaavat hänen mieleensä pikkuhiljaa. Helvin  koti on myös hänen lapsuudenkotinsa, ja sinne tuntuu jääneen mörköjä sänkyjen alle ja patterien väleihin. Keittiön komerosta Teresa löytää edesmenneen äitinsä ruokaohjevihon, jonka reseptejä hän alkaa kokeilla palaten tuttujen ruokien kautta lapsuuteensa. Ruoan kautta myös Helvi muistelee menneisyyttään, sotavuosia, miestään ja lastaan sekä aikaa jolloin Teresa oli pieni. Minusta tämä oli kaunis kirja. Pidin kirjan ulkonäöst...

Kolmen kirjan haaste on kiertänyt kirjablogeja viime aikoina, ja haaste napsahti minullekin. Haasteen ideana on valita kolme sellaista kirjaa, jotka on lukenut ja joista on blogannut, ja jotka haluaisi lukea vielä uudelleen. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun kävin kaikki blogitekstit otsikkotasolla läpi, ja löysin sieltä monta kirjaa, jotka olin jo unohtanut. Kaikki niistä eivät olleet sellaisia, jotka haluaisin lukea uudelleen, mutta muistoja niihin silti liittyi Ensimmäinen haaviin osunut kirja on M. L. Stedmanin Valo valtameren yllä . Kirja on kirjailijan esikoinen, yli 400 sivun kertomus pariskunnan elämästä kaukaisella majakkasaarella, lapsen kaipuusta ja syyllisyydestä. Muistan lukeneeni tämän aika ahmimalla, tarina vei ainakin minut mukanaan, samoin kuin kaunis kieli. Jos et ole vielä tähän tutustunut, suosittelen erittäin lämpimästi. Toiseksi valitsin Victoria Hislopin Saaren , joka kertoo leprasaaresta ja sen lähellä olevasta kylästä Kreetalla. Alexis haluaa selv...

Kuva kustantajan sivuilta Sopimus vie lukijan toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, joka kulkee Führerin johdolla voitosta voittoon. Katherina ja Peter solmivat sopimusavioliiton toisiaan näkemättä ja tuntematta. Sopimuksesta hyötyvät molemmat: Peter pääsee rintamalta lomalle ja Katherinalle on luvassa leskeneläke jos Peter kaatuu. Katherinalla ja Peterillä on pari viikkoa aikaa tutustua toisiinsa, ja vastoin kaikkia oletuksia he rakastuvat. Peter palaa loman jälkeen rintamalle valtaamaan Saksalle lisää tilaa ja Katherina jää vanhempiensa luokse Berliiniin ja huomaa odottavansa lasta. Katherinan isällä on suhteita, ja he pääsevät muuttamaan pienestä asunnostaan loisteliaaseen huoneistoon toiselle puolelle kaupunkia. Asunto on tietysti ollut juutalaisten, jotka on häädetty kodistaan. Sodasta huolimatta Katherinan perhe elää suhteellisen mukavasti, vaikka nälkä vaivaa kotirintamaakin. Menetyksiltä Katherinankaan perhe ei kuitenkaan välty. Berliinissä muisto Peteristä antaa Kat...

Kuva kustantajan sivuilta . Silkkiäistoukka on toinen Cormoran Strike -dekkari, jonka J. K. Rowling on kirjoittanut salanimellään. Sarjan ensimmäisen osan jälkeen en oikein tiennyt, tykkäsinkö kirjasta vai en. Ehkä siitä syystä tämän toisen osan lukeminen on venähtänyt melkein vuodella. Silkkiäistoukan tarina vie lukijan Lontoon kustannusmaailmaan, sillä kirjailija Owen Quine katoaa ja jättää jälkeensä pienen skandaalin. Quinen vaimo tulee pyytämään Cormoranilta apua Owenin löytämiseksi, vaikka vaimo onkin vakuuttunut että kirjailija on taas häipynyt omille teilleen joksikin aikaa. Cormoran ottaa tapauksen tutkittavakseen, ja hetken asioita pengottuaan löytää Owenin raa'asti murhattuna. Tapausta selvitellessään Cormoran tapaa kirjavan joukon kirja-alan ihmisiä, jotka eivät tee totuuden löytymisestä ainakaan helpompaa. Olen viime aikoina lukenut useita kirjoja, joisssa tapahtumat tuntuvat lähtevän kunnolla liikkeelle vasta ihan kirjan lopussa. (Tai sitten olen jotenkin ...