6. heinäkuuta 2012

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Tähän uutuuskirjaan tartuin, koska sitä on kehuttu monessa blogissa. Kiinnostuin aiheesta, sillä en ole itsekään kovin kaukana opiskelijaelämästä valmistumisen ja uuden alan opiskelun aloituksen välissä. Pystyinkin samaistumaan kirjan kontekstiin hyvin, vaikken luonteeltani olekaan samanlainen kuin Emma. Emman ajatukset ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia kuin varmasti aika monella opiskelunsa loppuvaiheessa olevalla (humanisti-) opiskelijalla: valmistua pitäisi, ammatti ja työtä pitäisi löytää, pitäisi oikeasti jo aikuistua ja muuttaa muualle opiskelijakämpästä. Nämä ainakin täsmäsivät omiin ajatuksiini viime keväältä.



Emma on siis melkein kolmikymppinen yliopisto-opiskelija, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa. Lisäksi Emmalla on taipumus etsiytyä mielenkiintoisten miesten seuraan, eikä tämä taipumus ainakaan nopeuta gradun kirjoittamista. Jotta gradu joskus valmistuisi ja kandista tulisi maisteri, Emma pyytää apua ystävältään Sannilta. Sanni on luonteeltaan ihan Emman vastakohta: tunnollinen, aikatauluja tekevä ja niissä pysyvä, itsekuriin pystyvä ja kunnianhimoinen. Sanni tekee Emmalle valmistumisohjelman aikatauluineen, ja kannustimeksi hän ottaa Emman rakkaan polkupyörän. Jos Emma ei pysy aikataulussa, polkupyörä päätyy Sannille. Sannin tekemässä ohjelmassa pysyminen on Emmalle haasteellista, varsinkin kun kuvioissa pyörii myös kolmesta neljään miestä vuorotellen ja yhtäaikaakin.

Veera Vaahtera on Pauliina Vanhatalon alter ego, kirjailijanimi, jonka suojissa Vanhatalo kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita. Hän itse kuvaa kirjoittavansa "Jane Austenin ja Hilja Valtosen jalanjäljissä". Häpeäkseni en ole lukenut yhtään Jane Austenin kirjaa alkua pidemmälle, mutta Hilja Valtosta kyllä sitäkin enemmän. Ehkä ajan ja taustan tuomat erot ovat liian suuret, mutta itse en löytänyt monia yhdistäviä tekijöitä Emman ja Hilja Valtosen romaanien päähenkilöiden kanssa. Teksti toki oli samalla tavalla kevyttä ja nopealukuista, mutta muuten tarina oli mielestäni teemaltaan aika erilainen Valtosen teksteihin verrattuna. Mutta tosiaan, ehkä minulta puuttuu tarvittava ammattitaito katsoa sinne syvemmälle, että huomaisin enemmän samankaltaisuuksia... :)

Pidin kirjasta, luin sen nopeasti ja melkein yhdessä illassa. Tarina eteni mukavasti koko ajan, eikä jäänut junnaamaan paikoilleen, vaikka gradun kirjoitusprosessista kertova kirja saattaisi niin tehdäkin. Pidin erityisesti Emman harhailuista ympäri kaupunkia huonon suuntavaistonsa ja etsiskelyn tarpeensa takia. Pidän omaa suuntavaistoani Emman suuntavaistoa huomattavasti parempana, mutta minäkin pidän paikkoihin "eksymisestä", kaupungin koluamisesta ja uusien kauniiden paikkojen löytämisestä tutustakin kaupungista.

Teksti oli luonnollista, kieli rikasta ja sujuvaa. Välillä jouduin lukemaan pitkiä lauseita muutamaan kertaan ennen kuin viesti meni perille. Kiemuraiset ja pitkät lauseet väsyttivät varsinkin alussa, mutta ehkäpä totuin niihin kun pääsin pidemmälle. Ainakaan ne eivät enää häirinneet yhtä paljon loppuvaiheessa. Pitkät, kuvainnolliset lauseet ovat oma heikkouteni, ja kirja sai minut kiinnittämään asiaan huomiota. Niin ihanaa kuin onkin rikastaa lauseita monilla kuvailevilla sanoilla ja sivulauseilla, se ei välttämättä paranna lukukokemusta lainkaan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukavaa kesälukemista ja tulen varmasti lukemaan muitakin Vaahteran kirjoja, mikäli niitä ilmestyy. Vanhatalon kirjoja en ole lukenut lainkaan, mutta niitäkin kohtaan heräsi pieni kiinnostus.

Onnellisesti eksyksissä -kirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Tuulia ja Mari A.


1 kommentti:

  1. En ole enää opintojen loppusuoralla, mutta jostakin syystä tämä kiinnostaa. Toiseksi, haluan lukea Pauliina Vanhataloa ja alter egohan ei olisi pahitteeksi sekään :-)!

    Kiitos postauksestasi! Oli mukava löytää myös miulle uusi kirjablogi. Liityin seurailemaan :-).

    VastaaPoista

Mitä mieltä sinä olet?