L.M. Montgomery: Sininen linna

Nuorempana tuli kahlattua läpi vino pino Montgomeryn Anna-kirjoja, taisi olla melkeinpä jokakesäinen traditio. Tänä kesänä en ole Annan maailmaan pujahtanut, vaikken Montgomeryä kokonaan saanut poissa pidettyäkään. Sininen linna on aikuisille tarkoitettu romaani, mutta Anna-kirjojen kanssa samanlaista tyyliä voi siitäkin löytää. Siksi varmaan pidin tästäkin.




Kirjan päähenkilönä on Valancy Stiriling, 29-vuotias sukunsa varjossa kasvanut nainen. Kaikkea tiukasti kontrolloiva suku on tehnyt Valancystä hiljaisen hiirulaisen, joka ei pysty toimimaan lainkaan oman tahtonsa mukaan. Eräänä päivänä hän saa kuitenkin tietää olevansa vakavasti sairas ja elävänsä korkeintaan vuoden. Tiedon seurauksena Valancy päättää ottaa onnellisuutensa omiin käsiinsä ja alkaa elää oman mielensä mukaan sanoen suoraan mitä ajattelee. Kaikkea pelkäävästä ja muita aina miellyttämään pyrkivästä vanhastapiiasta tulee itsenäinen ja suorasanainen nainen, mitä suku ei tietenkään ihan helpolla sulata.

Valancyn tarina on miellyttävää luettavaa, teksti kulkee sujuvasti eteenpäin eikä mielenkiinto lopahda kesken kaiken. Erityisen kauniita ovat Montgomeryn luontokuvaukset, joita etenkin kirjan puolivälin jälkeen on runsaasti. Kanadassa on melko samanlainen ilmasto ja luonto kuin Suomessa, ja ehkä siksi luontokuvauksiin oli niin helppoa itse eläytyä. Eniten pidin kuitenkin päähenkilön kasvutarinasta ja kehittymisestä, mikä tietysti oli kirjan ideakin. Valancy antaa oivan esimerkin siitä, että oma onnellisuus on tosiaan usein itsestä ja omista päätöksistä kiinni.

Kirja laittaa lukijan pohtimaan omalta kohdaltaankin tilannetta, johon Valancy joutuu. Entä jos itse saisi tietää elävänsä ehkä vain vuoden? Mitä itse haluaisi sillä ajalla tehdä ja miten oma elämä siitä muuttuisi? Olisiko itsellä rohkeutta hypätä elämän kuljetettavaksi kuten Valancy teki, vai jäisikö sitä vain kotiin surkuttelemaan huonoa tuuriaan ja lähestyvää loppuaan? Nykymaailmassa surkutteleminen ja valittaminen tuntuvat olevan harmillisen yleisiä suhtautumistapoja asiaan kuin asiaan, vaikka reippaalla asenteella ja asioihin tarttumisella saattaisi pystyä kohentamaan elämänlaatuaan huomattavasti.

Ihanaa kesälukemista - suosittelen!

Sinisestä linnasta ovat kirjoittaneet myös mm. Sonja, Marjis ja Ahmu.



Kommentit

  1. Voi, kiitos tästä! :-)

    En ole lukenut paljon muitakaan tyttökirjoja, en siis tätäkään. Kuitenkin olen muun muassa Saran kirjojen tyttökirjablogin ansiosta kiinnostunut nyt niistä(kin). Myös Sinisen linnan kirjasto on kannustanut juuri tämän kirjan suuntaan. Tästä kirjoituksestasi innostuin.

    Otan talven ohjelmaani, kesällä en enää ehdi. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Delia Owens: Suon villi laulu

Anni Blomqvist: Myrskyluoto-sarja