C.J. Sansom: Luostarin varjot

Näyttää olevan kovin murhanhimoinen kesäloma minulla, tuntuu että suurin osa nyt kesällä lukemistani kirjoista on dekkareita sun muita murhamysteerejä... Tämä kirja sijoittuu 1500-luvun Englantiin, keskelle kiivasta uskonpuhdistusta ja luostarilaitoksen lakkauttamista. Kirja siis pohjautuu todelliseen historiaan, vaikka tapahtumat ovat tietysti fiktiivisiä. Joitakin historiallisia henkilöitä kirjassa kuitenkin esiintyy, kuten yleisvikaari ja käskynhaltija Thomas Cromwell. Cromwell oli ymmärtääkseni luostarilaitoksen lakkauttamisen pääarkkitehti ja siksi tietysti mukana tässä kirjassa.



Kirjan päähenkilö on lakimies Matthew Shardlake, joka tekee töitä Cromwellille. Hän saa työtehtäväkseen lähteä selvittämään Scarnsean benediktiiniläisluostarissa tapahtunutta Cromwellin valtuutetun murhaa. Murhattu valtuutettu Singleton oli lähetetty kyseiseen luostariin suostuttelemaan sen apotin "vapaaehtoiseen" luostarin lakkauttamiseen. Singletonin työ jäi kesken, joten Shardlake lähtee luostariin sekä murhaa tutkimaan että jatkamaan Singletonin aloittamaa luostarin alasajoa. Mukaansa Shardlake saa Mark Poerin, joka on tavallaan hänen kasvattipoikansa.

Luostariin saavuttuaan Shardlake ja Poer alkavat selvittää Singletonin murhan ympärille kietoutuvaa vyyhtiä. Johtolankoja on niukasti, mutta epäiltyjä paljon. Askel askeleelta miehet pääsevät lähemmäs totuutta, vaikka välillä tutkimus eksyykin harhapoluille. Tutkimukseen kuuluvat lukuisat munkkien kanssa käydyt keskustelut, paikkojen tutkiminen sekä älyllinen pohdinta.

Kirja on mukaansatempaava, vaikka alun jälkeen tuntuikin, että tarina jäi hiukan junnaamaan paikalleen. Kun johtolankojen vyyhti lopulta alkoi purkaantua, ei kirjaa voinutkaan enää laskea kädestään ennen loppua. Itse olen historiallisten romaanien ystävä ja pidin tästäkin kirjasta, vaikka minua häiritsikin sen "nykyaikaisuus" lähinnä henkilöiden kielenkäytössä. Ympäristön kuvailussakaan ei oikeastaan tuotu kovin paljoa esille sitä, millä vuosisadalla oltiin. Ruokien ja ruokailutilanteiden kuvauksessa lukijan mieleen kuitenkin palasi se, mitä aikakautta elettiin. Kirjoittaja on itse lakimies mutta myös historian tohtori, ja olisin odottanut häneltä jotenkin tukevampaa otetta käsittelemäänsä aikaan. Vaikka tapahtuma-aika välillä pääsikin lukijalta unohtumaan, oli tarina silti hyvin viihdyttävä ja kirjoitustyyli muuten miellyttävä. Välillä vieraankuuloiset sanat häiritsivät, mutta tekstin konteksti kuitenkin auttoi niiden tulkitsemissa niin ettei sivistyssanakirjaa tarvinnut käyttää. Tämä kyllä kaatuu oikeastaan suomentajan niskaan eikä niinkään kirjoittajan.

Erityisesti pidin siitä, että Shardlake oli niin inhimillisen tuntuinen. Häntä ei kuvattu minään komeana kaikki rikokset nopesti ratkovana supermiehenä vaan oman elämänsä huolien kanssa painivana kyttyräselkäisenä kuninkaan virkamiehenä. Shardlaken henkilökohtaiset ajatukset pääsivät välilä pinnalle, esimerkiksi niissä kohdin joissa hän ajattelee kyttyränsä tuottamaa häpeää ja omia huonommuuden tunteitaan. Mark Poer, Shardlaken avustaja oli mielestäni myös mielenkiintoinen persoona. Olen aina ajatellut, että menneinä vuosisatoina nuoremmat kunnioittivat itseään vanhempia ehdoitta ja vastaansanomatta. Tätä käsitystä vasten Poer vaikutti melko kapinalliselta nuorelta. Toisaalta hänen tehtävänsä taisi olla edustaa rahvasta yhdessä sairastuvan apulaisen Alicen kanssa, joten ehkä hänen kiukuttelunsa tulee nähdä rahvaan epätyytyväisyyden kautta.

Kaiken kaikkiaan hyvä tarina ja mielenkiintoisesti rakennettu juoni. Itse en arvannut syyllistä ennen kuin hiukan ennen sen selviämistä. Kirja aloittaa toistaiseksi viisiosaisen Matthew Shardlaken tekemisiä seuraavan sarjan, ja hyvin todennäköisesti luen myös seuraavat kirjat. Sarjan toinen osa, Musta tuli, on jo suomennettu ja muutkin ovat käsittääkseni myös ilmestymässä suomeksi.

Luostarin varjoja on luettu myös monessa kirjablogissa, kannattaa käväistä lukemassa ainakin Morren, Norkun ja Kirsin arviot kirjasta.

C.J. Sansom: Luostarin varjot (Dissolution)
Kustantaja: Otava 2011
Suomentaja: Katariina Kaila
Sivuja: 459

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille