1. heinäkuuta 2012

Agatha Christie: Syyttävä sormi

Tämä oli ensimmäinen lukemani dekkari, jossa neiti Marple esiintyy. Ja odotin kyllä että hän on hyvin kiinteästi mukana koko kirjan ajan mutta eihän se niin mennyt. Kirjan viimeisellä kolmanneksella neiti suvaitsi esiintyä ja silloinkin vain sivuhenkilönä, papin vaimon vieraana. Tähän seikkaan olin pettynyt, mutta muuten tarina oli hyvä.



Lento-onnettomuudesta toipuva Jerry ja hänen sisarensa Joanna vuokraavat rauhalliselta pikkupaikkakunnalta talon, sillä Jerryn lääkäri on sitä mieltä, että mies tarvitsee toipuakseen maaseudun rauhaa. Ensimmäiset päivät alkavatkin sillä tavallisella englantilaisen maaseudun elämällä: vierailuilla ja juoruilla. Sisarusten paikkakunnalle sopeutumista häiritsee hieman kuitenkin nimetön kirje, joka on kirjoitettu irtileikatuista kirjaimista kirjoittamalla. Nimetön kirje sisältää solvauksia ja epäilyjä sisarusten sukulaisuussuhteesta. Nimettömiä kirjeitä ovat saaneet myös useimmat muut paikkakunnan asukkaat, ja niiden lähettäjää arvaillaan joka taholla. Vakavammaksi meno muuttuu, kun eräs rouva kirjeen saatuaan tekee itsemurhan. Jerry ei voi pysyä poissa mysteerin selvittelystä, vaan hänestä tulee oikeastaan tutkimuksen kannalta tärkeä poliisin apulainen. Ja ilmestyyhän se neiti Marplekin sieltä sitten lopulta.

Kirja on ihana kuvaus varmaankin melko tyypillisestä maaseudun rauhallisen kylän sosiaalisesta elämästä Englannissa 1900-luvun puolivälissä. Yhteisö on tiivis ja tärkeä, vierailuilla käydään tiheään, ja kaikki luonnollisesti tietävät toistensa asiat. Oman nostalgiapläjäyksen tarjoilee kylän liikkeiden maininta, pääkadun varrelta löytyy niin lyhyttavarakauppaa (?) kuin siirtomaakauppaakin. Ympäristön kuvaus ei ole kovin runsasta, mutta varmaankin omista stereotyyppisistä mielikuvistani johtuen elin ihan mukana kylän elämässä.

Tarina ja tapahtumien selvittely on hyvinkin mukaansatempaavaa ja eteenpäin soljuvaa. Kaikki kylän asukkaat ovat vuorotellen ihan selkeitä syyllisiä ja silti loppujen lopuksi yllätyin ihan täysin siitä, kuka syyllinen todellisuudessa oli. Henkilökuvaukset ovat herkullisia ja niistä saa helposti kiinni - tai sitten mielikuvitukseni oli erityisen lennokas eilen tätä lukiessani. Joka tapauksessa pidin tästä kirjasta enemmän kuin muista muutamasta lukemastani Christien kirjoista. Seuraavaksi minun onkin perehdyttävä Hercule Poirotin mysteerienratkontatapaan, toivon tosiaan että hän on hiukan enemmän läsnä kuin neiti Marple tässä kirjassa.

Agatha Christie: Syyttävä Sormi (The Moving Finger)
Kustantaja: WSOY 2010
Suomennoksen tarkistaja: Eva Siikarla
Sivuja: 248

1 kommentti:

  1. Hei, tämähän tulikin hyvänä muistutuksena! :D Lainasin teoksen äänikirjana joskus vuoden alussa, mutta keskenhän se jäi kun aika ei riittänyt, ja tuumin että pitää tarttua kirjaversioon. Lukijana oli kyllä iki-ihana Lars Svedberg, jonka satusetä-ääntä kuuntelisi vaikka hamaan loppuun saakka, ja noita Hercule Poirotin tarina-kasetteja on tullut nimenomaan puhki-kulutettua muksusta lähtien :D

    Kiitos arviosta!

    VastaaPoista

Mitä mieltä sinä olet?