Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Villa Sibyllan kirous on kolmas osa Arianna de Bellis tutkii -sarjassa. Odotin tätä kirjaa paljon, sillä edellinen osa, Kosto ikuisessa kaupungissa, loppui jännittävään koukkuun. Muistan tuskailleeni sarjan ensimmäisen osan kanssa, mutta viihtyneeni hyvin toisen osan kanssa. Odotukset olivat kai aika korkealla, sillä petyin tähän osaan.

Arianna saa tutkittavakseen vanhan tuttavan kotiin tehdyn ryöstöyrityksen. Katia Levrini ei pelkää niinkään omaisuutensa kuin lapsensa ja miehensä henkien puolesta. Tapaus ei ole kuitenkaan mitenkään yksinkertainen, sillä pinnan alta paljastuu yhteyksiä sekä roomalaiseen mafiaan, banda della Maglianaan, että salaperäiseen Legio Sacrorumiin ja mystiseen mithra-kulttiin. Villa Sibyllan asukkailla on myös menneisyytensä, eikä Arianna saa tietojaan ihan helposti. Katian toimeksiannon ohella Arianna joutuu pohtimaan myös omaa menneisyyttään, sillä vaikuttaa siltä että el Lobo ei olekaan ihan niin kuollut kuin luultiin.

Kirja on aika paksu edellisiin osiin verrattuna, ja paljon tavaraa se sisälsikin. Kuten ensimmäisen osan kanssa, tässäkin alku tuntui lähtevän käyntiin hitaanlaisesti, ja aika paljon kerrattiin Ariannan historiaa. Tämä kertaaminen tuntui välillä lukijalle selittämiseltä. Tarina lähti mielestäni käyntiin kunnolla vasta sadan sivun jälkeen, mutta käyntiin päästyään se kyllä imaisi mukanaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei myöskään jäänyt puuttumaan.

Monissa muissa blogiteksteissä tämän kirjan on sanottu sisältävän liian paljon asiaa yksiin kansiin. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, sillä tässä osassa esimerkiksi Ariannan menneisyydestä paljastetaan paljon enemmän kuin aiemmissa kirjoissa. Varsinainen murhajuonikin on aika monimutkainen ja vaatii vähän keskittymistä, joten kahden muhkeahkon juonen seuraaminen on välillä haastavaa. Toinen asia, johon monet ovat kiinnittäneet huomiota, on oikoluvun jälkeenkin kirjaan jääneet virheet. Itsestäni tuntui varsinkin kirjan alussa, että luen vielä keskeneräistä tekstiä. Joukossa oli aika paljon toistoa ja kirjoitusvirheitä, ja mielestäni dialogit eivät olleet aina kovin luontevia. Näistä huolimatta luin kirjan kuitenkin kahdessa päivässä, viimeiset kolmesataa sivua yhdeltä istumalta. Kriittisestä suhtautumisestani huolimatta taisin kuitenkin nauttia tarinasta. Ja loppuihan tämäkin aika koukuttavasti, joten seuraavan osankin luen melko varmasti.

Vera Valan blogissa on lista kirjaa koskevista blogiteksteistä.

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Arianna de Bellis tutkii -sarja
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 426
Mistä luettavaksi: Kirjastosta

Kommentit

  1. Ihan samaa mieltä, että aikamoinen sekametelisoppa tämä oli. Yhteen ja samaan kirjaan on ängetty aineksia useampaankin tarinaan. Taisi olla vipa Arianna de Bellis, jonka luin. Sinänsä harmi, sillä tykkään kyllä Vera Valan tyylistä ja Italian tunnelmista.

    Meillä taitaa olla aika samankaltainen kirjamaku muutoinkin, huomaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut näistä kirjoista arvioita laidasta laitaan, mutta suurin osa mielestäni kyllä kiittelee näitä ainakin jossain määrin. Ehkä tämä ei ihan ole minunkaan sarjani, vaikka tämäkin kirja kyllä jätti sellaisia kysymyksiä auki, että luultavasti seuraavakin osa tulee luettua. Toivottavasti siinä olisi ainakin kiinnitetty enemmän huomiota kieliasun viimeistelyyn. Italian tunnelmakuvaukset ovat näissä kyllä olleet ihan parhaita, niistä minäkin tykkään.

      Kiva kuulla, että kirjamakumme ovat samankaltaisia! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille