18. heinäkuuta 2014

Jo Baker: Longbournin talossa

Kirja kuvaa Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumia pavelusväen näkökulmasta. Palvelusväki pääsee tässä kirjassa pääosaan, ja Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumat ovat vain taustalla. Kirjat ovat rinnakkaisia, vaikka Longbournin talossa meneekin ajallisesti vähän pidemmälle kuin Ylpeys ja ennakkoluulo.

Longbournin palveluskuntaan kuuluu emännöitsijä rouva Hill, hänen miehensä herra Hill sekä sisäpiiat Sarah ja Polly. Sarah on kirjassa päähenkilönä, vaikka palveluskunta muodostaakin oman pienen "perheensä" Longbournin keittiössä. Kirjan alussa joukkoon liittyy James, joka pestautuu taloon lakeijaksi ja vaikenee menneisyydestään. Sarahin ja Jamesin välillä väreilee, vaikka myös herra Bingleyn musta palvelija on iskenyt silmänsä Sarahiin.

Elämä piikana ei ole helppoa, sillä työt ovat raskaita ja päivät pitkiä. Omasta itsestä ja omista tarpeista huolehtiminen jää taka-alalle, sillä palvelijan velvollisuutena on huolehtia ennen kaikkea isäntäväkensä tarpeista. Aina välillä palvelijat pohtivat, millaista elämä olisi jos voisikin huolehtia itsestään ennen ketään muuta.

Kirjan tapahtumat rinnastuivat Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumiin, näkökulma vain oli toisenlainen. Monesti menneeseen aikaan sijoittuvia kirjoja lukee ajattelematta ollenkaan työtä, mikä on tehty herrasväen arjen ja juhlan taustalla: jokaisen aterian on valmistanut joku, vaatteet on joku pessyt ja huoltanut, joku on jopa pukenut herrasväen aamulla ja auttaa sänkyyn illalla. Hyvä palvelusväki toimii huomaamattomasti taustalla, ja ongelmat näkyvät herrasväelle vasta silloin, kun joku arkinen asia ei toimikaan totutulla tavalla. Palvelusväen työmäärä arjen pyörittämisessä on valtava, kiire on koko ajan eikä vapaa-aikaa osata välttämättä edes kaivata. Ja kaiken työnsä palvelijat tekevät käsin, ilman niitä elämää helpottavia laitteita (pyykkikone, tiskikone, sähköhella ja -uuni yms.), jotka ovat meille arkipäivää. Kyllähän sitä nyt tiskaisi ilman konetta, mutta nyrkkipyykki lipeän kanssa onkin jo ihan eri asia.

Pidin tästä kirjasta paljon, enkä olisi malttanut laskea tätä käsistäni. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, tarina imaisee mukaansa ja tuttu tarina toisesta näkökulmasta laittaa ajatukset liikkeelle. Baker kuvaa tavallisia arkisia asioitakin mielenkiintoisesti. Vaikka tarina oli ennalta-arvattava, se ei haitannut ainakaan minua yhtään. Oli mielenkiintoista seurata, miten tapahtumat etenivät kohti sitä loppua, joka tavallaan oli jo tiedossa. Longbournin talossa ei siis lopu siihen mihin Ylpeys ja ennakkoluulo loppuu, vaan jatkaa vähän pidemmälle ja kertoo miten Longbournin palvelijoille lopulta käy.

Välillä Sarah tosin tuntuu liiankin kapinalliselta omaan aikaansa. Kun Sarah nyt muuten tuntuu suhteellisen järkevältä nuorelta naiselta, karkailut herra Bingleyn lakeijan perään tuntuvat vähän liioittellulta. Baker kuvaa arkea välillä inhorealistisestikin, mikä ei sinänsä häirinnyt, vaikka tiettyjen asioiden (kylmänkyhmyjen kipeys) toisto vähän alkoikin ärsyttää.

Kaiken kaikkiaan kirja on mukavaa luettavaa, ja oma mielenkiintoni Bakerin muuta tuotantoa kohtaan heräsi.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Hanna, Amma, Meri H. ja Päivi.

Jo Baker: Longbournin talossa (Longbourn, suom. Helene Bützow)
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 448
Mistä luettavaksi: kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän joskus keväällä - yleensä karttelen tämänkaltaisia "vääntelyitä", mutta tähän oli tartuttava. Teos oli yllättävän hyvä, mutta ei toki yhtä hurmaava kuin itse alkuperäisteos. Tarina on tosiaan ennalta-arvattava, ja Sarah turhankin kapinallinen aikaansa nähden, vaan niinhän monet hänen kaltaisensa sankarittaret ovat. Mutta kelpo kunnianosoitus Jane Austenille tämä on, kuten jossakin kohtaa kansipapereitakin muistaakseni hehkutettiin.

    Parasta tässä onkin minusta se, että Baker kenties houkuttelee uusia lukijoita myös Ylpeyden ja ennakkoluulon äärelle. Itsekin innostuin taas palaamaan tämän ikisuosikkini pariin, ja sen nyt luettuani houkuttelisi ehkä tarkastella tätä Bakerinkin teosta uudemman kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on aikaa Ylpeyden ja ennakkoluulon lukemisesta jo muutamia vuosia, ja tämän myötä kyllä tekee mieli tarttua siihen piakkoin uudestaan. :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?