6. heinäkuuta 2014

Matkailua

Heinäkuun aloitin nojatuolimatkailemalla ensin Pauli Kohelon, sitten Jane Austenin ja lopuksi Marie NDiayen seurassa. 


Pauli Kohelon Kassan kautta hyppäsi mukaan kirjaston uutuushyllystä, ja taisin olla ensimmäinen lukija. Lyhyt, reilun sadan sivun mittainen kirja kävi hyvin välipalasta. Kirjassa matkaillaan sisätiloissa ja nojatuolissa, mutta matka suuntautuu kuitenkin moneen maailman kolkkaan eikä ole kilometrien vähyydestä huolimatta helppo. Matkan varrella pohditaan elämää ja sen kulkua monelta kantilta. Kirjan parasta antia olivat mielestäni matkoilla kyhätyt lyhyet runot. Esimerkiksi:

Niin on aika ajoin matkakassa tyhjä.
Silloin ammennan Paulan lompakosta.
Niin on mieli joskus tuulinen kuin Unkarin pusta.
Silloin sulkeudun kuin simpukka, helmen kätkien.
Niin on huippu joskus metristä kiinni.
Silloin ostan alumiiniset jatkotikkaat Bauhausista.

Kirja oli ihan hauska, mutta kovin montaa lisäsivua en olisi enää jaksanut lukea. 


Jane Austenin seurassa matkasin ajassa taaksepäin ja tutustuin kirjenovelleihin. Uskollinen ystävänne: kootut kertomukset sisältää kolme novellia ja yhden lyhytromaanin, kaikki kirjemuodossa. Esipuheen on kirjoittanut kirjan suomentaja Inkeri Koskinen, ja siitä sai mukavasti taustaa varsinaisten tekstien lukemiseen. Kaikista kirjan teksteistä ei tiedetä varmaa kirjoittamisajankohtaa, mutta esimerkiksi Rakkaus ja ystävyys -novellin Austen on kirjoittanut 14-vuotiaana. Esipuheen mukaan kaikki kirjan tekstit on kuitenkin kirjoitettu ennen Austenin kuuluisia teoksia.

Olin aluksi vähän skeptinen sen suhteen, miten kirjeiden avulla voidaan kertoa kokonaista tarinaa, mutta loppujen lopuksi kirjemuoto toimi hyvin. Jokaisen tarinan alussa oli vähän vaikeuksia päästä kyytiin, mutta jo muutaman kirjeen jälkeen olin ihan sisällä tapahtumissa. Kirjemuoto näyttää lukijalle tapahtumia eri näkökulmista ja jättää tulkittavaa myös rivien väliin eri tavalla kuin kaikkitietävä kertoja. Tarinoiden aiheet liittyvät sen ajan naisten elämään, esimerkiksi avioituminen on pinnalla kaikissa. Tarinat sinänsä eivät välttämättä ole kirjassa kaikkein kiinnostavimpia, vaan kirjoitustyyli. 


NDiayen Kolme vahvaa naista on odottanut kirjahyllyssäni kuukausia. Nappasin sen mukaani kirjaston esittelyhyllystä, mutta en ole saanut tartuttua siihen ennen eilistä. Ensimmäisen sivun jälkeen olin jättää kirjan kesken, sillä kerronta on hyvin erilaista kuin mihin olen tottunut. Lauseiden pituudet vaihtelevat, mutta osa lauseista on todella pitkiä ja tajunnanvirtamaisia. Kerrontaan tottui kuitenkin äkkiä, ja hetken päästä sitä luki jo vaivatta. Kirja kertoo kolmen afrikkalaistaustaisen naisen kohtalosta, jotka kaikki linkittyvät toisiinsa ja Dara Salamissa toimineeseen lomakylään. Ensimmäisen osan Norah on Ranskassa asuva lakimies, joka tulee Afrikkaan tapaamaan isäänsä. Perillä hän tapaa isänsä ja tämän talon kovin erilaisena kuin muisti. Isän jättämät jäljet hänen ja sisarustensa elämään eivät kuitenkaan ole hävinneet.

Fantan tarinaa kerrotaan hänen miehensä kautta yhden päivän tapahtumien aikana. Mies näyttäytyy aika sekopäisenä, ja pikku hiljaa päivän kuluessa lukijalle alkaa selvitä Fantan ja Rudyn elämänkulkua ja menneisyyttä. Fanta ja Rudy ovat muuttaneet Dakarista Ranskaan, Rudyn kotimaahan. Dakarissa molemmat toimivat opettajina, Ranskassa Fanta on työtön ja Rudy suunnittelee vihaamiaan keittiöitä. Fanta jää lukijalle etäiseksi, vaikka Rudyn ajatuksia seuraamalla ja rivien väliin kurkkimalla saakin hänestä jonkinlaisen käsityksen. Viimeisessä osassa ääneen pääsee Khady Demba, jonka hyvä aviomies on kuollut. Avioliittonsa aikana Khady pystyi ajattelemaan vain lapsen saamista, mutta miehen kuoleman jälkeen hän herää huomaamaan, miten hyvän ihmisen kanssa sai elää. Miehen kuolemasta alkaa Khadyn elämän alamäki: asuminen miehen perheen luona, jossa kukaan ei pidä hänestä, lähtö kohti Ranskaa ja sukulaistyttö Fantaa ja loppumattoman pitkä matka, jonka aikana yritetään päästä irti kurjuudesta mutta vajotaan siihen entistä syvemmin.

Kolme vahvaa naista on silmiä avaava kirja, joka laittaa miettimään omaa elämää ja sen helppoutta suhteessa kirjan naisiin ja heidän elämiinsä. Suosittelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?