2. helmikuuta 2014

Victoria Hislop: Saari

Ihastuin tämän kirjan kanteen niin, että olin useamman kertaa ostamassa sitä itselleni. Takakannen teksti ei ilmeisesti kuitenkaan jäänyt kovin hyvin mieleen, sillä aina viime hetkellä ennen kassalle siirtymistä muistin että tämähän odottaa jo hyllyssä, kirjastosta lainattuna mutta kuitenkin.

Tarina kertoo Alexis Fieldingin matkasta oman sukunsa juurille Kreetalle. Hän ei ole saanut tietää äitinsä suvusta juuri mitään, ja päättää ottaa asiasta itse selvää käymällä äidin entisessä kotikylässä Plakassa. Plakan naapurissa on Spinalongan saari, joka oli toiminut leprasiirtolana 1950-luvulle asti. Poiketessaan saarella mielenkiinnosta Alexis ei vielä tiedä, miten tiiviisti saari asukkaineen liittyy hänenkin sukunsa vaiheisiin.

Oma lukemiseni takkusi alussa aika pahasti, kieli oli jotenkin jäykkää ja ehkä liikkeelle lähtö tapahtui vähän hitaasti. Kieli ei koko kirjan aikana aiheuttanut sen suurempia oivalluksia tai ihastumisia, mutta toimi kuitenkin kuvailuvälineenä ihan hyvin. Kirjan tarina on mielenkiintoinen ja lepra sairautena herätti uteliaisuuteni moneen otteeseen. Kirjassa kuvataan leprasairaiden elämää saarellaan aikana, jolloin diagnoosi tarkoitti karkoitusta ja kuolemaa. Lepraan sairastuneita kartettiin ja vihattiin, koska tavallisten ihmisten keskuudessa pelko tartunnasta eli vahvana. Taudin aiheuttamat muutokset kehossa eivät myöskään parantaneet muiden ihmisten suhtautumista leprasairaisiin.

Koko kirja ei kuitenkaan pyöri lepran ympärillä, vaan välillä keskitytään myös kyläläisten kiemuraisiin sosiaalisiin suhteisiin. Pienessä kreetalaisessa kylässä on tarkat sosiaaliset säännöt esimerkiksi sille, miten nuorten seurustelu etenee, vaikka aina löytyy niitäkin, joita yhteiset säännöt eivät koske. Rikkaan kartanoperheen sosiaaliset säännöt eroavat paikoin jyrkästi köyhän kylän säännöistä, ja näiden kahden maailman välistä jännitettä seurataan tietyin väliajoin. Yksinkertainen mutta kuvaileva kieli tekee eron eri yhteiskuntaluokkien välillä konkreettiseksi.

Kokonaisuutena lukukokemus oli mielestäni viihdyttävä ja luinkin kirjan melkein yhdeltä istumalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?