18. helmikuuta 2014

Pari lyhyttä

Joulun alla käväisin halpis-kirjakaupassa ja mukaani tarttuivat (mm.) nämä kaksi ohutta. Anna Gavaldan Karkumatkassa on sivuja vain 120 ja Laurent Gaudén Hurrikaanissa 219. Yleensä lukemani kirjat ovat vähintään 300-sivuisia, joten nämä tuntuivat hyviltä välipaloilta.

Anna Gavaldaa olen lukenut ennenkin ja pidän hänen kerrontatyylistään. Kimpassa-kirja oli paljon Karkumatkaa paksumpi, mutta se koukutti kuitenkin lukemaan itsensä melkein yhdeltä istumalta. Karkumatkan luin yhtenä iltana sängyssä, eikä sen kanssa kauaa nokka tuhissut. Kirjassa seurataan neljää sisarusta, joista kolme karkaa tylsistä sukuhäistä neljännen luo. Nelikko palaa tuon päivän aikana vielä kerran lapsuuden huolettomuuteen ja aikuiselämät moninaisine murheineen saavat jäädä syrjemmälle. Sisaruksista ja heidän elämästään aukeaa tietoa pikkuhiljaa kirjan edetessä, ja lukijalle valotetaan myös lapsuuden tapahtumia ja sisarusten välisiä suhteita. Kurkistusta syvemmälle ei kuitenkaan päästä juuri kenenkään elämässä, mutta sitä en jäänyt kaipaamaankaan. Kevyeksi välipalaksi tämä oli oiken sopivan pituinen ja syvyinen.


Hurrikaani sen sijaan käsittelee vakavampaa aihetta, New Orleansiin iskenyttä hurrikaania ja sen aiheuttamaa tuhoa ympäristössä ja ihmisissä. Näkökulma vaihtelee useiden eri ihmisten välillä. Kertojina ovat muun muassa satavuotias musta nainen, Josephine Linc. Steelson, jonka elämä jatkuu yksinäisenä monien läheisten elämien jo päätyttyä; kourallinen Parish Prisonin vankeja, jotka nauttivat hetkellisestä vapaudestaan, jonka hurrikaanin aiheuttama täystuho on aiheuttanut; masentunut Rose, joka kohtaa jälleen rakastettunsa Keanun vuosien jälkeen, vaikka mies onkin muuttunut lähdettyään. Kaikki yrittävät parhaansa mukaan selvitä myrskystä hengissä.

Kirjojen aiheet ja tunnelmat ovat hyvin erilaiset, mutta molemmissa pohditaan henkilökohtaisella tasolla samanlaisia asioita. Oman elämän suunta on ehkä hieman hukassa, henkilökohtaiset tradegiat ovat suistaneet elämän hetkeksi raiteiltaan ja aina on niitä, joilla menee paremmin joka asiassa. Karkumatkassa sisaruksilla sentään on toisensa, mutta Hurrikaanissa yksittäiset ihmiset kohtaavat toisensa sattumalta, eikä sosiaalista turvaverkkoa ole. Hurrikaanissa voi nähdä myös välähdyksiä siitä, millaiseksi maailma muuttuu ilman yhteiskunnan kontrollia tai sosiaalisia ja moraalisia normeja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?