20. helmikuuta 2014

Kirsti Manninen ja Makku Onttonen: Kun taivas repeää ja Taivas sinivalkoinen


Alunperin tv-sarjoina esitetyt Kun taivas repeää ja Taivas sinivalkoinen julkaistiin myös kirjoina. Kun taivas repeää esitettiin 1997 ja sen jatkosarja Taivas sinivalkoinen 2001. Kirjat ovat ilmestyneet 1998 ja 2001. Tarinan päähenkilöinä ovat lääkintälotta Aino ja sissiluutnantti Lauri, joiden elämää seurataan jatkosodasta aina Suomessa järjestettyihin olympialaisiin asti. 

Aino valmistuu lääkintäkurssilta ja lähtee heti rintamalle kenttäsairaalaan lotaksi. Työ on raskasta, mutta sodan raakuuteen ja kuolemaankin tottuu. Vaikka alku on hankalaa etenkin ankaran ylihoitajan Marjatan arvostelun vuoksi, auttavat lottakaverit ja muu yhteisö arjessa eteenpäin.

Lauri on kaukopartion johtaja ja tekee tuhoamisretkiä partionsa kanssa Neuvostoliiton puolelle. Aino ja Lauri tapaavat, kun Lauri tuodaan kenttäsairaalaan saatuaan osuman reiteensä. Myöhemmin he tapaavat uudestaan ja rakkaus leimahtaa.

Elämä rintamalla ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun heilansa hengen puolesta saa jatkuvasti pelätä. Vaikka kenttäsairaala on yleensä turvallinen paikka, säikäyttelevät desantit henkilökuntaa silloin tällöin. Menetyksiltä ei kukaan ole turvassa, eivät myöskään Aino ja Lauri.

Sodan jälkeen Aino ja Lauri alkavat rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Sotainvalidina ja evakkona Lauri etsii omaa identiteettiään ja tuntee itsensä turhaksi, kun työnteko ei suju entiseen malliin. Ainollakaan ei ole helppoa vieraalla paikkakunnalla ja saman katon alla jatkuvasti jostain huomauttelevan anoppinsa kanssa. Onneksi paikkakunnalla on paljon tuttuja kenttäsairaalan ajoilta, melkein kaikki oikeastaan ja sekä Aino että Lauri saavat tukea tiiviiltä yhteistöltä.

Kirjojen henkilöt ja heidän elämänsä ovat kuvitteellisia, mutta tapahtumat perustuvat tositapahtumiin. Taustamateriaalina on ollut esimerkiksi haastatteluja ja muistelmia. Kieli on konstailematonta ja selkeää, mutta sen verran kuvailevaa, että henkilöt, tapahtumat ja paikat pystyy kuvittelemaan elävästi. Henkilöitä kirjoissa vilisee, mutta vain noin kymmenkuntaan keskitytään tarkemmin. Joka toinen luku on kirjoitettu Ainon ja joka toinen Laurin kertojanäänellä, ja moniin tapahtumiin saadaan molempien näkökulma. Kaikki karjalaiset puhuvat karjalan murretta, mikä on mieluisaa luettavaa. Karjalan murre tuntuu kirjoitettunakin selkeältä, eikä sitä tarvitse lukea ääneen jotta ymmärtää, kuten vaikka varsinais-suomalaisia murteita. Murre myös elävöittää tekstiä ja tuo selkeän eron karjalaisten ja muiden välille, muut kun puhuvat lähinnä yleiskieltä.

Näissä kirjoissa mieluista oli ihmisten elämäntarinoiden seuraaminen sodassa ja sen jälkeen. Sodalla itsellään tai sen raakuudella ei mässäilty. Sodasta hengissä selviäminen ei vielä tarkoita sodasta selviämistä, sillä monen veteraanin mieli järkkyi myöhemmin kotona. Monilla sitä kotia ei ollut jäljelläkään. Ainon ja Laurin tarinaa seuraamalla saa käsityksen siitä, millaista elämä on saattanut sodan jälkeisinä epävarmuuden vuosina olla.

Suosittelen kirjoja ihan yleissivistyksenä kaikille, ja voihan nämä katsoa myös tv-sarjana, dvd on ilmestynyt vuonna 2006. Itse muistan hämärästi näiden tv-esityksiä, ainakin sen verran että nimet ovat tuttuja. Eikä Bablon laulamalta Taivas sinivalkoinen -kappaleelta ole varmaan kukaan voinut välttyä. :)

Osallistun näillä kirjoilla ihminen sodassa -haasteeseen ja etenen korpraalin tasolle.

3 kommenttia:

  1. Nää kirjat on kyllä niin ihania, samoin tv-sarjat! :) Vaikka kirjat eivät olekaan mitään varsinaisia huikeita kirjallisia taidonnäytteitä, niin niissä on tunnelmaa, joka vie mukanaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. kirjailija on Markku Onttonen, ei Markus. :-)

      Poista
    2. Tv-sarjan hankkimista vielä harkitsen, olisi kiva nähdä miltä näyttävät siinä muodossa, kun en muista tv-esityksistä kyllä muuta kuin alku- ja lopputekstit... :)

      Hyvä kun huomasit tuon painovirhepaholaisen, korjaan heti!

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?