L.M. Montgomery: Annan jäähyväiset

Tästä kirjasta on ollut paljon puhetta monessa blogissa. Käy vilkaisemassa vaikka Leena Lumen, Katjan, Sallan ja Ilsen kirjoituksia. Kyseessä on siis Montgomeryn elämän viimeinen kirja, jonka hän jätti kustantajalleen juuri ennen kuolemaansa. Kirja on päätös Anna-sarjalle, vaikka onkin tyyliltään ihan toisenlainen kuin muuta Anna-kirjat. Mielestäni kirjan alkuperäinen nimi The Blythes are Quoted sopii kirjalle paremmin kuin suomenkielinen Anna jäähyväiset. Kirja rakentuu novelleista, joissa kuvataan Blythen perheen tuntevien ihmisten elämäntapahtumia, sekä Annan ja Walterin runoista, joita Anna lukee perheelleen iltaisin, ja joita muut perheenjäsenet kommentoivat. Annasta ja hänen perheestään ei suoraan kerrota oikeastaan mitään, vaan heidän elämäänsä kurkistellaan muiden henkilöiden kautta.



Novellit ovat keskenään hyvin eri tyylisiä. Osa kertoo suoraan jonkin henkilön ympärille rakentuvan tarinan ja osa novelleista on rikkonaisempia. Yksi novelleista on esimerkiksi rakennettu siten, että aiheena olevat häät kuvataan mukana olevien ihmisten ajatuksia ja keskusteluja kuvaamalla, eikä suoraan tapahtumia kertomalla. Tämä novelli jäi erityisesti mieleeni, sillä siinä ihmisten kuulemat huhut ja juorut sekoittuvat heidän omiin mielipiteisiinsä ja oletuksiinsa, eikä lukija oikein ole varma siitä, mikä on totuus.

Tiesin kirjaa aloittaessani, että se eroaa hyvin paljon muista Anna-kirjoista. Olin siis varautunut siihen, ettei Blythen perhe ja Anna ole tässä pääosassa. Pidän itse eniten niistä sarjan kirjoista, joissa Anna itse on pääosassa, ja eroni Annasta alkoi oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun perhe muutti Kotikunnaalle ja Annan perhe sai kirjoissa pääosan. Kaikesta huolimatta Montgomeryn kynänjälkeä on ihanaa lukea, tarinoihin tempautuu edelleen sillä samalla voimalla kuin ihan ensimmäistä kirjaa lukiessani.

Annan jäähyväisiä on kuvattu sävyltään synkemmäksi kuin muita sarjan kirjoja. Itse en ehkä koe kirjaa näin, vaan mielestäni sarjassa on ollut synkempiäkin kirjoja, tai ainakin hetkiä, kuin tässä kirjassa. Totta kai jälkimmäisessä osassa kaivataan syvästi sodasta palaamatta jäänyttä Walteria, eikä kukaan Blythen perheestä tai heidän läheisistään ole enää entisensä. Silti monet novelleista ovat rakkaustarinoita, osa sellaisia, joissa vanha rakkaus lopulta saa vastakaikua, ja osassa ihan uudet tuttavuudet löytävät rakkauden. Osassa tarinoista Annalla on sormensa pelissä ja osassa Blythen perheen jäseniä vain muuten muistetaan. On joukossa myös muunlaisia tarinoita, kuten tarina vanhasta kaunasta ja sen anteeksiantoyrityksestä, tai erään naisen kuolemasta, josta tekee surullisen se, ettei kukaan oikeastaan välitä hänestä muuten kuin velvollisuudentunteesta.

Myös lapsia on tarinoiden päähenkilöinä. Pieni poika ihmettelee tätiensä huolta ja viettää hauskan päivän oudon miehen kanssa. Toinen pieni poika joutuu huoltajansa kuoleman jälkeen kiertämään eri sukulaisten luona eikä viihdy niistä missään. Toivomusta bussilla matkustamisesta ei oteta todesta, ja lopulta hän päättää tehdä matkan yksinään. Sattumalta hän päätyy jotenkin tutulta vaikuttavalle maatilalle, ja viettää siellä ehkä elämänsä hauskimman päivän.

Kirja on kieltämättä hiukan hämmentävä ja monella tapaa erilainen kuin mitä osasin odottaa. Ei mielestäni ollenkaan huono, vaan ajatuksia herättävä ja myötätuntoonkin vetoava. Olisin silti kaivannut sarjalle jotenkin tukevampaa päätöstä - nyt Anna ja Gilbert tavallaan vain häivytetään pois, kun kirjan loppua kohden heidän lapsensa ja lastenlapsensa saavat isomman roolin tarinoissa. Totta on, ettei tämän jälkeen enää kaipaa jatkoa tarinalle, mutta kuitenkin jäin kaipaamaan jotain viimeistä edellisen ja viimeisen kirjan välistä. Luulen että tämä kirja pitää itse lukea saadakseen siitä kunnollisen käsityksen.

Kommentit

  1. Liityin blogisi lukijaksi, tosi hyvältä näyttää. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on oikeastaan julkaistu jo aikoja sitten nimellä Tie eiliseen. Siihen on vain lisätty Annaan ja hänen perheeseensä liittyvää materiaalia, mutta se ei mielestäni tuo kirjaan mitään ratkaisevaa lisäarvoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille