Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Kuva kustantajan sivuilta.

Luin Aikamatkustajan vaimon puolitoista vuotta sitten ja pidin siitä niin, että se taitaa edelleen olla parhaiden lukemieni listan kärjessä. Hänen varjonsa tarina -kirja sen sijaan on odotellut kirjahyllyssä kauan. En muista, mistä tai koska olen kirjan pokkaripainoksen hankkinut, mutta se on ollut hyllyssä useita vuosia. Jostain syystä nyt tuntui olevan hyvä hetki sen lukemiselle.

Hänen varjonsa tarina on kummitustarina, jonka päähenkilöinä on kaksoset Julia ja Valentina. He perivät tätinsä Lontoossa sijaitsevan asunnon erikoisin ehdoin: heidän pitää asua siellä vuosi ennen kuin he voivat myydä sen, ja heidän vanhempansa eivät saa käydä asunnossa. Perintö on monella tapaa yllättävä ja hämmentävä, sillä täti, Elspeth, on kaksosten äidin kaksoissisar, joka on pidetty tytöiltä salassa. Lontoossa Elspethin miesystävä Robert suree Elspethin menettämistä ja odottaa kaksosten saapumista Lontooseen. Elpethin asunto on suuren ja vanhan Highgaten hautausmaan vieressä, ja Robert tekee siellä vapaaehtoistyötä oppaana hautausmaata koskevan väitöskirjansa kirjoittamisen ohella. Lopulta Julia ja Valentina saapuvat tätinsä asuntoon ja asettuvat taloksi. Elspeth havahtuu jossain vaiheessa huomaamaan, että on palannut haamuna omaan asuntoonsa.

Kirjan juoni on toisaalta yksinkertainen ja toisaalta monimutkainen. Tapahtumia on suhteellisen vaivaton seurata, ja juoni on jossain määrin ennalta-arvattavakin. Sen sijaan teemat juonen takana ovat monimutkaisia ja vaikeitakin, ja henkilöiden tekemät ratkaisut jäivät vaivaamaan. Kirjan henkilöt kipuilevat monella tapaa läheisyyden ja itsenäisyyden tasapainon kanssa. Kaksoset eivät osaa olla erossa, mutta yhdessäolokaan ei enää tunnu luontevalta. Valentina kaipaa itsenäisyyttä Juliaa enemmän, mikä aiheuttaa riitoja, ja johtaa lopulta melko karmeaan lopputulokseen. Robert ja Valentina rakastuvat jollain tavalla toisiinsa, ja Robertille se on vaikeaa hänen Elspethiä kohtaan tuntemiensa ikävän, surun ja rakkauden takia. 

Kun Julia kokee itsensä syrjäytetyksi Valentinan viettäessä yhä enemmän aikaa Robertin kanssa, hän tutustuu yläkerrassa asuvaan Martiniin. Martin kärsii vakavasta pakko-oireisesta häiriöstä ja hänen vaimonsa on lähtenyt takaisin kotikaupunkiinsa Amsterdamiin. Julia ystävystyy Martinin kanssa ja yrittää omalta osaltaan auttaa häntä paranemaan sen verran, että pystyisi lähtemään vaimonsa luo.

Tämä kirja oli hämmentävä sekä tapahtumiensa että henkilöidensä puolesta. Yleensä kirjassa on joku henkilö, johon lukiessa kiintyy, mutta nyt henkilöt olivat kaikki jotenkin etäisiä ja vaikeasti lähestyttäviä. Tämä kirja toimisi varmaan hyvin lukupiirikirjana, sillä henkilöiden tekemistä ratkaisuista voisi käydä syvällisiä keskusteluja. Itse olen edellen vähän hämmentynyt koko kirjasta, mutta kiinnostuin kyllä Highgaten hautausmaasta. Täällä voit tutustua siihen tarkemmin, se näyttää huikealta paikalta!