Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Löysin tämän kirjan (ja kirjailijankin) puolivahingossa. Näin jossain suosituksen kirjailijan tietokirjasta Huomioita neuroottiselta planeetalta, ja kun varasin sitä kirjastosta, klikkailin varauksiin myös tämän romaanin. 

Kuinka aika pysäytetään kertoo nelikymppiseltä näyttävästä Tom Hazardista, joka todellisuudessa on elänyt lähes neljä sataa vuotta. Kirjan nykyhetkessä hän toimii lontoolaisen koulun historianopettajana, ja kertaa henkilökohtaisestikin tuntemaansa historiaa tulevaisuuden toivoille. Koska Tom vanhenee hyvin hitaasti, hänen pitää vaihtaa identiteettiä noin kerran kahdeksassa vuodessa. Kiertolaiselämä on ymmärrettävästi raskasta, ja Tom haluaisikin vain asettua aloilleen elämään tavallista elämää.

Tom ei ole ainoa poikkeuksellisen hitaasti vanheneva ihminen. Heitä tuntuu olevan vähän joka puolella, ja heidän salaisuuttaan suojelee salainen seura. Seuran johtaja pelkää salaisuuden paljastumista ja vaatii siksi kaikilta hitaasti vanhenevilta todellisen itsensä salaamista, esimerkiksi identiteetin vaihtamista tietyin väliajoin. Sääntöjen noudattamista vastaan seuraan kuuluvat autetaan aina uuteen identiteettiinsä avokätisesti. Kolikon kääntöpuolella on kuitenkin vapauden menetys ja jatkuva seurannan alla oleminen.

Kirjassa liikutaan useilla aikatasoilla. Luvut vuorottelevat nykyhetken ja menneisyyden välillä, ja usein Tomin voimakkaat muistot siirtävät lukijan menneeseen aikaan. Lukujen nimissä kerrotaan aika, jossa liikutaan, mikä helpottaa tarinan seuraamista. Välillä hypyt menneeseen kertovat pidempiä tarinoita, välillä ne ovat yksittäisiä välähdyksiä.

Tarinalla on myös syvempi taso, joka muistuttaa lukijaa mm. siitä, että historian tuntemus on tärkeää, jotta ihmiskunta ei toistaisi samoja virheitä yhä uudelleen. Tom toteaa useaankin otteeseen maailman nykymenon muistuttavan hyvin paljon historiallisia ajanjaksoja, jotka edelsivät levottomuuksia.

Tom pohtii läpi tarinan kirjan nimessä olevaa kysymystä: kuinka aika pysäytetään. Hänen näkökulmastaan tavalliset ihmiset elävät vain hetken, ja senkin kiireisinä ja ajan kulumista voivotellen. Kaikkein vaikenta hitaasti vanheneville ihmisille on se, ettei tavallisten ihmisten kanssa voi syntyä todellisia, syviä ihmissuhteita, koska he eivät voi paljastaa totuutta itsestään. Toisaalta hyvin eri tahtiin ikääntyminen on jo itsessään haaste esimerkiksi parisuhteelle. Pitkään eläville elämän kokeminen merkityksellisenä onkin haastavaa.

Pidin kirjasta, vaikka loppuratkaisu jäikin hiukan häiritsemään. Se oli jotenkin epäsuhdassa itse tarinan kanssa, ja tuntui pikaratkaisulta, jonka seurauksia ei jääty selvittämään. Suosittelen silti tätä ihan jokaiselle, joka tuntee itsensä koko ajan kiireiseksi ja stressaantuneeksi. Tomin tarina auttaa laittamaan asioita toisenlaisiin mittakaavoihin.

Kommentit

  1. Olen samaa mieltä loppuratkaisusta. Siihen on nähtävästi valittu kliseisin pakettiratkaisu mitä on ollut tarjolla. Pidin kirjasta muuten kyllä kovasti ja tämä olisikin mielestäni ansainnut perusteellisemman lopun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Sofi Oksanen: Puhdistus

Laura Andersson: Voit nukkua. Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään