Kasoittain kirjoja

Kuva kustantajan sivuilta Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, jossa kaksi maailmansotaa limittyvät toisiinsa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Elspeth Dunn, nuori runoilija Skyen saarelta, saa ensimmäisen ihailijakirjeen amerikkalaiselta David Grahamilta. Kirjeenvaihto jatkuu ja muuttuu ystävyydeksi ja lopulta rakkaudeksi kunnes sota muuttaa molempien elämän. Toisen maailmansodan aikana Elspethin tytär Margaret kirjoittaa sodassa olevalle Paulille ja kotiin äidilleen. Elspeth varoittaa Margaretiä rakastumasta sodan aikana, eikä Margaret voi ymmärtää, miksi äiti on asiasta niin kiihtynyt. Elspethin ja Margaretin taloon osunut pommi paljastaa kätketyt kirjeet Elspethin nuoruudesta, ja Elspeth lähtee kirjeet mukanaan etsimään menneisyyden haamuja. Margaretille jää vain yksi kirje, jonka joku David on kirjoittanut jollekin Suelle, eikä hän ymmärrä mitä tekemistä hänen äidillään on kirjeiden kanssa. Elspeth ei ole kertonut Margaretille juuri mitään elämästään ennen hänen syntymäänsä...

Havahduin tajuamaan, että kustantamoiden syyskatalogit ovat suurinpiirtein ilmestyneet ja että  jotain listausta itseä kiinnostavista uutuuksistakin voisi jo tehdä. Jostain syystä listani jäi tällä kertaa lyhyemmäksi kuin yleensä, en tiedä onko tarjonta tulevalle syksylle pienempi kuin yleensä vai eikö tarjonta tällä kertaa iske minuun. Mukana on aika monta tuttua kirjailijaa, joilta nyt ilmestyy uutta kuten Kate Morton, Emmi Itäranta ja Liaine Moriarty. Paula Hawkinsin kirjaan törmäsin ensin ihan muualla, samoin Mamen Sànchezin kirjasta olin jo ehtinyt lukea ennen katalogien selailua. Stockmann Yard kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta, koska olen itse kaupassa töissä ja myymälävarkauksia ja niiden yrityksiä on tullut todistettua. Juri Nummelinin 50 kirjaa - 50 elokuvaa kiinnostaa ikuisuuskysymyksen takia: kumpi ensin, kirja vai elokuva. Linkitin kirjan kustantajan sivulla olevaan esittelyyn, jos sellainen oli olemassa. Nekin, joita ei ole linkattu, löytyvät kustantajie...

Olen kovin huono ostamaan e-kirjoja. Muutaman ilmaisen kirjan olen Elisa Kirjasta ladannut, mutta siihen se on jäänyt. Project Gutenbergiäkin olen muuttaman kerran käyttänyt, mutta sivuston huono käytettävyys ei sovi kärsivällisyydelleni ja sielläkin on tarjolla vain vanhempia kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat päättyneet. E-kirjoja on ollut huonosti saatavilla kirjastoista, koska kustantamot ovat olleet nihkeitä myymään niitä lainauskäyttöön (varmasti hintakin on ollut hidastava tekijä). Pikkuhiljaa valikoima on kuitenkin laajentunut kotimaisenkin kirjallisuuden puolella. Itse yllätyin valikoiman laajuudesta kun etsin jotain kirjaa, jota ei meillä kotikirjastossa ollut paikalla, ja ajattelin vilkaista josko jostain löytyisi e-versio samaisesta kirjasta. Kotikunnassani Salossa e-kirjavalikoima on olematon. Ellibsin kautta on saatavilla joitakin tietokirjoja pääasiassa tietotekniikan alalta ja nekin jo kymmenisen vuotta vanhoja. Käytän lähinnä Vaskikirjastojen (osa Varsinais...

Kuva kustantajan sivuilta Ihastuin Don Tillmaniin Simsionin ensimmäisessä kirjassa Vaimotesti. Tuolloin Don etsi itselleen täydellistä vaimoa kehitettyään projektin apuvälineeksi listan ominaisuuksista, jotka vaimon pitäisi täyttää. Vaimo löytyi, vaikka hän ei ihan täydellinen ehdokas ollutkaan, ja häiden jälkeen Don ja Rosie päätyivät asumaan New Yorkiin. Lapsen hankkiminen ei kuulunut pariskunnan lähiaikojen suunnitelmiin, mutta eräänä päivänä Rosie korvaa viinin appelsiinimehulla ja Donille selviää muutaman mutkan kautta että hänestä on tulossa isä. Donin kaltaiselle tiedemiehelle isäksi ei tulla ilman kunnollista valmistautumista, eli riittävää tiedonhankintaa aiheesta. Tiedonhankintamenetelmät eivät tosin ole muiden ihmisten silmissä aina kovin tavallisia, eikä Don välty New Yorkin poliisin tapaamiselta tiedonhankintaa tehdessään. Rosie ei jaksa kovin pitkään kuunnella kärsivällisesti Donin luentoja raskausajan ravinnosta ja liikunnasta, ja parisuhdekriisi nostaa...

Kuva Kirjasammosta En ole ennen lukenut Sherlock Holmes-kirjoja, vaikka monesti olen ajatellut että pitäisi. Ostin jokin aika sitten alennusmyynnistä Jaakko Anhavan uudelleen suomentamat Sherlock Holmes -tarinat yli tuhatsivuisena tiiliskivenä (Sherlock Holmes - Kootut kertomukset). Niin kuin monelle muullekin on käynyt, minäkin innostuin lukemaan tarinoita vasta BBC:n Uusi Sherlock - sarjan myötä. Tv-sarjassa Holmes ja Watson on tuotu nykyaikaan ratkomaan rikoksia, ja sarja on ollut huippusuosittu. Vaikka Kootut kertomukset sisältää lähes kaikki Sherlock-tarinat, siitä on jätetty pois neljää romaania, mukaanlukien Baskervillen koira. Jostain syystä halusin aloittaa tutustumiseni nimenomaan Baskervillen koirasta, joten kirjastoreissu oli tehtävä. Paikalla oli vuonna 2008 julkaistu Jaakko Kankaanpään uudelleen suomentama tarina, jonka jälkisanoissa hän kommentoi aiempia suomennoksia. Kankaanpää esittelee omaa salapoliisintyötään jäljittäessään aiempien suomennosten epätarkk...

Kuva kustantajan sivuilta Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi ensimmäisen osan Hakekaa kätilö! -kirjoista. Se on odottanut lukuvuoroaan aika kauan, mutta nyt innostuin lukemaan kätilön työstä Lontoossa 1950-luvulla, kun olin lukenut siitä 1930-luvun Amerikassa Hope Riverin kätilö -kirjassa. Jennifer Worth kertoo kirjoissaan omista kokemuksistaan nuorena kätilönä 1950-luvun Lontoossa, East Endin Poplarissa. Tuolloin oli tavallista, että synnytykset hoidettiin kotona, ja sairaalaan ohjattiin vain ne, joiden synnytyksessä odotettiin ongelmia. Worth kertoo paljon työstään ja omasta elämästään tuolloin, mutta samalla hän kertoo myös Poplarilaisten ihmisten tarinoita. Jotkin kohtaamiset kestävät vain hetken, mutta mukana on myös muutamia, joiden koko elämäntarinaan lukija pääsee tutustumaan. Aloittaessaan työt Nonnatus Housen nunnien kanssa Worth oli vähän yli 20-vuotias. Hän harjoitteli kätilön ammattia ensin kokeneen nunnan työparina ja myöhemmin itsenäisesti. Sen lisäksi ...

Kuva kustantajan sivuilta Britt-Marie on lähtenyt kodistaan ja avioliitostaan ja tarvitsee työpaikan. Työpaikan saantia ei edesauta se, että hänen edellisestä työsuhteestaan on vierähtänyt vuosi tai parikymmentä ja ettei hänellä ole varsinaista pätevyyttä juuri mihinkään. Tai on tietysti, mutta kodin, miehen ja lasten pitäminen edustuskelpoisena on ollut Britt-Marien viime vuosien työtä, eikä siitä ole saanut tutkinto- tai työtodistuksia. Viimein työvoimatoimiston virkailijatyttö löytää Britt-Marielle nuorisotalon talonmiehen työtä pikkukaupunki Borgista, jossa lähes kaikki on huonon taloustilanteen takia suljettu. Britt-Marielle tärkeää on pitää paikat ja ihmiset siisteinä, jotta muut ihmiset eivät ajattele heidän olevan hulttioita. Kaikki, mihin liittyy likaa, inhottaa häntä. Onneksi ruokasooda tepsii useimpiin tahroihin, ja sitä hän Borgissakin kuluttaa purkkitolkulla. Borgissa Britt-Marie tutustuu myös uusiin ihmisiin, vaikka sosiaaliset taidot eivät ole hänen vahva puolen...

Kuva kustantajan sivuilta Löysin Hope Riverin kätilön jonkun blogitekstin perusteella, taisin lukea molemmista osista esittelyn ennen kuin innostuin varaamaan kirjoja. Hope Riverin kätilö on ilmestynyt suomeksi viime vuonna ja sen jatko-osa ilmestyi englanniksi tänä keväänä. Hope Riverin kätilö kertoo Patience  Murphystä, Hope Riverin kaivoskylän kätilöstä. Hänellä on takanaan vaiherikas menneisyys ja hän on Hope Riverissä poliisia paossa. Ystävänsä ja opettajansa rouva Kellyn kuoltoa Patiencen on hoidettava alueen synnytykset, vaikka hän on kaikkea muuta kuin varma pätevyydestään. Vastentahtoisesti hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, nuoren mustan tytön, joka muuttaa hänen luokseen ja avustaa häntä synnytyksissä opetellen samalla ammattia. Patiencen epäilyistä huolimatta hänestä ja Bitsystä tulee toimiva työpari ja hyvät ystävät. Talous on painunut vaikeaan lamaan ja kaivoskylän asukkaat jäävät yksi toisensa jälkeen työttömiksi. Kätilö kutsutaan usein vasta viime het...

Kuva #kirja-sivuilta Luettuani Doerrin Kaikki se valo jota emme näe -kirjan tarvitsin jotain kevyttä luettavaa. Ajattelin punaisen muistikirjan naisen olevan sellaista. Minusta tuntuu että olen lukenut tänä vuonna aika paljon Ranskaan ja Pariisiin sijoittuvia kirjoja ja sinne minut vei tämäkin kirja. Nainen kaivaa avaimia laukustaan kotiovellaan, kun hänen käsilaukkunsa ryöstetään. On myöhänen ilta, eikä hän halua häiritä ketään naapureistaan, joten hän pyytää saada yöpyä vastapäisessä hotellissa ja lupaa maksaa yöpymisensä seuraavana päivänä. Hän on saanut ryöstön yhteydessä päävamman, ja seuraavana päivänä hänet löydetään huoneestaan koomaan vaipuneena. Kirjakauppaa pitävä Laurent löytää käsilaukun roska-astian kannelta aamulla. Hän yrittää viedä sen poliisiasemalle, mutta monen tunnin jono lannistaa hänet ja hän päätyy selvittämään naisen henkilöllisyyttä omin päin. Laukusta puuttuu lompakko ja sen mukana kaikki henkilöllisyyspaperit, mutta muut laukusta löytyvät esinee...

Kuva: #kirja-sivuilta Tämä kirja oli niin hieno, että tuntuu vaikealta saada kirjoitettua siitä mitään. 544 sivua hupenivat vauhdilla, ja viimeisen sivun jälkeen tarina jäi pyörimään ajatuksiin päiväkausiksi. Kirjan kieli on kaunista, sota rumaa. Kirja kertoo kahdesta lapsesta, Marie-Lauresta ja Werneristä. Marie-Laure sokeutuu nuorena, mutta oppii isänsä auttamana toimimaan arjessa. Marie-Lauren isä on Pariisin luonnontieteellisen museon lukkoseppä, ja Marie-Laure viettää aikansa museossa isän työskennellessä. Sodan sytyttyä museon kokoelmat siirretään turvaan ja Marie-Lauren isä saa kätkettäväkseen arvokkaan, tarinan mukaan kirotun jalokiven Liekkien meren. Marie Laure päätyy isänsä kanssa Bretagneen Saint-Malon kaupunkiin sotaa pakoon. Werner on saksalainen orpo, joka asuu kaivoskaupungissa orpokodissa. Hän on kiinnostunut radioista eivätkä hänen taitonsa jää huomaamatta. Hänet lähetetään SS-yksikön kadettikoulutukseen, josta hän lopulta päätyy radiolähetyksiä paikantav...

Kuva kustantajan sivuilta Ehtoolehto-trilogian viimeisessä osassa Siiri, Irma ja Anna-Liisa ovat palanneet remontoituun Ehtoolehtoon. Remontti ei kuitenkaan tarjoa parannusta vanhusten elämänlaatuun, pikemminkin heikennystä. Ehtoolehdosta on tehty vanhustenhoidon pilottikohde, jossa testataan tulevaisuuden palvelukonseptia. Monitoroitu hoiva vapauttaa kallista työvoimaa kriittisempiin tehtäviin, kun älyteknologia huolehtii vanhuksista. Ehtoolehdossa ei siis ole enää henkilökuntaa, vain laitteita ja uskontoa tuputtavia vapaaehtoisia. Teräsmummokolmikko ei tietenkään suostu jäämään laakereilleen lepäilemään vaan päättää tehdä asialle jotain. Täytyyhän vanhuksilla muitakin kontakteja ulkomaailmaan olla kuin uskoa julistavat vapaaehtoiset, raamatunlauseita tarjoilevat älyseinät ja joka puolella vilistävät rotat. On surullista, että vanhukset toivottavat jopa rottien seuran tervetulleeksi ihmiskontaktien puuttuessa.  Ehtoolehto-sarja on jokaisessa osassaan kritisoinut nyky-...

Kuva kustantajan sivuilta Edellinen Arianna de Bellis -kirja oli minulle pettymys, joten suhtauduin tähän uuteen, sarjan neljänteen osaan aika suurella varauksella. Edellisestä kirjasta päällimmäiseksi mieleen olivat jääneet tekstin keskeneräisyyden tuntu ja kielivirheet. Tällä kertaa sain kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä juoni lähti reippaasti liikkeelle alusta alkaen, eri juonet oli sidottu hyvin toisiinsa ja kielikin soljui mukavasti. Jotain kertonee sekin, että valvoin tämän kanssa pikkutunneille kun oli ihan pakko lukea sitten melkein kertaistumalta loppuun asti. Tuomitut-kirjassa seurataan sarjamurhaajaa, jonka kohteena ovat katoliset papit. Arianna lähtee tapahtumapaikalle Torinoon ihan muissa asioissa, selvittämään serkkutyttönsä katoamista, mutta tapaukset tuntuvat liittyvän toisiinsa. Torinoon lähetetään myös Ariannan veli Ares, joka konsultoi paikallista poliisia Vatikaanin valtuuttamana. Omat koukeronsa juoneen tuovat Ariannan menneisyys (johon Areskin tiiviist...