Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa.

Kuva #kirja-sivuilta

Tämän kirjan löysin Lukuneuvojan blogikirjoituksen avulla. Islanti on kiehtova maa, ja tämän kirjan avulla siihen pääsee tutustumaan suomalaisen, Islantiin muuttaneen näkökulmasta. Satu Rämö lähti Islantiin ensimmäisen kerran vaihto-oppilaaksi, mutta palasi myöhemmin uudestaan, löysi miehen ja jäi lopulta asumaan maahan. Kirjassa Rämö kertoo kokemuksistaan, kulttuuriin tutustumisesta ja siihen sopeutumista, Islannin ja islantilaisten ihanista piirteistä unohtamatta kuitenkaan kritiikkiä. Islanti on maa, jossa asiat ovat järjestelykysymyksiä, ihmiset positiivisia ja itsevarmoja. Islantihan on maailman paras maa, ainakin paikallisten mielestä (ja varmaan aika monen matkailijankin mielestä).

Kirja alkaa siitä, miten Rämö päätyi tutustumaan maahan, millainen oli hänen vaihto-oppilasaikansa Islannissa ja miten hän lopulta päätyi asumaan ja perustamaan perheensä Islantiin. Tämän jälkeen asiat etenevät teemoittain, lukija tutustutetaan esimerkiksi islantilaiseen luontoon ja ihmisiin, ja pankkikriisiäkin ruoditaan. Teksti on mukaansatempaavaa ja nopealukuista, ainoastaan pankkikriisistä ja talousasioista osa meni minulta yli hilseen. Rämö on koulutukseltaan ekonomi, joten saattaa olla että kirjoittajan ja lukijan maailmat eivät tässä kohtaa ihan kohdanneet. Minulle olisi riittänyt vähän lyhyempi katsaus aiheeseen, muista aiheista olisin halunnut lukea lisääkin. Toisaalta jollekin taloudesta kiinnostuneemmalle katsaus on varmasti mielenkiintoinen.

Eri kulttuurien kohdatessa tapahtuu aina hassuja sattumuksia, niin myös suomalaisen ja islantilaisen kulttuurin kanssa. Vaikka Rämö kuvaakin suomalaisten ja islantilaisten olevan monessa asiassa samankaltaisia ainakin pohjoismaisessa kontekstissa, on eroja silti paljon. Islantilaisten peruspositiivinen yrittäminen tuntuu vastakohdalta suomalaiselle pessimismille ja varovaisuudelle. Kielet ovat myös kaukana toisistaan, vaikka esimerkiksi ääntämyksessä onkin samankaltaisuuksia. Rämön mukaan suomalaisen on helppo oppia islannin ääntämystä koska mm. sanojen painot ovat samanlaisia ja konsonantit ääntyvät samalla tavalla.

En ole koskaan käynyt Islannissa, mutta tämän kirjan lukemisen jälkeen haluaisin entistä enemmän. Islanninhevosvaellus karussa luonnossa olisi varmasti aika hieno elämys, samoin kuin kuumat lähteet. Tai se lämmitetty hiekkaranta. Vain islantilaiset voivat saada päähänsä tehdä lämmitetyn rannan kylmän meren rannalle ja vielä toteuttaa suunnitelmat. Merivesi pidetään kesäisin noin 20-asteisena. Sinne minäkin ehkä uskaltautuisin. :)

Satu Rämö pitää Salamatkustaja: Hurmaavaa perhearkea Islannissa -nimistä blogia, tästä pääset lukemaan.