14. huhtikuuta 2015

Marko Leino: Syntymättömät

Kuva kustantajan sivuilta
Syntymättömät kertoo monista vaikeista aiheista: lapsettomuudesta, kuolemasta, läheisen menettämisen pelosta, lapsuuden traumoista. Kirja itsessään poukkoilee aiheissa ja aikatasoissa sekä todellisuudessa ja mielikuvituksessa. Kerronta on hyvin erilaista kuin kirjoissa, joita yleensä luen, mutta tässä tapauksessa kokeileminen kannatti. Vaikka silti kirjasta jäi hämmentynyt olo viimeisen sivun jälkeen.

Erik ja Ellen odottavat neljättä lastaan, ja toivovat että tämä lapsi saisi syntyä ja elää. Kolme edellistä raskautta ovat päättyneet keskenmenoihin. Tarina alkaa kuitenkin tilanteesta, jossa Erik istuu sairaalassa koomaan vajonneen Ellenin sängyn vieressä ja elättelee edelleen toivoa siitä, että Ellen vielä heräisi. Vaikka Elleniä ei saadakaan enää pelastettua, heidän lapselleen yritetään silti antaa mahdollisuus ja Elleniä pidetään hengissä jotta lapsi saa aikaa kehittyä.

Erik kertoo kirjassa tarinaa hänestä ja Ellenistä heidän syntymättömälle lapselleen, jotta tämä saisi tietää äidistään, jota ei koskaan tapaa. Tarina on kuitenkin sekalainen ja siihen sekoittuu sekä Erikin omaa historiaa että hänen pitkään kesken olleen romaaninsa katkelmia. Tarinansa kautta Erik tekee surutyötä päästääkseen Ellenin lähtemään.

Tämä oli erikoinen kirja, jossa kerronta vaihtelee. Välillä huomasin lukeneeni kymmeniä sivuja ihan huomaamattani ja välillä takeltelin yhden luvun kanssa vaikka kuinka kauan. Keskikohta oli kaikkein hidaslukuisinta, alku ja loppu sujahtivat nopeasti. Minun on vaikea saada kirjoitettua kirjasta oikein mitään järkevää, tuntuu että olen vieläkin niin hämmennyksissä sen lukemisen jäljiltä, ettei ajatusten erittely oikein luonnista.

Vaikeista aiheistaan ja synkähköstä sävystä huolimatta pidin kirjasta. Kieli oli minusta hienoa, ja pidin myös Tomi Kontion valokuvista tekstin lomassa. Osan ohitin vain vilkaisulla, osaa jäi katsomaan pidemmäksi aikaa. Kuvien painojälki olisi kyllä saanut olla parempaa, osa kuvista oli niin synkkäsävyisiä että katsottavaa tuntui jäävän paljon piiloon. Toisaalta se on ehkä ollut ihan tarkoituskin, mutta itse olisin halunnut katsoa kuvia vähän tarkemmin. Joka tapauksessa tämä oli minusta kokeilemisen arvoinen kirja, joka jää pyörimään ajatuksiin.

2 kommenttia:

  1. Katsoin kirjaa sillä silmällä jo kustantajan katalogissa, mutta en ole tullut vielä hankkineeksi tätä käsiini. En tiennytkään, että tarinan lomassa on myös kuvia, kuulostaa kivalta lisältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, jos kirja yhtään kiinnostaa. Minustakin kuvat olivat kiva lisä tekstiin.

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?