Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti

Kuva kustantajan sivuilta

Kirjan nimi kertoo tässä tapauksessa aika hyvin sen, mitä kirja käsittelee. Gretchen Rubin herää yhtenä päivänä huomaamaan, ettei ole niin onnellinen kuin haluaisi olla. Ei hän ole varsinaisesti onneton, mutta ei toisaalta kovin onnellinenkaan. Hän päättää tutustua onnellisuutta käsittelevään kirjallisuuteen ja pyrkiä lisäämään omaa onnellisuuttaan onnellisuusprojektin avulla. Gretchenin onnellisuusprojekti on vuoden mittainen ja jokaiselle kuukaudelle on omat tavoitteet ja päätökset, jotka auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Kirjassa seurataan vuoden ja onnellisuusprojektin etenemistä.

Kirjaa oli mukava lukea, sillä Gretchen päästää lukijat seuraamaan elämäänsä hyvin läheltä. Voi kuulostaa tylsältä lukea siitä, miten yksi ihminen analysoi omaa toimintaansa vuoden verran, mutta tämä kirja oli oikeasti mielenkiintoinen, ja henkilökohtaisuus vain lisäsi ainakin omaa mielenkiintoani. Omalla kohdallani syy löytyy varmasti siitä, että tunnistin itseni monesta Gretchenin ongelmasta ja pystyin samaistumaan tilanteisiin ja tunteisiin. Samalla mietin omaa elämääni ja käyttäytymistäni. Huomasin, että pelkästään kirjan lukeminen sai minut ajattelemaan ja toimimaan eri tavoin. Tai ainakin huomasin paremmin sellaisia tilanteita, joissa olisin voinut käyttäytyä paremmin ja ystävällisemmin tai kun olisin voinut oman asenteeni muutoksella vaikuttaa omaan ja muiden onnellisuuteen. 

Ihan kaikkea en purematta niellyt. Heinäkuun teemana oli raha, ja siitä aiheesta minulla ja Gretchenillä on aika erilaiset mielipiteet. Tässä luvussa kulttuuriero amerikkalaisen ja suomalaisen välillä tuntui korostuvan, vaikka muuten ajatukset olivat melko hyvin sovellettavissa myös suomalaiseen onnellisuuteen. Raha-luvussa pidin vain kuluttamisen ajatuksesta. Sen mukaan tuottaa paljon enemmän iloa kuluttaa eli käyttää tavaroita sen sijaan että jemmaa niitä kaapeissa ja laatikoissa ja odottaa sitä yhtä oikeaa päivää tai hetkeä, joka on tarpeeksi hieno tavaroiden käyttämiseen. Meillä on paljon sellaisia tavaroita, ja esimerkiksi lakkiaislahjaksi saadut kakkuottimet tummuvat koteloissaan, koska en ole vielä koskaan raaskinut käyttää niitä, vaikka tilaisuuksia olisi kyllä ollut. Tavaroita kannattaisi siis kuluttaa niiden säästämisen sijasta. (Kuluttaminen toki liitettiin myös rahan kuluttamiseen, mutta siinä asiassa en ollut ihan samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa.)

Kirja oli hauskasti kirjoitettu ja esimerkkejä elävästä elämästä oli todella runsaasti. Meille suomalaisille ei tee yhtään huonoa miettiä vähän miten onnellisuutta lisätään. Jäin tosin miettimään englannin sanan happiness ja suomen sanan onnellisuus vastaavuutta, sillä itse ainakin miellän englanninkielisen sanan sisältävän enemmän iloisuutta kuin suomalaisen onnellisuuden. Minusta onnellisuus ei ole ihan yhtä riemukasta kuin happiness. Tästä on muistaakseni jossain tutkimuskirjallisuudessakin joskus väännetty, nyt en vain muista mihin lopputulokseen silloin päädyttiin. Joka tapauksessa suomalaisilla on varaa lisätä sekä onnellisuutta että iloisuutta, joten siksi ei kannata jättää kirjaa lukematta. :)