Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Kuvan lähde
Nuukailla voi monella tavalla. Laura Honkasalon kirja antaa paljon vinkkejä monenlaiseen nuukailuun ja kertoo samalla, miten hän itse opetteli nuukailemaan, osin elämäntilanteen pakottamana. Vinkkejä löytyy laidasta laitaan: miten säästää ruoanlaitossa, sisustamisessa, miten raivata tilaa kalentereihin ja kaappeihin. Vinkit perustellaan hyvin ja samalla lukija saa tietoa siitä, miten emäntiä on ennen vanhaan ohjattu säästäväisyyteen. Ilmiöitä taustoitetaan teorioilla ja tutkimuksilla, mutta sopivan tiiviisti ja yleistajuisesti, ettei lukija väsähdä.

Monen muun lailla meidänkin perheessämme (2 aikuista) joudutaan yhä useammin venyttämään senttejä. Välillä käytössä oli enemmän rahaa, nyt taas vähemmän. Monesti on kuitenkin todettu, että pienemmälläkin summalla pärjää kun on pärjättävä. Ja jännästi se isompikin summa tulee kuitenkin käytettyä silloin kun siihen on mahdollisuus. Meillä minä olen se nuukaileva osapuoli ja mies on välillä lopen kyllästynyt tarkkoihin viikkobudjetteihin ja ostokieltoihin.

Moni Honkasalon mainitsema ilmiö on meillä on eletty. Oli esimerkiksi vaihe, jolloin huomattiin, että hei, kirppareiltahan saa halvalla kaikkea. Ja sitten sitä roinaa oli kotona joka paikassa, kun kerran halvalla sai. Jossain vaiheessa sitä vietiin sitten takaisinkin sinne kirppikselle, ja on sitä tavaraa moneen otteeseen mennyt roskiin ja uffillekin. Meillä kaikki "loppuunkäytetyt" vaatteet leikataan matonkuteiksi, mutta sitäkin materiaalia alkaa tunkea jo ovista ja ikkunoista. Meillä on myös kymmeniä vuosia vanhoja vaatteita odottamassa leikkuuta, ja ne ovat ihan oikeasti loppuunkäytettyjä, reikäisiä ja ohueksi kuluneita. Niiden rinnalla nämä nyt "loppuunkäytetyt" vaatteet näyttävät ihan uusilta.

Maailma muuttuu ja tavaraa kertyy yhä nuorempana. Me olemme mieheni kanssa asuneet kymmenen vuotta yhdessä, ja tuona aikana tavaraa on kertynyt ihan älyttömät määrät. Kun muutimme opiskelemaan, sukulaiset muistelivat miten heidän aikanaan opiskelijalla ei ollut kuin yhdet aterimet, lautaset ja mukit ja kuinka lihalientä ryystettiin lattialla istuen kun ei oikein kalusteitakaan ollut. Silloin tuli jotenkin sellainen olo, että oli väärin lähteä opiskelemaan ja ottaa mukaansa esimerkiksi kuuden hengen sekalaisista astioista koostunut kokoelma-astiasto. Tässä vaiheessa kaappien ja nurkkien roinakasoja huokaillessa miettii että olisiko meillä nyt vähemmän tavaraa, jos muuttokuormamme tuolloin olisi ollut pienempi. Tuskin.

Eniten omaatuntoani kolkutti luku, jossa pohditiin itse tekemistä, esimerkiksi askartelua ja käsitöitä. Vaikka käsillä itse tekeminen on ehkä parempi vaihtoehto kuin kaiken ostaminen valmiina, pitäisi silti miettiä tarvitseeko oikeasti sitä mitä on tekemässä. Itse teen paljon käsitöitä ja minulla on tietysti niitä lankojakin yli tarpeen. Jotenkin olen aina ajatellut, että lankojen ja käsityötarvikkeiden ostaminen ei ole roinan haalimista, vaikka osa tekeleistäni on sellaisia, joita kukaan ei tarvitse ja jotka eivät mene kaupaksi. Minusta on vain hauska väkertää kaikenlaista vaikka tiedän, ettei minulla ole käyttöä valmiille tuotteelle. Lukiessani tätä lukua ajattelin syyllisenä vaatehuoneen muovilaatikoita, joista yksi sisältää pelkästään villasukkia. Onneksi villasukat saivat Honkasalolta synninpäästön, sillä nehän ovat oikeasti hyödyllisiä ja niitä myös tarvitaan säännöllisesti uusia.

Ruokaan liittyviin säästövinkkeihin suhtauduin kaikkein karsaimmin, sillä pitäydyn mieluummin tutuissa mauissa enkä mielelläni testaile varauksettomasti uusia ideoita. Ja ruoan käyttökelpoisuuden kanssa olen vähän neuroottinen, meillä menee paljon roskiin varmasti ihan käyttökelpoista ruokaa, vaikka siinä olenkin yrittänyt skarpata jo jonkin aikaa. Lisäksi meille tuli viime kesänä kauan kaivattu kompostori ruokajätteille, joten tyynnyttelen huonoa omaatuntoa sen varjolla. Tiedän, että hävikkiä pitäisi silti pienentää, vaikka jätekin menee hyötykäyttöön.

Kaiken kaikkiaan Nuukaillen antoi paljon ajateltavaa ja hyviä vinkkejä. Menneiden vuosien käytäntöjä ja ohjeita oli kiva lukea ja niiden kautta tajusi myös miten paljon maailma on oikeasti muuttunut aika lyhyessä ajassa. Kirja herätti myös mielenkiinnon markkinointia kohtaan, ja varasin jo muutaman kirjan aiheesta. Kirjan taakse oli koottu muutaman sivun lista aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, josta löytyi montakin mielenkiintoista opusta. Tämä kirja olisi ihan hyvä vaikka jokaisen lukea.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille