9. syyskuuta 2014

Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta

Tämä oli minulla matkalukemisena Tukholmanreissulla, koska paluumatkalla käytiin Ateneumissa katsomassa Toven 100-vuotisjuhlanäyttely. Olin kuullut, että näyttelystä saa enemmän irti kun on lukenut ensin kirjan. Lukemisen paikka ja aika ei ollut ehkä kaikkein otollisin, luin laivassa ja melkoisella vauhdilla, sillä halusin saada kirjan kokonaan luettua ennen näyttelyä. Onnistuin siinä kyllä, mutta samalla kirja tuntui vähän pakkopullalta, olisi ehkä ollut hyvä antaa sen lukemiselle vähän enemmän aikaa. Kirja sisältää kuitenkin pitkän ajanjakson ja paljon asiaa, joten pohdiskelulle olisi ollut hyvä suoda vähän enemmän tilaa.

Elämäkerta ei kuitenkaan ollut mitenkään kuiva tai tylsää luettavaa, kiireestä oma ähkyni vain johtui. Luulen, että jos teksti olisi ollut oppikirjamaista ja vilissyt taidetermistöä, olisin jättänyt sen suosiolla kesken. Teksi on kuitenkin aika helppoa, ja taidetta käsitellään siten että maallikkokin pysyy kärryillä ja ilman sanakirjaa. Oma käsitykseni Tovesta ei kauheasti muuttunut, enemmänkin hänen erilaiset työnsä järjestyivät päässäni aikajärjestykseen. Tiesin jo entuudestaan, että Tove oli taidemaalari, ja ettei hän halunnut tulla muistetuksi muumeistaan vaan maalauksistaan.

Olen hirvittävän huono hahmottamaan aikaa, ja historialliset tapahtumat menevät iloisesti sekaisin päässäni. Kirjassa mentiin välillä ajallisesti edestakaisin, ja se aiheutti pientä hämmennystä. Kronologinen järjestys ei välttämättä olisi toiminut kovin hyvin ja se olisi sekoittanut asiakokonaisuudet toisiinsa, mutta jotenkin sen hahmottaminen, mitä tapahtui milloinkin, oli minulle vaikeaa. Näyttelyssä taulut ja muumit olivat esillä vuosikymmenittäin, ja niihin liittyvät tekstit selkeyttivät kirjan sisältöäkin, ainakin itselleni. Näyttely ja kirja siis täydensivät toisiaan molemmin päin.

Pidin siitä, miten Toven elämää tarkasteltiin kirjassa kokonaisuutena. Mukana oli sekä työtä että yksityiselämää, vaikka ilmeisesti Toven työ ulottuikin melkein joka kolkkaan hänen elämässään. Ja tietysti yksityiselämän tapahtumat vaikuttivat myös työhön. Kirjassa oli hyvin havainnollistettu sitä, miten esimerkiksi rypyt rakkaudessa näkyivät Toven töissä, niin kuvataiteessa kuin kirjoituksissakin. Muumikirjojakin lukee varmaan vähän erilaisella silmällä, kun tietää enemmän hahmojen ja tapahtumien taustoista. En muista, koska olisin viimeksi muumeja lukenut, mutta näyttelyssä tuli hinku kaivaa kirjat taas esille. Katsotaan missä välissä ehdin. Samoin haluaisin tutustua sanomalehdissä ilmestyneisiin muumi-sarjakuviin. Ne ovat jostain syystä aina jääneet itseltäni vähemmälle huomiolle.


Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta
Kustantaja: Tammi 2013
Sivuja: 304
Mistä luettavaksi: Lainaksi siskolta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?