22. syyskuuta 2014

Pirjo Houni & Maria Romatschuk: Ei, rouva presidentti

Kuva kustantajan sivuilta
Presidentin elämä kiinnostaa, ja varmaan aika moni tavallinen tallaaja olisi halukas kurkistamaan presidentin arjen kulisseihin. Tarja Halosesta on tehty dokumenttielokuva Rouva Presidentti, joka kuvaa presidentin elämää noin puolentoista vuoden ajalta. Olen nähnyt tuon elokuvan, ja muistaakseni pidinkin siitä. Maria Romantschukin muistelmat Ei, rouva presidentti antavat mahdollisuuden kurkistaa presidentin työhön toisesta näkökulmasta.

Romantschuk on toiminut Halosen lehdistöavustajana tämän ulkoministeriaikana ja myöhemmin lehdistöpäällikkönä presidenttiaikana. Vaikka kirjassa kuvataan Romantschukin työuraa, ajat Halosen alaisena ovat kuitenkin kirjassa pääosassa. Kirja ei etene ihan aikajärjestyksessä, vaan aikaa presidentin palveluksessa kuvataan enemmänkin tiettyjen teemojen, tapahtumien ja henkilöiden kautta.

Presidentin lähimpään avustajakuntaan kuului Halosen aikana viisi ihmistä, joista Romantschuk oli yksi. Muita olivat kansliapäällikkö, oikeudellinen neuvonantaja, ulkopoliittinen neuvonantaja ja erityisavustaja, joka vastasi kotimaan asioista. Lisäksi olivat kolme adjutanttia. Nainen presidenttinä oli kaikille ihan uusi juttu, ja sen vuoksi monia käytännön asioita piti miettiä uusiksi. Yksi oli esimerkiksi Halosen käsilaukku, joka päätyi sitten adjutanttien pideltäväksi kun presidentti ei voinut esimerkiksi kuvaustilanteissa sitä pitää. Ensimmäistä kertaa myös presidentin lähimmissä avustajissa oli naisia, mikä oli myös hämmentävää. Esimerkiksi pukeutuminen eri tilaisuuksiin aiheutti alussa päänvaivaa niin presidentille kuin kabinetin naisjäsenillekin.

Kirjassa kuvataan tavallista arkea lehdistöpäällikön näkökulmasta. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että työ vaati paljon venymistä ja tavoitettavissa piti olla lähes aina. Vaikka Romantschuk kuvaa myös työn raskautta ja vaikutusta kotiin ja perhe-elämään, tuntuu hän nauttineen työstään.

Lehdistöpäällikön työhön kuului tietysti presidentin mediakuvan seuraaminen. Kirjassa kuvataankin myös sitä, miten tietyt kuvat Halosesta olivat tietoisesti synnytettyjä ja miten joitakin sattumuksia käytettiin myöhemmin myös hyväksi. Esimerkiksi ensimmäisellä Tukholman-vierailulla joku toimittajista tituleerasi presidenttiä muumimammaksi, ja myöhemmin tätä kuvaa tarkoituksella edistettiin.

Kirja oli mielenkiintoinen, ja sen luettuaan tietää taas vähän enemmän siitä, millaista valtionpäämiesten arki on. Toki jokainen presidentti luo myös omia käytäntöjään ja muuttaa vanhoja, mutta osa käytännöistä kuitenkin säilyy presidentiltä toiselle. Jotkut kadehtivat presidenttien ja ministerien saamia etuja ja palkkoja, mutta Romantschuk huomauttaa, että esimerkiksi autonkuljettajat ovat väliaikainen palvelu, jonka tarkoituksena on mahdollistaa työn hoitaminen. Ja presidenttihän menettää käytännössä yksityisyytensä tultuaan valituksi: presidenttikauden/kausien jälkeen ei voi palata enää tavalliseksi kansalaiseksi, vaan on aina presidentti.

Tällaiset muistelmat tuovat presidenttejä ja muita tärkeitä henkilöitä vähän lähemmäs kansaa. Osa näiden ihmisten ympärillä olevasta mystisyydestä hiukan hälvenee, kun pääsee näkemään tai lukemaan siitä, millaista heidän elämänsä on kaiken sen julkisen toiminnan ulkopuolella.


Pirjo Houni & Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti
Kustantaja: Otava 2014
Sivuja: 204
Mistä luettavaksi: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta arviosta :) Pyörittelin juuri viikonloppuna käsissäni erästä toista Halosesta kirjoitettua kirjaa, mutta en sitten tullut ostaneeksi sitä, nyt hieman harmittaa. Olisi mukava "tutustua" presidenttiin ns. pintaa syvemmältä, nyt mielikuvani rakentuu oikeastaan pelkästään tiedotusvälineiden tarjoamaan häivähdykseen presidentistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tässä kirjassa oli erityisen mielenkiintoista se, miten nuo median luomat kuvat ovat kuitenkin suurelta osin tarkoituksella luotuja. Esimerkiksi juuri valitusta presidentistä mietittiin hyvin tarkkaan, millainen kuva hänestä halutaan antaa. On ihan hyvä välillä saada muistutus siitä, että vaikka meillä Suomessa on vapaa media, tehdään melkein joka paikassa kovaa työtä viestinnän suhteen, että pystyttäisiin tarjoamaan ihmisille sellainen kuva kuin halutaan.

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?